Maaliskuu - Vilskeen Metsä-sadun 7. Luku rakentuu

Maaliskuussa oli jälleen Säkkäröiden ja Väkkäröiden vuoro jatkaa metsä-satua.

Eskareiden upean näytelmän jälkeen aloitimme oman osamme lukemalla lapsille sadun ääneen. Lapset muistivat tosi hyvin, mitä näytelmässä oli tapahtunut - varsinkin kohtaus jossa oli noita, oli jäänyt heille mieleen. Muistelimme myös aiempia osia sadusta: mitä niissä tapahtuikaan? Mitä kaikkia hahmoja meillä on jo olemassa?

Pienryhmissä lapset saivat keksiä, mitä sadussa sitten tapahtuu. Ideoita tuli paljon, mutta ne olivat kaikki hyvin samanlaisia. Lapsilla oli siis selkeä visio siitä, mitä 7.luvussa tapahtuisi! Tässä vaiheessa lapset saivat äänestää, millaisen esityksen haluaisivat toteuttaa. Ääniä saivat mm. sorminuket, elokuva, varjoteatteri ja pehmolelut. Eniten ääniä keräsi perinteinen näytelmä, joten se valittiin toteutustavaksi.

Näytelmän käsikirjoitus alkoi saada muotonsa ja luimme sitä lapsille. Teimme toivottuja muutoksia ja lisäyksiä. Jokainen lapsi sai ilmoittautua niin moneen rooliin, kuin halusi. Näistä jokaiselle valikoitui yksi sopiva, jolle alettiin suunnitella rooliasua.

Pidimme harjoituksia ja keksimme yhdessä uusia juttuja. Askartelimme rekvisiittaa, kuten timantteja. Lisäsimme näytelmään tanssin ja lapset saivat ehdottaa siihen sopivaa musiikkia - musiikiksi valikoitui Harry Potterin tunnusmusiikki.

Esityspäivää odotettiin kovasti ja vanhemmat tekivät upeaa yhteistyötä asujen kanssa. Molemmat esitykset sujuivat yli odotusten ja innolla odotamme jo seuraavaa lukua!

- Sanna 

Eskarit loivat metsässä metsäsadun seuraavan luvun

Eräänä helmikuisena keskiviikkona eskarit lähtivät perinteisesti eväsretkelle. Oli sateinen keli, päätimme ottaa mukaan kaksi pressua, niistä saimme tehtyä yhteisen sateensuojan. Päädyimme metsään lähellä Vilskettä. Saavuttuamme metsään pidimme yhteisen aamupiirin, missä kävimme läpi mikä päivä tänään on, mikä kuukausi on, ja mikä vuosi on, ja kävimme myös läpi mitä olisi aikomus metsässä tehdä. Tärkeää on myös, että jää aikaa vapaalle leikille. Kyseisenä keskiviikkona kun saimme aamupiirin päätökseen, niin pystytimme pressut ja eskarilaiset saivat nauttia eväistään pressujen suojassa. Samalla kun eskarilaiset söivät eväitään, rupesimme yhdessä miettimään seuraavaa metsäsatua. Miten metsäsatu jatkuisi, mitä tapahtuu sadussa ja miten eskarilaiset esittävät sadun muille viskeläisille. Eskarilaisilla syntyi heti eri ideoita mitä metsäsadussa voisi tapahtua. Yhteinen sävel löytyi heidän kesken saman tien. Eskarit keksivät roolit itselleen, ja heillä tuli ajatus myös, miten he esittäisivät metsäsadun, eli näytelmän. Tästä lähti metsäsadun seuraava luku käyntiin. Rupesimme heti palattuamme Vilskeeseen työstämään tarinaa, miettimään rooleja ja myös lavastusta. Näytelmä koostui seuraavista rooleista: Neiti Kevät, Noita, Taivaan neitoja, Oravakuningas, Oravakuningatar, Oravanpoikaisia, Koira, ja Bambi. Näytelmä koostui myös eri äänitehosteista mistä eskarilaiset myös vastasivat. Tarinan alku syntyi jo kyseisenä metsäretkellä; Etsitään Neiti Kevättä, Oravanlinna on timanttilinna, myrskyä, ja tarina päättyy siten että Kevät saapuu.

Erika ja Aino löysivät aivan ihanan uuden kevätlaulun mikä sopi kuin tehtynä metsäsadun loppuun esitettäväksi. Kun tarina oli kirjoitettu ja saatu paperille niin alkoivat harjoitukset.

