Joulunodotus Vilskeessä

Ihanan ihaninta joulukuuta täältä Vilskeestä. Täällä Vilskeessä olemme viettäneet joulua koko joulukuun. Olemme saanut nauttia pienestä pakkasesta sekä lumesta. Lapset sekä aikuiset olivat niin innoissaan, kun pääsivät laskettelemaan alas liukureiden kanssa pihan mäkiä. Lumienkeleitä on myös tullut tehtyä! Ja, koska Suomessa asustelemme, sää on näyttänyt hänen parhaita puoliaan meille, heittämällä vettä meidän niskaan melkein koko joulukuun.

Mahtaakohan se joulu tulla tänä vuonna? Jos seison tässä ja katselen, näkyykö niitä pikkutonttuja tai joulupukkia

Vilinää, hulinaa ja menoa vuoden ensimmäisessä pulkkamäessä

- Katso, minä tein lumienkelin.

Lumienkeli

Liukureilla alas pulkkamäkeä, takasin ylös ja jälleen kerran liukuen alas

- Katso minä harjaan lunta, heheh

Pienempiä autetaan liukasta mäkeä ylös, ihanan huomaavaista!

Liukumäessä heihei

Pulkkamäkeen hoi!

Lumi katosi yön aikana, mutta sehän ei estä meitä..yhtä hymyä me täällä Vilskeessä kuitenkin olemme, koska meidän Vilske on paras!

Tässä todellisuus..kurahaalari ja mutakakkuja

Meidän päivittäinen toiminta, on perustunut erilaisista joulupajoista ja yhteisistä aamupiireistä. Toimintamme perustui monesta eri pienryhmästä, olimme sekoittaneet ryhmät joten pienryhmissä oli lapsia eri ryhmistä. Vilskeen isommat ovat ottaneet hyvin vastaan vilskeen pienempiä. On ollut mahtavaa seurat vierestä miten Vilskeen isommat lapset huolehtivat, sekä auttavat Vilskeen pienempiä. Asioita missä isommat lapset auttavat pienempiä on ollut ruokalassa, leikeissä, pihalla, askartelussa, wc käymisessä, sekä pukeutumis tilanteissa. Aamu piireissä olemme laulaneet joululauluja, nautittu erilaisista nukketeattereista, soitettu soittimilla, tanssittu piiritansseja, hierottu kaverin selkää “satuhierontaa”… Eskarit ovat käyneet mm. Henriikinkirkolla, lähihoitajien koululla leipomassa piparkakkuja sekä heidän koulu-kummit kävivät täällä Vilskeessä viihdyttämässä meitä.

Tämän vuoden joulupajat oli, heijastinrata metsässä, käpyjen koristelua, kynttilöiden askartelua, tonttujumppaa, poropään askartelua jäätelöpuikoista, tontun kasvojen maalausta, roolileikkejä, tonttula, porokasvot jalanpohjasta, pipareiden leipomista, tonttu suunnistusta sekä monen monta satuhetkeä.

Eskarit, Juho ja Donna olivat rakentaneet railolle ”Railon Kalliomaalaus seikkailun” jonka kaikki pienryhmät saivat vuorotellen käydä tarkistelemassa ja suorittaa seikkailurataa.

SEURAAVAKSI JAEMME KUVIA JOULUPAJOISTA!

Käpykoristelua

- Käpyjen koristelu on tarkkaa hommaa

Värityskuvia

Onko täällä kilttejä lapsia? ho-ho-ho

Pööö

Näkyykö tonttuja?

Motoriikkaharjoittelua värityskuvien kanssa, tyttöjen suosikkipuuhaa!

Hei vaan, täällä me odotamme innolla jalan maalausta..

Joulukuusen koristelua

Joulukuusen koristelua

Kukkuu, sanoi tonttu

PARASTA motoriikka harjoittelua! Tyttöjen suosikki puuhaa

Joulupukki kävi kylässä ja luki meille joulusadun.

Eskarit vauhdissa junaradan kanssa

Poro askartelua puikoista

Eskarit pääsivät käymään Turun ammattikoululla leipomassa piparkakkuja!

