Hulivilien ja vilinöiden tapahtumarikas ja vauhdikas toukokuu

Vapun jälkeen katseemme suuntasi kohti monen vuoden kohokohtaa eli Korkeasaaren reissua!  Virittäydyimme tunnelmaan muun muassa matkaamalla Korkeasaareen jo vähän etukäteen liikkarin muodossa. Liikkarissa liikuimme muuan muassa eläinten lailla ja mietimme, mitä eläimiä mahtaakaan Korkeasaaresta löytyä? Lopussa pidettiin tietenkin kilpikonnarentoutus.

Odotetun retkipäivän vihdoin koittaessa, kokoonnuimme Vilskeen pihalle, josta suuntasimme kohti busseja. Bussimatkat kuluivat aivan siivillä vierustoverin kanssa höpötellessä. Myös jokainen silta ja tunneli matkan aikana kuului laskea. Perille päästyämme otimme eväät reppuun ja suuntasimme kohti Korkeasaaren portteja.  Eväiden nauttimisen jälkeen lähdimme ihmettelemään saarta ja sen eläimiä. Yksi odotetuimmista eläimistä oli kameli tai kuten lapset sanoivat “kaneli”. Osa pääsi jopa kokeilemaan miltä kamelin karva tuntuu, samalla he pääsivät myös kokeilemaan paljonko eläinten sarvet painavat. Tulomatka menikin lähes kaikilla unisissa tunnelmissa.

Korkeasaaresta selvittyämme oli aika suunnata katse seuraavana päivänä pidettävään äitienpäiväkahvilaan sekä Team Rynkebyn hyväntekeväisyysjuoksutapahtumaan.

Aamu alkoi Vilskeen pihalta äidin tai muun läheisen kanssa aamupalasta nauttien. Aamupalan jälkeen oli aika siirtyä Vilskeen alapihalle ja edessä menevälle pururadalle juoksemaan. Juosta sai yksin, kaverin tai jopa äidin kanssa! Palkintona jokaiselle osallistujalle odotti virkistävä pillimehut! Osa Hulivileistä ja Vilinöistä juoksikin tapahtuman loppuun asti ja parhaimmillaan tuli heille matkaa hurjat 6,4km!

Seuraavalla viikolla viettimme Suomen lasten metsäpäivää! Päivä alkoi lavalta, jossa meillä oli Turun tähtityttöjen meripartiosta partiolainen kertomassa meille partiotoiminnasta. Tämän jälkeen siirryimme läheiselle niitylle sekä rannalle suorittamaan erilaisia tehtäviä pienryhmissä. Kävimme läpi muun muassa Jokaisen oikeuksia, etsimme hyönteisiä hyönteisbingoa varten sekä yhdistelimme oikeat värit ja eläimet luontopolulla sekä kiikaroimme rannassa, mitä kaikkea mereltä ja maasta löytyykään. Päivän kruunasi ulkoruokailu, mihin jokainen oli tuonut omat ruokailuvälineet mukaansa kotoa. Ruokailun jälkeen jokainen pääsi tiskaamaan omat ruokailuvälineet.

Myös kesän lähestyessä jäivät eväsretket tauolle. Tämän kunniaksi viimeinen retkemme oli herkkueväsretki ja pääsimmekin herkuttelemaan mitä mainiommilla eväillä. Lapset saivatkin eväistä sen verran energiaa, että päättivät rakentaa metsään oman sillan sekä kiikkulaudan.

Toukokuussa olemme myös harjoitelleet ahkerasti kevätjuhlaa varten, joka huipentaa tämän kauden ja sen jälkeen onkin aika suunnata katseet kohti kesää!

