Säkkärä/Väkkäröiden ystävyyden tammikuu!

Tammikuu on ollut kaveritaitojen harjoittelun aikaa. Olemme virittäytyneet teemaan monella tavalla. Olemme tehneet paljon paritehtäviä, pienryhmätehtäviä sekä pohdittu koko ryhmänä millainen on hyvä ystävä. Jokainen on saanut myös itse pohtia Millainen Minä Olen, valitsemalla itselleen sopivat adjektiivit. Monet osasivat jo tehdäkin hienoa ajattelutyötä miettiessään mm. ”Olen todella hyvän kuuntelija, mutten niinkään hyvä puhumaan” tai ”en aina ole rehellinen, välillä tulee huijattua kaveria tai vanhempia”. Nämä asiat on hyvä itsensä tiedostaa, ennen kuin lähtee pohtimaan toden teolla millainen ystävä minä tahdon olla muille tai miltä toisista tuntuu kun toimin niin tai näin.

Kaveritaitoja varten pystytimme Nalle-kerho -toiminnan erityisopettajamme johdolla. Siellä opettelemme erilaisten toimintojen kautta ryhmätyötä, toisten huomioon ottamista sekä myös kädentaitoja siinä samalla. Tammikuussa teimme oman ryhmän käsitaulun,”ystävyyden kehän”, jonne jokainen sai askarrella oman käden ja tämän jälkeen äänestimme Nalle-kerholle SäkkäräVäkköröitä eniten kuvaavan nimen; yksimielisesti ryhmän nimeksi tuli ROHKEAT SÄKKÄRÄVÄKKÄRÄT!

Myönteiset kaverisuhteet edistävät lapsen kehitystä sekä luovat mahdollisuuden hyvälle itsearvostukselle ja positiiviselle vuorovaikutukselle. Hyvät vertaissuhteet auttavat erityisesti niiden lasten kehitystä, joilla on haasteita sosiaalisessa kompetenssissa. Myönteiset kokemukset kavereista tai ryhmän jäsenistä voivat lieventää lapsen negatiivisen käyttäytymisen aiheuttamia seuraamuksia.

kuvat1.jpg
kuvat2.jpg

Tammikuu oli myös lautapelikuukausi! Jokainen sai tuoda oman lautapelin päiväkotiin ja niitä pelailimme paljon. Monesti lapset itsekin pyysivät saisiko pelata lautapelejä esimerkiksi ennen nukkarihetkeä tai tämän jälkeen ennen välipalaa. Oli mahtava huomata miten lapset kehittyivät päivä päivältä omatoimisemmiksi mm. Muodostamaan peliryhmiä. Lautapelit olivatkin mukava lisä kaveriteemaan, jossa pitää huomioida toista ja pyrkiä toimimaan rehellisesti.

kuvat4.jpg

Aivan ensimmäisellä viikolla teimme uskomattoman hienoja puhallusmaalaus teoksia Ilotulitusraketit-ajatuksella. Puhallustekniikkaa käytettiin pillien avulla, joiden kanssa puhalsimme vesiväripläjäystä omalle paperille niin, että värit räiskähtelivät paperilla kuin ilotulitusraketit. Nyt hienot maalaukset koristavat päiväkodin seinää. Tulipahan niistä niin hienoja, että pohdimme maalausten sopivan vaikka mekkokankaan kuvioiksi.

kuva5.jpg
kuva6.jpg
kuva7.jpg

Retkillä olemme käyneet lähimetsissä ja luonnonsuojelualueella. Sielläkin olemme tehneet paritehtäviä teeman mukaisesti. Olemme mm. kävelleet parin kanssa, toinen pipo silmillä, toisen kävelyttäessä paikasta A paikkaan B. Tällainen oli suuri luottamusharjoitus, mutta oli mahtava havaita lasten heittäytyvän tehtävään ja luottavan omaan kaveriin.

