Uusi vasumme (valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma) velvoittaa meitä osallistamaan päiväkotien toimintaan.
Me olemme pohtineet ja keskustelleet henkilökunnan kesken, mikä on se meidän tapa. Hassua kai, että me itse Kalervon kanssa olemme kiertäneet muualla luennoimassa toiminnallisten vanhempainiltojen ja perheiltojen puolesta ja nyt itse hyvin toiminnallisena päiväkotina, mietimme onko se meidän tapa saada teidän vanhempien ääni työhömme ja omaa työtämme teille tutuksi. En ole ihan vakuuttunut, että se on se paras tapa. Monien, uskallan jopa väittää, että suurimman osan perheidemme arki on hyvin ohjelmoitua, se kuulostaa kivemmalta kuin kiireistä. Koska arki ei välttämättä ole kiireistä, mutta perheillä on paljon kaikkea. Lasten harrastukset, omat harrastukset, taloyhtiöiden kokoukset, vanhempainillat…. Onhan sitä.
Meillä oli vanhempainilta, hyvin tiukka infopläjäys, josta tuli vielä muistio s-postiin.
Lähetin kaikille perheille oman vasumme s-postilla kommentoitavaksi ja linkkasin vielä tämän hyvän valtakunnan vasunesitteen.
http://www.vanhempainliitto.fi/filebank/3500-Varhaiskasvatusesite.pdf
Alle 10 perhettä kommentoi 110 perheestä. Kiitos näille kommentoijille. On kiva lukea palautetta, varsinkin jos se lämmittää sydäntä. Muut joko eivät lukeneet postiaan tai eivät katsoneet asiakseen kommentoida mitään. Sekin on mielestäni jokaisen oikeus. Itse lukeudun myös siihen joukkoon joka on esim. koulun opetussuunnitelmaan hyvin tyytyväinen, enkä ole katsonut asiaksi lähteä sitä kommentoimaan koulun puolelle, vaikka linkkejä on tullutkin.
Mutta olen silti hyvin kiinnostunut siitä miten lapsellani menee ja mitä siellä koulussa tehdään. Uskon, että näin on myös meillä Vilskeessä.
Vaikka lasten omat vasukeskustelut käydään syntymäpäivän aikoihin toivon, että te vanhemmat silti nappaatte rohkeasti hihasta ja kysytte, koska sopisi tulla vain juttelemaan miten meidän Murulla menee? Se on tärkeää ja siihen löytyy aina aikaa. Päivitetään kuulumiset, ei tarvitse aina olla murheita voi tulla vain juttelemaan miten menee. Se on osallisuutta parhaimmillaan. Ennen puhuttiin kasvatuskumppanuudesta nyt vain yhteistyöstä.
Pientä yhteistyötä me silti vielä sen vasun työstämiseen toivomme. Teemme ensiviikoksi seinällemme pari isoa kysymystä, joihin kaipaamme ihan pieniä kommentteja. Käykää kirjoittamassa kun tuotte tai haette lasta. Henkilökunta tekee myös saman ja katsotaan, sitten olemmeko samoilla linjoilla. Uskon, että olemme.
Sitten ihanaan arkeemme
Olemme henkilökunnan kanssa työstäneet vuosisuunnitelmaa. Tehneet tavoitteita tulevalle kaudelle. Emme ole tehneet orjallista tiukkaa suunnitelmaa, koska silloin emme saisi lapsia tähän mukaan, emmekä eläisi hetkessä, mutta kasvatustavoitteet ja linjaukset olemme tehneet. Toimintamme on pedagogista ja me olemme sen alan asiantuntijoita. Se on tärkeää ja sen kuuluu näkyä.
Nyt haluan nostaa vuoden tavoitteet teille ja avata niitä vähän.
Aikoinaan kun minä olen aloittanut lastentarhanopettajana, tärkeää oli tuottaa näkyvää tulosta. Tehtiin tuotoksia, pistelyomenoita, siiliaskarteluja, kärpässieni maalauksia…
Toki oli lauluhetki, liikuntatuokio, mutta tärkeintä oli, että saatiin tehtyä askarteluja kotiin vietäväksi. Ajateltiin, että hienomotorisettaidot kehittyvät. Silloin ei vielä puhuttu toiminnallisesta oppimisesta, ei siitä että kaikki lähtee lapsesta, hänen oman kehon tuntemisesta ja liikkeestä. Kaikki perustui toimintatuokioihin, Huh miten orjallista.
Nyt uuden vasun myötä maailmamme on muuttunut. Vilske on tämän asian edelläkävijä, ollut
Jo alun alkaen. Meillä ei ole toimintatuokioita, meillä opitaan kokonaisvaltaisesti.
Tärkeintä ei ole tuotos, vaan matka siihen. Kasvuprosessi
Te ette tule saamaan paljoa askarteluja kotiin vietäväksi, sillä ne eivät ole se, mikä on meillä se tärkein juttu. Sen sijaan te saatte tarinoita siitä mitä me olemme puuhanneet ja miksi.