Hyvää kesää toivottaen;

Mammu, Joona, Petra, Valtteri, Emma ja Isabella

Hienoja hetkiä Hulinoissa

“Tittaaa, voiksä tulla auttaa? Me tarvitaan nyt pitkää ihmistä!” Niinpä niin, kaikki on suhteellista, ajattelin mielessäni. Nauratti vähäsen. Taikametsässä piti saada lipputangon virkaa toimittava puu kiinnitettyä telineenä toimivaan onttoon kantoon ja yhteistuumin tehtävässä toki onnistuimmekin. Laiva oli valmiina lähtöön, minne lie seikkailuihin se olisi sankarit jälleen kuljettanut! Aloitellessani Vilskeessä viitisen vuotta sitten valtaosa Hulinaväestä aloitteli niin ikään päikkytaivaltaan Pikkutalon pikkuruisina. Muistan yhä pienten jalkojen töminän, muistan, miten pienet suppusuut alkoivat muodostaa ensimmäisiä sanojaan ja lauseitaan. Muistan ensiaskeleita ja muistan, miten myöhemmin liikutuin, kun samaiset pienet jalat kantoivat Pikkutalon pihakallion huipulle. Siellä tuo nyt kiipeili ja leikki ystävien kanssa ja minä pysähdyin jälleen miettimään, kuinka nopeasti aika kulkeekaan. Muistan katselleeni pienen baskeripäisen tytön leikkejä kartanon pihalla, hän oli vasta aloittanut kartanolla. Nyt hänkin on minulle tuttuakin tutumpi, tulee usein lepohetkeä aloitellessamme viereen ja kysyy: ”Voiksä silittää mun jalkoja?” Muistan pienen pellavapäisen pojan, joka suurin, hieman aroin silmin katseli kartanon suurta pihaa, hänkin vasta kartanolla aloittaneena. Nyt tuo hyökkää ykskaks takavasemmalta kesken ulkoleikkien, tökkää hellästi kylkeen, nojautuu kainaloon ja alkaa höpötellä suu naurussa. Yhtäkkiä tämä väki, meidän isopieni Hulinaväki onkin viskarivuotensa viime metreillä, yhden vuodenajan päässä eskarista.

Aika todellakin rientää ja sentit senkun viuhuten lisääntyy. Vaikka aikuisen apua vielä välillä tarvitaan, yltävät Hulinat jo vaikka ja mihin. Enkä kyllä puhu nyt pelkästään senttimetreistä! Kuluneen kauden aikana me aikuiset olemme saaneet niin monta monituista kertaa pysähtyä hämmästelemään miten paljon, ja mitä kaikkea nämä ihmistaimet ovat oppineet ja miten ne jo omaksutut taidot ovat aina vain entisestään vahvistuneet.  Syksyllä aloitettu vihkotyöskentely on opettanut kynätaitojen lisäksi malttia ja taitoa pysähtyä hetkeksi pohtimaan päivän kulkua. Päivän tapahtumat ovat alkaneet piirtyä sivuille aina vain taidokkaammin ja monipuolisemmin, värit ovat lisääntyneet hurjasti ja kynäotteen vahvistuttua ja varmistuttua on oman nimen kirjoittaminenkin alkanut sujua joka iikalta. Aiemmin oman nimen kirjoittaminen saattoi kirvoittaa turhautumisen ja epävarmuuden kyyneleet silmiin, kun kirjaimet ei millään meinanneet taipua paperille haluttuun muotoon. Ja sitten, yhtäkkiä kaikki ovatkin kirjoittaneet aivan itse ilman mallia oman nimensä lippuunlappuunkorttiin ja ovat tuomassa sitä näytille. Sehän olikin sujunut, tuosta noin vain, ilman kyyneleitä. Liekö mikään hienompaa, kuin nähdä lapsen itsevarmuuden kasvavan ja vahvistuvan. Oi sitä onnistumisen iloa, on kyse sitten mistä taidosta tahansa! Kuvittelepa se tunne, kun olet vihdoin päässyt kiipeämään kalliolohkareelle, joka on aiemmin tuottanut sekin itkua ja hampaiden kiristelyä ja melkeinpä hermoromahduksenkin. Tai se tunne, kun vihdoinkin uskallat kokeilla kuperkeikkaa ja kohta et muuta enää tekisikään kuin kuperkeikkoja. Tai se hetki, kun osaat sanoittaa harmistuksesi kaverille ja kina on sulanut ennen kuin se edes ehti kunnolla alkaa. Mieti sitä hetkeä, kun olet oikein kovasti halunnut osata jotakin ja yhtäkkiä huomaat osaavasi! Näitä hetkiä me aikuiset saamme työksemme todistaa, sepäs vasta onkin parhautta!