Luonnonsuojelualueella kävimme ihastelemassa auringon tuomaa valoa, sinistä taivasta, josta löytyi jos jonkinmoista pilveä sekä heittelemässä kaisloja meren jään päälle. Nähtiinhän me tietysti oraviakin, mutta tärkeimpänä huomiona oli se, että ryhmän jokainen lapsi pysähtyi sillan kaiteelle ja katsoi merelle rauhallisin, miettivin ajatuksin. Onneksi se hetki tuli ikuistettua.

kuva9.jpg
kuva10.jpg

Siitä rauhoittumisesta ja oman mielen hyvinvoinnista on pidettävä kiinni, itse kukin. Päiväkotipäivä saattaa olla lapselle hyvinkin raskas, onhan se verrattavissa aikuisen työpäivään, kuitenkin sillä erotuksella, että lapset useimmiten ovat kauemmin päiväkodissa kuin vanhemmat töissä. Lapselle on annettava mahdollisuus rauhoittumiseen päivän jälkeen. Tehkää loppupäivästänne mahdollisimman rento ja kuunnelkaa itseänne ja lastanne; mitä juuri sinä ja sinun lapsesi haluatte tehdä. Koska millään muulla ei ole väliä siinä hetkessä kuin sillä, ette te teette itsellenne miellyttäviä asioita, ettekä ylirasita kenenkään pienen tai ison ihmisen voimia. Koska te tiedätte sen tunteen, kun lapsi on väsynyt, mutta olette lähteneet silti soitellen sotaan vaikkapa harrastuksiin, koska sinne on mentävä. Lapsi luultavasti on ollut entistä väsyneempi, entistä kiukuttelevampi, kun ei ole saanut sitä mitä hän eniten tarvitsee päivän jälkeen; rakkautta, huomiota ja rentoutumista.

kuva11.jpg

-Juulia

Pikkutalon kuulumiset

Näin jälleen kerran uusi vuosi on lähtenyt käyntiin täällä pikkuvilskeessä. Aloitimme rennolla meiningillä ja annoimme lasten tottua arkeen. Meillä aloitti myös neljä uutta perhettä, ja he ovat päässeet todella kivasti mukaan meidän Vilske meininkiin.

Lunta meille ei ole tullut, vaikka kuinka olemme laulaneet lumi- sekä talvi lauluja. Pientä pakkasta on kuitenkin ollut ja lapset ovat olleet ihan hämillään kun he eivät ole voineet tehdä hiekkakakkuja meidän hiekkalaatikolla. Tässähän meillä aikuisilla olikin selittämistä, että miksi talvella käy näin. Positiivinen asia tässä oli se, että saimme pedagogiikkaa mukaan jopa meidän ulkoiluun.

Olemme käyneet ulkona kävelemässä sekä mietiskelemässä autoja ja kuorma autoja.

Olemme käyneet ulkona kävelemässä sekä mietiskelemässä autoja ja kuorma autoja.

ltqY3nfbSwu9a58LLVzGxg.jpg
Kahvitauko metsäretkellä!

Kahvitauko metsäretkellä!

FJxt29eCQ1y70nP1ZGEDrQ.jpg
n%1KC%xLT9W0jnI5pD63dg.jpg
5Z+D+%u0RK2wqxRiAkUDFQ.jpg
s30agqOtS%u7kFq4NHXFFw.jpg
Lt66ktvlSxOikjL8TKjMSQ.jpg

Olemme harjoitelleet erilaisia tunteita ja sitä miltä ihmisen kasvot näyttävät jos on esim iloinen, vihainen tai surullinen. Keskustelimme myös siitä mitä tulee tehdä jos loukkaa toista. Tämän lapset osasivat hyvin.

- Halataan ja sanotaan anteeksi

- Halataan ja sanotaan anteeksi

- Katso näin!

- Katso näin!

Sekä vapaa- että ohjeistettu leikki on tärkeä osa lapsen arkea ja heidän vuorovaikutus taitojen harjoittelua. Siksi lapset saavat aina aamulla leikkiä ennen toiminnan alkua. Suosittuja leikkejä on junarata, legot tai temppurata. Lapsilla on myös joka toinen perjantai koko talon leikkipäivä. Tämän tarkoitus on, että lapset saavat harjoitella heidän leikki- ja sosiaalisia taitoja.

PVUeaWZCQPODUHaWmmu0Bw.jpg
N+Rc64HnRES7qycELVrzNQ.jpg
KmpBdjVXS76lVyVHI8Dipg.jpg
7o9Dws0hQx2m%wMybsbgJA.jpg
fullsizeoutput_11b1.jpeg
w5wgQaCbR%q5dRLMVJ7y2A.jpg

Teimme myös vuoden ensimmäisen askartelu tehtävän, nimittäin lumilyhdyn! Lapset saivat tietyn määrän silkkipaperia, jonka jälkeen he saivat omalla tavallaan rypistää paperipalan palloksi. Tämän jälkeen lapset saivat asetella heidän lumipallot liiman päälle. Tämän tehtävän tavoite oli että lapsi osaisi havainnoida tehtävän ja koittaa rypistää itse. Tätä kutsutaan myös lapsen hienomotoriikan harjoitteluksi.