Kyllä se niin on, että harjoittelu tekee mestarin, ja tässä tapauksessa mestareita. Harjoittelimme, harjoittelimme ja taas kerran harjoittelimme. Sitten koitti perjantai, jolloin oli tarkoitus esittää metsäsadun seuraava luku muille vilskeläisille. Eskarilaisilla oli kaksi esitystä. Perjantaina ennen h-hetkiä ehdimme käymään läpi esityksen vielä kerran. Kihelmöivää jännitystä oli ilmassa, oli aivan ihana tunnelma. Ensimmäisen esityksen jälkeen eskarilaiset olivat niin iloisia ja innoissaan. Esitys oli osunut ja uponnut täysillä yleisölle. Ja kun toinen esitys meni vielä paremmin kuin ensimmäinen niin eskarilaiset eivät olisi halunneet, että esitykset päättyvät. Yleisö oli aivan haltioissaan ja olisivat halunneet nähdä esityksen uudestaan ja uudestaan. Esityksien jälkeen vedimme metsäsadun ja esitykset yhteen. En pysty sanoilla kuvailemaan kuinka ylpeitä olemme eskareista, heidän suunnitellusta, harjoittelusta ja esityksistä. Harjoittelujen sinnikkyys palkittiin yleisön kiitoksella. Haluan sanoa KIITOS ESKARIT! ja KIITOS METSÄ, kun annoit eskareille inspiraation.

Ja muistakaa että metsä sinänsä antoi Eskareille ideoita, jotka johtivat seuraavaan metsäsatuun. Metsä antaa voimaa ja mahdollisuuden jokaisen loistaa. Metsässä mikään ei ole rajana mielikuvitukselle, ja kaikki on mahdollista.

-Anna

Kotoista kansanperinnettä ja kurkistusta kauemmaksikin -Hippuloiden alkukevättä

Hippuloiden ryhmässä olemme matkanneet talven vaihtuessa kevääksi metsäretkien, satujen, liikunnan ja musiikin maailmoissa. Maailmat ovat ulottuneet Vilskeen kartanon lähimailta ja suomalaisesta kansanperinteestä aina Egyptiin, Turkkiin ja avaruuteen saakka.

Kotimaiseen kansanperinteeseen pääsimme tutustumaan helmikuun 28. päivä, joka on Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivä. Lapset pääsivät katsomaan jännittävää ja hauskaa Kalevalaan Ja Mauri Kunnaksen samannimiseen kirjaan pohjautuvaa näytelmää ”Kuka kaappasi auringon”, jossa Pohjan akka harvahammas Louhi varastaa auringon taivaalta Pohjolan kivimäkeen. Luimme näytelmän jälkeen Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalaa, jossa näytelmästäkin tutut hahmot Väinämöinen, Ilmarinen ja Louhi seikkailevat. Mistä maailma saikaan syntynsä Kalevalassa, entä keitä Väinämöinen ja seppä Ilmarinen olivat miehiään. Sekä näytelmä että kirja herättivät lapsissa mielenkiintoa. Kalevalan metsämaisemat ja ihmeelliset taiat sopivat hyvin yhteen Vilskeen yhteisen metsäsadun kanssa, ja näemme myöhemmin keväällä kantavatko kalevalaiset ideat Hippuloiden omaan metsäsatuun asti.

Toinen Hippuloita kiinnostanut kansanperinneaihe on ollut siltapeikko ja hänen tarinansa. Kulkiessamme metsäretkellä Katariinanlaaksoon ylitämme pienen kävelysillan, jonka alla tarinan mukaan siltapeikon koti!  Siltapeikosta on tullut talven aikana Hippuloiden omaa kansanperinnettä, joka on elänyt lasten mukana metsäretkillä ja kartanollakin. Emme ole vielä nähneet siltapeikkoa silmäkkäin, koska tämä on muuttanut talveksi Egyptin lämpimään maahan. Mutta peikkopa lähetti Hippuloille jo kirjeen ja kertoi itsestään (kuva 1). Peikko lupasi muuttaa keväällä takaisin Suomeen oman siltansa alle Katariinanlaaksoon. Lapset saivat eräänä helmikuisena metsäretkipäivänä ideoida yhdessä, mitä haluaisivat peikolta kysyä. Lempileikeistä kysyttiin, ja kyläilyn mahdollisuudesta… Toivottiin, että peikko tulisi pian ja toisi tuliaisia mukanaan! Maaliskuun aikana siltapeikon salaisuus selviää!