Kirjaimia, numeroita ja muotoja, metsässä luonnonmateriaaleilla ja salissa liikkaripäivinä. Niitä olemme harjoitelleet ja kertailleet. Metsässä on nautittu eväitä, suunniteltu tulevaa sekä suuremmassa että pienemmässä mittakaavassa, on keskusteltu joukolla milloin mistäkin, on puhuttu luonnon moninaisuudesta ja luonnon ja toistemme kunnioittamisesta, on hupsuteltu, höpsötelty ja ennen kaikkea leikitty. Yläkarjalassa aukeaa oitis sinne päästyämme kanatehdas, jossa siis pilkotaan kanaa lahopuun osista, tietenkin. On työnjohtajaa, on kananpilkkojaa, on kuskia, on kokkia, on ruokailemaan kutsujaa. Kanatehtaalta saa myös mansikkaa, jota kuskataan sitten viereisellä kalliolla sijaitsevaan leipomokahvilaan. Leipomokahvilasta saa jos jonkinnäköistä herkullista suuhunpantavaa niin ikään. Havuneulasista ja kävyistä valmistettu suklaakakku lienee henkilökohtainen lempparini. Tätä leikkiä on jatkettu koko kausi ja mikä parasta, siinä on jotakuinkin joka ikinen Hulina tavalla tai toisella ollut osallisena, parhaimmillaan leikissä on ollut yhtä aikaa mukana kaikki. Uskomattoman hienoa! Sirkusteemalla olemme jatkaneet taikatemppujen ohella jonglööraus- ja tasapainotaitojen treenaamista. Sen sortin taitajia ovat kyllä, minkä jo vanhastaankin tiesimme. Ketterää väkeä ovat, mutta ei siitä sen enempää, koska näette sitten!

Monenmoisista arkisista elämyksistä, keväistä täydellisen onnistunutta Korkeasaari-retkeä unohtamatta, niistä on tämäkin kevät taas tehty. Päällimmäisenä mielessä kuitenkin pyörii meidän Hulina-aikuisten ajatukset siitä miten ihmeellisiä nämä pienet ihmiset ovat. Nämä tuhansien kysymysten kysyjät, äärettömän taitavat keskustelijat, pienet suuret tietäjät. Siinä missä me aikuiset tällä elämän tiellä yritämme lapsia opettaa, kuinka paljon me saamme oppia heiltä! Miten suuri luottamuksenosoitus se on lapsilta meille aikuisille, kun he tulevat vierelle, kertovat, kysyvät ja kuuntelevat. Ottavat lohdun ja avun vastaan ja tyyntyvät silloin, kun pientä mieltä myllertää myrskysää ja harmitus on hirmuinen. Yhä vielä jaksamme hämmästellä, miten yhtenäinen meidän porukkamme on! Toki me kaveritaitoja yhä aina välillä harjoitellaan ja sovittuja sääntöjäkin välillä kertaamaan joudumme, mutta yhä useammin ne pienen pienellä vinkkauksella muistuu mieleen. Ihaninta on ollut huomata, miten soljuvasti leikit lasten kesken sujuu. On ihanaa, että monella on ne omat tärkeät ystävänsä, mutta yhä useammin me aikuiset olemme saaneet huomata, että Hulinat toden totta ovat kaikki keskenään kavereita. Pieniä tarmonpesiä, suurten tunteiden tulkkeja, vitsiniekkoja, sinnikkäitä, herkkiä ja rohkeita. Sitä kaikkea Hulinat on.

