Henkilökuntamme dokumentoimaa lelulaatikkoprojektia- kiitos Kata-
Viikko sitten retkellä aloitettiin leikkilaatikkoprojektia. Retkellä keräiltiin materiaaleja, joista voidaan rakentaa metsänotuksia. Lapsilta tuli metsässä jo heti hirmu luovia ideoita, miten oksat näyttää ihan tikalta tai käpy siililtä. Keräillessä juteltiin siitä mitä metsästä saa poimia ja mitä ei, ja mitä luonnossa tapahtuu kun syksy saapuu.
Vilskeessä sitten materiaaleista rakenneltiin tikkoja ja siilejä ja monia muita ihania otuksia.
Otukset jäivät odottamaan leikkilaatikon valmistumista. Tällä viikolla retkellä etsittiin metsästä lisää aarteita, joista rakennettiin oma pikku metsä laatikkoon.
Retken jälkeen yhdessä alettiin rakennuspuuhiin, jokainen sai vuorollaan viedä haluamansa jutun laatikkoon. Lapsilla lähti heti ideat pulppuamaan ja oksista syntyi siltoja ja kaarnanpaloista siilien ja hämähäkkien pesiä, ötököiden astianpesukonetta ja punkkiperheen kotia unohtamatta.
Laatikosta löytyi heti jo ensimmäinen asukki, kaarnanpalan matkassa metsästä oli mukaan tullut herra muurahainen.
Jokainen lapsista sai ehdottaa metsälle nimeä, ja lasten suosikeista tpuhumetsä ja oksametsä yhdistettiin Touhukas oksametsä. Seuraavaksi eläimet saavat muuttaa oksametsään ja päästään vihdoin leikkimään :)
Ohikulkijoilla riitti ihmettelemistä. Tämä on kuulkaas eläinjoogaa!
Ja uskokaa tai älkää se rauhoittaa meitä!
Pikkutalossa sadepäivänä on ihana pysähtyä satuhierontaan. Jo pienikin ystävä voi koskettaa ja ottaa vastaan ystävän kosketuksen.
Mitä ihmettä? Opimme elämästä parhaiten ihmettelemällä niinpä..
Ihmeteltiin matoa kun se kulkee niin hitaasti..
Mitäs täällä ihmetellään?
Kurakalojen saalistajat
Tämä ei ihmettelemällä paranne!
Missio kalsarit märäksi!
Ja Hei! Me onnistuttiin!