Tonttu hän vaanii

Joulupukki joulupukki, vanha pukkii

Lucian-päivänä eskarit viihdyttivät meitä luciankulkueella.

Meillä oli kunnia myös viihdyttää kaksi toimintaterapeutti-opiskelijaa monta viikkoa, vaikka tuntuikin että he olisivat olleet täällä vain hetken pienen. Meillä oli kunnia kokea heidän asti pajaa, minkä he rakensivat meille. Tämä oli aivan mahtavaa ja lapset nauttivat siitä.

Pienryhmät ovat myös käyneet retkillä. Retkillä lapset saavat harjoitella heidän motoriikkaa, kiipeämällä kiville, puihin tai muuten vaan kävelemällä haastavassa maastossa. Motoriikan harjoittelu kuuluu pedagogiseen toimintaan, ja sitä me harjoittelemme joka päivä täällä Vilskeessä. Retkeillä olemme mm. metsästäneet pikkutonttuja, Pinko-tonttua sekä ihastellut ja tutkittu talvi metsää.

Satumetsässä

Ihmettelemme metsän ääniä

Ihmispyramiidi

Aamuhallaa

Kukkulan kuningatar

- Täältä mä hyppään!

Viimeinen Vilske viikko, vuodelta 2019 on lähtenyt käyntiin, jos ei itse tiedä joulun olevan aivan oven takana, niin lapsista huomaa. Olemme yrittäneet ottaa rauhallisesti ja nauttia joulun ajasta. Tämä on ollut haastavaa kun välillä tuntuu siltä kun lapset hyppivät seinille. Vilske vietti sauna/vesileikki viikkoa, eri ryhmät saivat tiettynä päivänä saunoa sekä leikkiä vesi leikkejä Mammun ja Donnan kanssa. Oli aivan ihanaa nähdä lasten sauna kuvia, kun pelkästään kuvan kautta pystyi näkemään kuinka hauskaa heillä oli ollut.

Pikkutalolaiset saunomassa sekä vesileikeissä!

Saunan jälkeinen mehu tuokio!

Discon huumassa

Pallomeressä

Vilskeen vahvimmat pojat! Hyvis-Hulk ja Musta-Go

Hulk-muskelimies

- Täällä mä pallomeressä istuskelen.

OIKEIN HYVÄÄ JOULUA,

toivoo koko Vilskeen väki!

puss

Ajatuksia Vilinöiden syksystä

Katse harhailee, ajatus karkaa tekemättömiin töihin ja taskussa piippaa taas… Vuoden viimeiset viikot ottavat tiukkaa niskalenkkiä niin aikuisista, kuin lapsista. Tänään ei opetella kirjaimia tai numeroita, ei prässätä, ei jännitetä jousta enää milliäkään tiukemmalle. Pakataan reppuun lämmintä mehua ja rusinoita, lähdetään metsään tai rantaan. Paikkoihin, joissa katseensa kohottamalla voi nähdä kauas, sillä yhtä arvokasta kuin tieto ja taito, on myös opetella välillä hellittämään, istumaan hiljaa ja antaa vain maapallon pyöriä jalkojen alla.
Tänä syksynä me olemme kasvattaneet juuria metsän sammaleeseen, olleet tuulessa huojuvia kaisloja, näissä hetkissä yhteinen läsnäolo on ollut väkevää ja jaettu kokemus on jäänyt onnistuneena kaikkien mieliin. Me osaamme pysähtyä, avata aistit ja olla läsnä, voiko sen arvokkaampia koululaistaitoja ollakaan.

Koululaistaidot ovat olleet useaan otteeseen puheena syksyn aikana. Olemme miettineet mitä ne ovat onko meillä jo niitä?
Vastauksia näihin kysymyksiin olemme etsineet vierailuillamme yhteistyökouluumme Uittamolle, jossa olemme 2. luokkalaisten kummioppilaiden avustuksella opetelleet geometrisia muotoja, askarrelleet isänpäiväkortteja ja ihmetelleet miten hiljaista lukutunnilla voikaan olla. Saimme luokan opettajalta positiivista palautetta siitä, kuinka hienosti meidän eskarit osasivat toimia yhdessä koululaisten kanssa. Me osaamme tehdä yhteistyötä. Kouluvierailu veti kuitenkin vakavaksi ja herätti myös uusia kysymyksiä. Eskarit pohtivat mm. koulun pihan turvallisuutta, kun pihan yhdestä kulmasta saattoi isolle kivelle kiipeämällä hypätä aidan toiselle puolelle ”Nehän voi karata täältä!” oli loppupäätelmä. Yksi kevään teemoista tuleekin varmasti olemaan vapaus ja vastuu.