Nyt Hulinalippu liehumaan

hulinahulinahoi hulinahulinahoi ja hoi

seikkailuun me suunnataan

Hulinahulinahoi

Taas Hulinarummut rummuttaa

hulinahulinahoi hulinahulinahoi ja hoi

Näin lohikäärme kutsun saa

Hlinahulinahoi

Metsään taas me lähdetään

hulinahulinahoi

ja parhaat leikit leikitään

Hulinahulinahoi

On aarrerotko, karjala

hulinahulinahoi hulinahulinahoi ja hoi

myös montulla saa mellastaa

Hulinahulinahoi

Taas kanatehdas aukeaa

hulinahulinahoi hulinahulinahoi ja hoi

ja puiden oksat vallataan

Hulinahulinahoi

On hulinajoukko mahtava

Hulinahulinahoi hulinahulinahoi ja hoi

hauska sekä taitava

Hulinahulinahoi!

Haikein terveisin,

aikuishulinat Titta, Kalle ja Pekka

ESKAREIDEN HUHTIKUU -SIRKUSTELUA JA JALKAPALLOHUUMAA

Vilskeen aikuiset järjestivät Vilskeen lapsille aprillipäivän sirkuksen.

Vilskeen lapset saivat vuorostaan suunnitella oman sirkuksen vappujuhlia varten. Eskarit pääsivätkin suunnittelemaan itse omat esityksensä. He suunnittelivat esityksensä asuja, rekvisiittaa ja musiikkia myöden. Meille oli esiintymässä muun muassa sirkushiiriä, nuorallatanssijoita, voimamiehiä, sirkuskyyhkyjä, haita, leijonia ja niiden kesyttäjä, taikuria unohtamatta.

Psst, näistä saatatte kuulla lisää sitten kevätjuhlissa.

Eskareiden huhtikuu onkin muuten ollut yhtä urheilun suurjuhlaa. Eskarit ovat osallistuneet Turun eskareiden välisiin jalkapallopeleihin, jossa olemme olleet pelaamassa toista eskaria vastaa lähes viikoittain. Vilskeen menestys onkin ollut mitä mainioin ja olemme voittaneet kaikki pelit. On ollut hieno seurata, miten jokainen eskarilainen on halunnut päästä pelaamaan. Myös kannustusjoukoilla on ollut suuri merkitys voittoputkellemme. 

Jalkapallopelit huipuntuvat vielä toukokuussa käytävään Karuselliturnaukseen.

Huhtikuussa saimme myös koiravieraita ja pienet koiranpennut kävivät ilahduttamassa meitä yhtenä aamupäivänä.

Eskarien tämän kuun kädentaitoprojektina on ollut äitienpäiväjutut. Näitä pääsette ihailemaan sitten äitienpäivänä!

Huhtikuun aikana olemme työstäneet myös animaatioita, joissa seikkailivat heidän aikaisemmin valmistamat voimaeläimet. Projekti alkoi tarinoiden juonen suunnitelulla. Eskarit jakautuivat pienryhmiin ja alkoivat suunnitella hahmoilleen tarinan ja tarinalle juonen. Tämän jälkeen jokainen pienryhmä pääsi tekemään animaationsa stop motion -tekniikkaa hyödyntäen. Animaatiot viimeisteltiin lisäämällä vielä äänet heidän animaatioihinsa.

Eskarit löysivät myös yhdellä retkellä kiven kolosta ihmeellisen pakasterasian.  Ihmeissään olleet eskarit tulivat näyttämään sitä aikuisille ja yhdessä totesimme sen olevan geokätkö. Osa eskareista innoistuikin tästä hurjasti ja päättivät tehdä oman geokätkön. Eskarit tekivät kätkön itse alusta loppuun ja kävimme piilottamassa sen erään retken yhteydessä. Geokätkön voitte löytää kordinaateista:

60.414608 / N 60* 24´ 52.588

22.260996 / E 22* 15´ 39.587

Metsäretkiä on tehty lasten toivomiin kohteisiin, niitä ovat olleet mm. Salainen maa, Jylhäkallio, Huippu ja Saunan takana.