OIGOeG4VT1msD%MUL2vDuw.jpg
D47NInNaT9WozRPNuJoauQ.jpg
cq6zBDjyQTueOLHCCnRY1A.jpg
W%HTMIkQTzWlSPoM9QWr4Q.jpg
cwkPHW3BTaKQBq+uxbDscw.jpg
lybIbe40RNC+FBqkikHRtg.jpg

Olemme myös käyneet retkillä. Täällä Vilskeessä lasten motoriikka kehittyy parhaiten kun he saavat liikkua haastavassa maastossa. Olemme käyneet tasku-lamppujen kanssa etsimässä heijastimia, lunta, sekä tähtiä. Tasku-lamppu idea syntyi siitä kun lapsi toivoi että voisimme katsella tähtiä tasku-lamppujen avulla. Tämä oli kerrassaan hitti! Lapset juoksi ympäri metsää, samalla kun he tasku-lamppujen avulla etsivät heijastimia. Myös taivas oli kuullut meidän toiveen lumesta ja ihan yhtäkkiä alkoi satamaan lunta! Lapset kerrassaan riemastuivat.

Wm90ob13S1CfgzmSaayOVA.jpg
0A6jHsSCQ7i9VwHmxxgL7Q.jpg
j2xFuusIQ1GPXGT5G%iuEA.jpg
333f853a-c8fd-4183-9fc9-fb3f82db3515.jpg
LzeDaopbTyyM5gwK7zMY%g.jpg

Pikkutalo sai myös kokea Hannu&Kerttu sadun ääni-maljojen keran. Lapset istuivat niin paikoillaan, ja kuuntelivat jännittävää tarinaa. Harvemmin sitä näkee että, kaikki istuvat paikoillaan ja kuuntelevat mitä aikuinen kertoo. Ääni-maljat olivat ensin hiukan jännittävät, kun ne pitivät outoa ääntä joka kerta kun Henna niitä kosketti. Satu hetken jälkeen lapset sanoivat sadun sekä ääni-maljojen olleen kivaa.

tSzUiuyvTtmcCds32PAKww.jpg
JqopBaXkQ+WY3bsVZujfCw.jpg
b9HSPZM6T6KEvnfz1IjzSg.jpg

Terkkuja pikkutalosta,

Cassu & muu pikkutalon väki

Hulinoitten tammikuu

Valmiina, paikoillanne, HEP! Uusi vuosi käynnistyi
Hulinoiden ryhmän kasvaessa suuremmaksi. Pikkutalolaisia siirtyi kartanolle
Hulinoiden vahvistukseksi. Niin ne ihanat lapsoset kasvavat!

Kuva1_LI.jpg

Vuoden vaihtumista juhlistettiin leikkimällä ilotulituksia,
joita sitten maalattiin ja puhallettiin pilleillä. Näin harjoitettiin tärkeitä
poskilihaksia ja suun motoriikkaa puheen muodostamisen vahvistamiseksi ja
samalla nautittiin taiteen tekemisestä. Talli oli tähän ihanan tunnelmallinen
paikka!

Kuva2_LI.jpg
Kuva3.png

Odotettua lunta ei ollut saapunut, silti leikkejä jatkettiin hurjalla innolla Vilskeen
pihassa ja metsässä. Pihalla oleva tynnyri muuttui eräänä päivänä
kuurupiilopaikaksi, josta pääsi ylös vain loruttamalla oikean lapsen nimen. Tynnyrileikki
jatkui pitkään suuren porukan voimin ja kirvoitti suuret naurut ja spontaania

Kuva6_LI.jpg
Kuva7.png

Pihassa tutkittiin mielenkiinnolla myös kumpaakin
leikkimökkiä: korkeampaan, jalalliseen mökkiin oltiin saamassa uutta
kattomateriaalia ja matalammasta mökistä Pinko-tonttu oli jo muuttanut
toisaalle ja mökki avautui leikkiryhmille. Metsässä ihmeteltiin keväisiä ääniä;
talitintit lauloivat kevätlaulua! Aurinkoakin nähtiin ja jopa kauriit antoivat
lasten ihailla itseään pitkät tovit. Ranta käytiin tarkastamassa siltä varalta,
olisiko tullut jäätä. Jäätä ei löytynyt, mutta sen sijaan erinomaisia kaisloja
leikkejä varten. Metsäleikeissä on ollut mukana myös uudestaan lasten
aloitteesta taikakivet, joita alettiin etsimään ja sitten myös maalataan.

