Tämän syksyn uimakoulut ovat nyt onnellisesti ohi. Se on aina melkoinen rykäisy mutta kuinka antoisaa se onkaan. Tiedän, että olen päiväkodinjohtajana etuoikeutettu, että voin tehdä työnkuvastani näin laajan, henkilöstöhallinnan, pedagogiikan kehittämisen, laskujen maksamisen ja kaiken muun lisäksi saan uimaopettaa.
Tämä uimaopetus on minulle sydämen asia., Eikä vähiten siksi, että uimataito on melko halpa henkivakuutus näin merenrantakaupungissa vaan siksi, että vesi on elementtinä yksi monipuolisimmista itsensä voittamismahdollisuuksista. Vesi haastaa, mahdollistaa, antaa elämyksiä ja kokemuksia. Uimakoulu ei ole vain kokemus muiden joukossa, uimakoulu voi parhaimmillaan olla lapselle itsensä oppimisen mahdollisuus.
Uimataito itsessään on motorinen taito, jonka oppii sitten kun keho ja mieli ovat siihen valmiit. Se vaatii harjoittelua ja rohkeutta. Uimataito vaatii sitä, että vesi elementtinä ei pelota, että uskallat luottaa veden voimaan ja omaan kehoon ja uskallat antautua vedelle.
Viskareiden uimakoulussa tavoite on tottua veteen. Oppia liikkumaan vedessä.
Eskarin uimakoulussa harjoitellaan uimisen perusedellytykset, kellumiset, liukumiset, potkut ja yhdistetään nämä lopulta alkeiskrooliksi. Sukellus, veden alle meneminen avaa vedestä uuden mahdollisuuden, vaikka ei koskaan päätyisikään Karibianmerelle sukeltamaan tai snorklaamaan.
Olen uimaopettanut yli 25 vuotta, parhaina vuosina vedin 6–7 uimakoulua työssäni varhaiskasvatuksenopettajana. Olen kouluttautunut asiaan ja tiedän mitä teen. Minun uimakoulussa tärkein tavoite on löytää oma suhde veteen. Sitten alamme tutkia ja vahvistaa sitä. Tärkeintä on nauttia vedestä. Tehdä uimisesta mukavaa ja luotettava kokemus. Haluaisin antaa kaikille sen kokemuksen, että jos joudut veden varaan et joudu paniikkiin, tiedät miten toimia. Ihan tähän en pääse, ainakaan silloin, jos vesi on elementtinä täysin tuntematon tai pelottaa.
Viskareiden ja eskareiden vajaat 10 uimaopetustuntia ei tee ihmeitä mutta innostuksen ja oppimisen ilon siemenen voin istuttaa. Lopusta saavat perheetkin kantaa oman osansa. Toivottavasti nyt Koronan jälkeen perheet taas innostuisivat käymään uimahalleissa. Tällä hetkellä näkyy surullisen paljon Koronan lock downin jäljet. Lasten vedessä liikkuminen, uimataito jopa vesipelot ovat yleisempiä ja huonompia kuin koskaan ennen.
Uimakoulun huippuhetkiä ovat itsensä voittamisen hetket. – Hei minä uskalsin! – Minä pystyn! Näitä näimme onneksi paljon. Rohkeuden kasvamista, uuden taidon oppimisen iloa. Muutamat oppivat uimaan, hyppäämään pää edellä veteen, muutamat sukeltamaan, mutta kaikki saivat varmasti kivan kokemuksen vedestä.
Parille vesipelkoiselle hankimme lisäresurssin, lämpimän sylin, josta pääsi tutustumaan veteen.
Uskon että tutut lapsikaverit ja tutut uimaopettajat ovat myös aika hyvä lisäturva silloin kun hiukan pelottaa tai mietityttää.
Uimakoulu on muutakin kuin 45 min. vedessä. Uimakoulu on valtava oppimisen mahdollisuus. Lapset oppivat vedessä liikkumisen lisäksi aika määrän muitakin taitoja, bussilla kulkemista,
jonossa olemista,
omista tavaroista huolehtimista.
Älkää siis ihmetelkö, jos olette saaneet kotiin vähän väsyneitä uimareita. Nämä uimakoulupäivät ovat pullollaan aistielämyksiä, uusia kokemuksia ja oppimista.
Kasvamista.
Summa summarum huikeat uimakoulupäivät takana. Rättiväsynyt onnellinen allekirjoittanut kuivattaa nyt märkäpuvun ensi syksyyn ja kelluttelee näissä ihanissa muistoissa siihen saakka.
Tärkeintä ei ole määränpää vaan matka siihen.
Henna