Retkillä on työstetty äitienpäivälahjoja, sirkusteltu ja laulettu kevätsäistä nauttien. Eväitä unohtamatta.

Jalkapallon ja metsäretkien lisäksi teimme matkan Taiteen taloon katsomaan balettiesitystä.

Pääsimme myös itse mukaan harjoittelemaan muutamaa balettiliikettä (mm. attitude). Opimme myös koulussa tarvittavan salaisuuden, joka oli adjektiivi. Balettiesityksessä näimme kolme adjektiivia; iloinen, surullinen ja nuorekas.

Terkuin Mammu, Joona, Jassu ja Heidi

Hulivilien ja Vilinöiden huhtikuu

Luja on 3- ja 4-vuotiaiden omatahto.

-Jos ei haluaa, niin onko muka pakko?

-Jos minä haluan, niin miksi muka en saa?

Välillä arki on tahtojen taistelua, mutta kuinka tärkeää se onkaan. Hioa vähän timantin pahimpia särmiä ja opetella tunteiden tasaamista. Toisaalta ihailen joka kerta niitä suuria tunteiden purkauksia, joskus aikuisenakin sellainen tekisi hyvää!

Huhtikuussa on tunteiden tasaamisen lisäksi harjoiteltu jonossa liikkumista. Se onkin näyttäytynyt varsin vaikeaksi taidoksi, varsinkin Hulivileille, sillä kuka sitä nyt muistaa pysyä parin takana tai jaksaa kulkea samaan tahtiin jonossa? Me aikuiset olemme yrittäneet motivoida lapsia tulevalla Korkeasaaren reissulla ja valtavilla kehuilla. Hitaasti mutta varmasti taidot kehittyvät.

Vähän kuin kuivaksi oppiminen. Osa lapsista on päässyt jo pikkareihin ja boxereihin, osa nauttii vaipan tuomasta turvasta ja lämmöstä. Onneksi pian on kesä ja toivomme että te perheet myös kannustatte lapsiane unohtamaan vaipat ja käymään tarpeilla pöntöllä!

Huhtikuun liikkareissa harjoiteltiin liikkumista, pysähtymistä ja ohjeiden vastaanottamista eli kuuntelemista. Olemme tutustuneet eri välineisiin palloihin, vanteisiin ja hyppynaruihin. Olemme liikkuneet korkealla ja matalalla, hiljaa ja kovaa, sisällä ja ulkona.

Metsäretkellä olemme tutkineet kevään merkkejä. Etsineet muurahaisia ja pörriäisiä. Rakentaneet majoja ja kuunnelleet lintujen lauluja. Olemme jopa aloittaneet tunnistamaan lintulajeja. Hauskaa oli myös soitella lintupillejä, mikä sekään ei ollut ihan yksinkertaista. Vanhan ajan lintupilli tarvitsee vettä ja oikeanlaisen puhalluksen soidakseen. Äärettömän hyvä suunmotoriikkaharjoitus. Miten huulet ja suu pitää asentaa pilliä vasten? Ja miten puhallus pitää toteuttaa?

Kädentaidoissa olemme maalanneet, muovailleet ja vilinät ovat opetelleet leikkaamista. Leikkaaminenkaan ei ole mikään helppo hienomotorinen taito. Se vaatii silmän ja käden yhteistyötä ja käden koordinaatiota. Leikkaamista olisi hyvä harjoitella kotonakin pienillä saksilla. Voitte leikata aikakausilehdestä kuvia ja opetella kuinka saksia pidellään kädessä, kuinka niitä aukaistaan.

Huhtikuuhun on mahtunut paljon sirkustelua. Aprillipäivänä aikuiset esittivät sirkusta ja sen jälkeen koko vilske on ollut vähän sirkustelua. Tänään vappuaattona lapset pääsivät estradille. Näimme sirkuseläimiä, voimamiehiä, taikureita, nuorallatanssijoita...

Ehkä toukokuun kevätjuhlat huipentuvat aidoiksi sirkusjuhliksi!

Henna