Tammikuussa koimme myös myrskysäitä, jolloin metsäkin oli
pimeä paikka. Vaikka puut meille tanssivatkin tuulitansseja, metsän pohjalla
oli rauhaisaa ja suojaisaa, jopa niin, että oli ihana viettää synttäreitä
mättäällä istuen. Lapsia ei yhtään pelottanut, vaan majaleikit ja kiipeilyt
sujuivat normaaliin tapaan ja motoriikka harjaantui. Tämän kaiken lisäksi
olemme kiinnittäneet myös ruokailun tapakasvatukseen huomiota, miettineet omien
jälkien siivoamista ja pohdittu mitä tehdään veitsellä, mitä haarukalla. Kaiken
kaikkiaan hauska kuukausi ollut!

Satu



Ajatuksia erityisherkkyys

Koin koko lapsuuteni olevani erilainen, kuin muut. Mummoni
sanoin aina, että itken niin paljon, mutta en minä itkenyt surusta, minä itkin
vähän kaikkea ja niin minä teen edelleen. Liikutun kovin helposti.

Jos lapsena itkin piirrettyjä Candy Candy- elokuvia
katsoessa niin, että sain melkein hyperventilaatiokohtauksen. Voi minut
nykyäänkin tavata hyvin usein kyyneleet silmäkulmista päiväkodin eteisessä vain
siksi, että perheeseen on syntynyt uusi vauva ja hän on aivan ihana ja tuoksuu
maailman suloisimmalle, tai vanhempi kertoo omasta uupumisestaan ja
väsymyksestään liikuttuneena, liikutun siitä minäkin.

Minä näen ja koen enemmän kuin valtaosa muista ihmisistä.
Tutustuin erityisherkkä termiin jo vuosia sitten. Asiaa on tutkinut ja avannut
eniten yhdysvaltalainen psykologian tohtori ja psykoterapeutti Elaine Aron.

“Meitä erityisherkkiä on noin 15-20% ihmisistä. Erityisherkkyys
johtuu hermoston herkästä reagoinnista. Erityisherkkä ihminen reagoi
tavallisesti herkemmin ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin, sillä hermosto
käsittelee aistien välittämää tietoa laajemmin ja syvällisemmin. “

(https://www.erityisherkat.fi/erityisherkkyys/tutkimustaustaa/ )

Koen asiat hyvin syvällisesti. Mietin ja pohdin paljon.
Usein niin, että en pysty edes nukkumaan.

Asiakkaan antama palaute voi mennä niin ihon alle, että
pohdin siihen ratkaisua aamuyön tunteina tai flunssakautena henkilökunnan
poissa ollessa mietin kuumeisesti yöt, miten kaiken organisoin, että kaikkien
on hyvä.  Usein tämä virittää minun
kierrokset niin korkealle, että itsensä rauhoittaminen on mahdotonta.

Aistin tilanteita eri tavoin kuin yleensä ihmiset. Kun tulen
aamulla töihin skannaan koko eteisen ja luen ihmisten energioita. Tunnen
vanhemman epätoivon ja väsymyksen kiukuttelevan lapsen kanssa naulakoiden
nurkassa ja lapsen kiukun ja vahvan tahdon.

Näen henkilökunnasta yhden, joka niiskauttaa nenää
ohimennen, selvästi flunssa tulossa, hän näyttää muutenkin aliviritteiseltä ja
tuolta tulee pulppuava, rakastunut hoitajamme, jonka seuraan voisin mennä
hetkeksi lataamaan itseäni.

Tämä kaikki uuvuttaa, jos sitä ei osaa säädellä. Liika on
aina liikaa.

Ennen joulua olin kuormittanut itseni ihan täyteen. Syksymme
oli ollut haastava, paljon uusia asioita ja ihmisiä. Mietin vakavissani sitä,
voinko toimia päiväkodinjohtajana ja yrittäjänä tällaisena, kuin olen. Näin
herkkänä, auki ja haavoittuvaisena.