Kotoisesta perinteestä olemme lähteneet myös kauemmaksi, aina avaruuden etäisyyksiin asti. Olemme lukeneet avaruusaiheista tietokirjaa ja miettineet mm. painovoiman ajatusta. Olisiko hassua, jos Vilskeessäkin tavarat alkaisivat leijailla ilmassa niin kuin avaruudessa!  Avaruus on inspiroinut myös helmikuun liikkareita. Suuresta värikkäästä leikkivarjosta on tullut avaruustukikohta, josta Hippulat ovat singonneet tähtipalloja avaruuteen joko käsillä heittäen tai jalalla potkaisten. Tarkkuusheittämistä on voinut koettaa Saturnuksen renkaiden läpi, ja tasapainoilua avaruuspuolaa pitkin. Hippuloiden joukkueesta löytyy hyvää astronauttiainesta!

Maaliskuun kuudes päivä oli ryhmässämme kulttuurikeskiviikko (kuvat 4 ja 5). Pidimme turkkilaisen teehetken, jossa lapset pääsivät maistamaan turkkilaiseksi sisustetun huoneen teeastioista päärynämehua ja turkkilaisia herkkuja. Nam! Kokeilimme myös, miltä tuntuu tanssia itämaista vatsatanssia, sekä tutustuimme karttapallon avulla maapallon maihin ja meriin. Lapset pitivät kulttuurikeskiviikosta. Ehkä pidämme vastaavan elämysretken toistekin kevään aikana!

 Hyvää kevään odotusta kaikille :)

Hippulat

Aistirikkaat metsäretket Vimpuloissa

Helmikuun metsäretkien teemana on ollut aistit. Metsä ympäristönä on ollut mainio paikka aistien käsittelyyn. Lapset ovat lähteneet uteliaana ja innoissaan mukaan toimintaan. Olemme nimenneet eri aisteja, miettineet, mihin eri aisteja tarvitaan ja mitä hyötyä niistä on. Olemme myös testanneet, vahvistuuko esimerkiksi kuuloaisti, kun sulkee silmät. Helmikuussa lapset eivät vielä ottaneet omia eväitä mukaan, mikä on mahdollistanut keskittymisen tarjotun evään maistelussa. Lisäksi olemme harjoitelleet kauniita ruokailutapoja, oman vuoron odottamista ja annettujen ohjeiden kuuntelua.  

Makuaistiamme olemme haastaneet tarjoamalla erilaisia maistiaisia ja lapset ovat arvuutelleet silmät kiinni, mitä suussa mahtaa olla. Olemme miettineet, onko tarjottu syötävä esimerkiksi makeaa, suolaista vai hapanta? Mietimme myös, millaiselta se tuntuu suussa, esimerkiksi onko pehmeää vai kovaa? Tuntuuko ruoka kenties kylmältä tai kuumalta? Olemme myös kysyneet lapsilta, oliko maistiainen omaan makuun vai ei? Ensimmäisellä kerralla tarjosimme rusinoita, se taisi olla monelle tuttu maku jo ennestään. Lisäksi olemme maistelleet mansikoita, mustikoita, mandariineja ja näkkileipää.

Hajuaistia testailimme nuuhkimalla pusseissa olevia asioita, esim. rusinoita ja tarkat nenät huomasivat, että aikuisen käsirasva tuoksui hyvältä. Lisää hajuja löytyi luonnosta, kun kepit, puut, kivet ja sammalet tuoksuivat metsältä.

Tuntoaistiamme olemme haastaneet tunnustelemalla metsästä löytyviä luonnon materiaaleja. Etsimme metsästä esimerkiksi kovia, karheita ja pehmeitä asioita. Lisäksi lapset saivat tunnustella poskea vasten millaiselta jää, tiskiharja ja höyhen tuntuvat.

Kuuloaistiamme olemme käyttäneet kuuntelemalla luonnon ja liikenteen ääniä. Lapset ovat saaneet kertoa, millaisia eri ääniä he ympärillä havaitsivat. Lisäksi kuuntelimme avainten, kukkopillin ja tuulikellon ääntä. Keskustelimme, millaisilta ne kuulostivat.

Näköaistia olemme hyödyntäneet metsän tarkkailussa ja tutkimisessa. Lapset ovat saaneet nimetä, mitä asioita he näkevät, kun katsovat ympärilleen. Näyttääkö asia erilaiselta, kun sitä katsoo lähempää tai kauempaa?

-Iiris, Petra ja Saara