Meidän tavoite, vuoden painopistealue on, että kaikille lapsille saadaan hyvät ja vahvat elämisen taidot.
Elämisen taidot ovat ne tärkeimmät taidot, joilla me ihmiset selviämme tässä arjen temmellyksessä, jota myös elämäksi kutsutaan.
Sosiaaliset – ja vuorovaikutustaidot, yhteistyötaidot, ystävyystaidot, käytöstavat.
Tunnetaidot: Miten minä tunnen? Miten käsittelen tunteita? Miksi tämä tuntuu tältä? Miten tuen ystävää? Miten päästän kiukun ulos? Miten tyynnytän itseni, pysähdyn?
Näitä lähdemme harjoittelemaan lapsien tärkeimpien työkalujen kautta LEIKIN ja LIIKKEEN.
Meillä ei VAIN leikitä. Meillä LEIKITÄÄN!
Meillä leikitään ja opitaan kaikki leikin kautta, eskarissakin. Pidämme myös eskarin tärkeimpänä taitona elämisen taitoja. Toki numerot, kirjaimet ja akateemiset taidotkin ovat tärkeitä, mutta ne ennätämme oppia myös koulussa. Koulu on sitä varten. Koulu on sitä varten, mutta tärkeintä ennen koulua on se, että osaan pitää huolta itsestäni ja kaverista, että osaan toimia yhteistyössä ja tuntea.
LIIKE on osa kaikkea. Lapsi liikkuu ja havainnoi. Liikkuu ja ihmettelee.
Kun lapsen karkeamotoriset taidot ovat kunnossa myös hienomotoriset taidot voivat kehittyä.
Ei se liikuntaleikkikoulu, jota meillä käy kaikki yli kolmevuotiaat, ole vain jumppahetki, se on tavoitteellinen ohjelma mikä takaa hyvän pohjan karkeamotorisille taidoille.
Luovuus ja luonto ovat työkalumme.
Tervetuloa, ihana vilske. Meillä elämä on elämisen makuista.
Eskareiden kuulumisia;
Eskareilla on lähimetsässämme eräs paikka, jonne he usein toivovat. Päädyimme sinne alun perin sattuman kautta, mutta nyt siitä on muodostunut meille tärkeä paikka. Siellä on jo muutama maja, joita olemme rakentaneet eskarin alusta alkaen. Samasta paikasta poimimme mustikat, joista valmistettiin herkullinen mustikkapiirakka.
Tässä pojat ovat rakentaneet madon maan: Kääpäsohva, tähystystorni, maja, liukumäki, loppu, porealtaat, suoja, tunneli, rikkinäinen lava ja sänky.
Tytöt ovat puolestaan rakentaneet majan, jossa on myös kaikki hienoudet; televisio, makuhuoneessa liukuovi ja terassi!
Lähimetsässä olemme tehneet taidetta, tutkineet syksyn merkkejä ja harjoitelleet matikkaa leikkimällä.
Tänään pysähdyimme aamulla valtavan kärpässienen luo, jonka olimme huomanneet viime viikolla. Vertailimme ja pohdimme yhdessä miten kärpässieni oli muuttunut viikon aikana. Pistimme merkille erilaisia havaintoja syksyn merkeistä.
Lasten omia havaintoja:
- Käpyjä tai kärpässientä ei voi haistaa kaukaa
- Sienet voivat haista homejuustolta, pilaantuneelta kokikselta, kaatopaikalta, kumilta ja jopa pupun papanalta
- Metsän hajut haistaa paremmin, kun menee lähemmäs
- Sieniä koputtamalla voi tehdä musiikkia
Sitten meillä oli vuorossa matikkapeli. Jakauduimme neljään joukkueeseen, joille eskarit keksivät omat nimet: Kanervakukat, Kuusen valloittajat, Suomen luonto ja Eskarimetro. Meillä oli mukana numerokortteja, joissa oli merkittynä sekä luku että lukumäärä. Joukkueet muodostivat omat jonot, ja Peppi-ope antoi aina joukkueen ensimmäisenä olevalle tehtävän, esimerkiksi: "Hae neljä kiveä". Nämä neljä kiveä tuli asettaa vastaavan lukumääräkortin vierelle ja sitten tuli palata oman joukkueen luo. Tehtävinä oli hakea erilaisia kukkia, käpyjä, havunneulasia, keppejä ja lehtiä. Metsässä kaikui huikeat kannustushuudot ja taputukset, vauhti oli kova!
Lopuksi tutkimme mitä kaikkea olimme keränneet, vertailimme kokoja ja määriä.
Ja hetken päästä metsässä juoksivatkin agentit, velhot ja kissat. Eräässä majassa kuultiin puhuttavan linnanjuhlista ja iltapuvuista, oli kuulemma saatu kutsu itseltään herra presidentiltä..