Kolmen viikon joululoma ja matka tarpeeksi kauaksi valoon
teki hyvää. Oleminen oman perheen kanssa juuri tällaisena voimautti. Tein
kolmessa viikossa melkoisen matkan myös itseeni. Pohdin siskolleni yksi ilta,
illan hämärtyessä itseäni ja työtäni, sitä miten koen kaiken ja onko minusta
tähän. Mitä minun kaltaiseni ihmiset voivat tehdä, kun he kokevat kaiken kuin
olisivat Linnanmäen vuoristoradassa.

Siskoni tokaisi tyynenä;

- Henna, aina sinä olet ollut tuommoinen. Sinua
tarvitaan, näet ja tunnet asiat tosin.

Sen ajatuksen kanssa kömmin nukkumaan ja tosiaan ajatusta
pyörittäessä näen ja koen asiat nyt toisin.


Meillä Vilskeessä on paljon lapsia, jotka ovat
erityisherkkiä, teitä kohtalotovereita on myös henkilökunnassa ja vanhemmissa.
On ulospäinsuuntautuneita ekstroverttejä ja sisäänpäin kääntyneitä hiljaisempia
introvertteja. Mutta yhteistä meillä on suuri tunnemaailma, mitä voi olla
vaikea muiden ymmärtää.

Ymmärrän tuskan, jota lapsi tuntee, kun hän viidennen kerran
pyytää aikuista laittamaan kenkänsä uudelleen, sukka hinkkaa jalkaa. Hän tuntee
myös vaateiden pesulaput ja kutittavat villapaidat.

Ymmärrän sen pienen ihmisen hämmennyksen, kun
henkilökunnasta uusin ei ole ymmärtänyt laittaa ruokia lautasella sektoreihin.
On mukavampi syödä maut omina makuina, eikä sekoitettuna, kun makuaisti ei ole
vielä kaikkeen tottunut.

Ymmärrän sen pienen pippurisen neidin syvän loukkauksen
tunteen, kun kaveri on pahoittanut hänen mielensä haukkumalla uutta mekkoa
rumaksi.

Ymmärrän sen pojan tunteen, kun hän laittaa kädet korviinsa,
hän tuntee äänet niin voimakkaasti. Ymmärrän kuinka häntä pelottaa aikuisen
komentaminen, vaikka se ei edes kohdistu häneen itseensä, mutta hän tuntee sen
kiukun, jota aikuinen kokee hermostuessaan ja menettäessään kontrolloinnin.

Ekstrovertit ja introvertit ihmiset reagoivat asioihin eri tavoin.
Introvertti herkkis pienenee, yrittää hävitä tapettiin, nielee kyyneleensä ja
pelkonsa, eikä uskalla sanoa mitään. Ekstrovertillä nousee omat kierrokset
toisten energioista ja vauhtia on vaikea pysäyttää.

Nämä pienet tarvitsevat jalansijaa. Heilläkin on oikeus olla
sitä mitä he ovat. Tulla hyväksytyksi ja arvostetuksi omana itsenään. Ei heidän
tarvitse tuntea olevansa omituisia, niin kuin minä tunsin olevani.

Olemme luoneet paikan, päiväkodin, jossa kaikilla on lupa
tuntea ja olla omia itseään. Siksi rummutamme ja pidämme tärkeinäpä
henkilökunnan hyvinvointia, sillä jos aikuiset eivät voi hyvin, meidän kaikki
pienet tulevaisuuden toivot kärsivät energiasta. Positiivisuus ja ilo luo
ympärilleen lisää positiivisuutta ja iloa.

Minun tehtäväni on johtaa sitä ja tuoda lisää valoa. Sillä
minähän jos joku tunnen kaikki tunteet moninkertaisesti.

Ja kyllä minä paikkani eilen tunsin. Olin menossa metsään
retkelle neljävuotiaiden kanssa. Olin peränpitäjänä, jonon viimeisenä.

Aurinko nousi upeana metsän takaa värjäten koko
taivaanrannan punakeltaiseksi. Pysähdyimme sitä ihmettelemään. Sanoin lapsille,
että katsokaa, miten upean aamun me saimme. Kaveri edestä tokaisi, että hän
etsii vain dinosauruksen jalanjälkiä. Tähtisilmäinen hiljainen herkkistyttömme
puristi minua varovasti kädestä. Katsoi suoraan minun sieluuni saakka ja
hymyili vienosti.

Minä tiesin, hän näki sen saman minkä minäkin, sen
kauneuden, sen ihmeen, sen väriloiston, joka saa melkein kyyneleet silmiin.

Henna

tytöt.jpg