Metsäleikkien ja kouluvierailujen lisäksi olemme saaneet nauttia kulttuurista Turun taidemuseossa. Matkalla kertasimme liikennesääntöjä ja bussietikettiä, sillä onhan elintärkeä koululaistaito osata kulkea liikenteessä turvallisesti. Museossa kiersimme pienissä ryhmissä näyttelyä, joka oli saanut innoituksen neljästä elementistä; maasta, vedestä, tulesta ja ilmasta. Jokainen eskarilainen sai valita näyttelystä lempiteoksensa ja näpätä siitä tabletilla kuvan. Oli vaikuttavaa, miten sitoutuneita eskarit olivat tehtäväänsä. Pysähdyimme katsomaan videotaidetta, installaatioita ja perinteisempiä maalauksia, kaikkia samalla mietteliäällä hartaudella. Me osaamme arvostaa kauneutta.

Kaunista on myös se, millaisia ystävyyssuhteita näillä eskareilla on. Jos päätät tanssia ja laulaa, saat varmasti siihen kaverin mukaan, metsäneläimille rakennetaan talvipesää yhdessä parhaan kaverin kanssa, yksinäinen lumileopardi saa seurakseen kokonaisen lauman ja kinkkisissä tilanteissa kaveria kannustetaan, neuvotaan ja autetaan. Suruja lohdutellaan isolla porukalla pois, nämä lapset näkevät sen, milloin kaveri kaipaa halausta tai olalle taputusta. Me osaamme olla hyviä kavereita.

Me aikuiset voimme oppia lapsilta kiireettömyyttä, ei yksikään eskarilainen metsäleikeissä tai puun latvaan kiivetessä mieti mitä kello on. Me voimme oppia heiltä aitoutta, he eivät itsetietoisina ja huolestuneina mieti, mitäköhän muut heistä ajattelevat. He tulevat joka tilanteeseen juuri sellaisina kuin ovat ja vasta maailma opettaa, heitä kyseenalaistamaan omat taitonsa tai oman persoonansa riittävyyden. Se mitä me täältä Vilskeestä haluamme antaa heille evääksi ovat vahva luottamus omaan riittävyyteen ja vahvuuksiin. Olemme eskareiden kanssa tutustuneet ”Huomaa hyvä!”- luonteenvahvuuskortteihin ja jokainen sai pohdinnan jälkeen valita oman luonteenvahvuutensa korttien joukosta. Oli ihmeellistä huomata, kuinka hyvin jo lapsi tunnistaa omat vahvuutensa. Me olemme tarkkanäköisiä ja oivaltavia. Meidän rauhalliset ja tuumailevat lapsemme valitsivat vahvuudekseen harkitsevaisuuden, avuliaat ja hyvän sosiaalisen silmän omaavat lapset tunnistivat omakseen ystävällisyyden, porukan humoristi ja hassuttelija tiesi, että huumorintaju on hänen vahvuutensa. Joukostamme löytyi myös luovuutta, sisukkuutta, nopeaa ajattelua ja tietenkin myös rakkautta. Vahvan edustuksen sai myös oppimisen ilo, uteliaisuus maailmaa kohtaan onkin ominainen piirre tälle vahdikkaalle eskariporukalle. Mitä kaikkea he voivatkaan vielä saavuttaa, jos saavat elämässään hyödyntää luonteensa vahvuuksia.

Vahvuusteema jatkui pohdinnoilla siitä, voisiko oman luonteenvahvuuden muuntaa supervoimaksi ja millaisissa tilanteissa omaa supervoimaa voisi hyödyntää. Voiko kuka tahansa olla supersankari? Eskarit keksivät monia arjentilanteita, joissa heidän luonteenvahvuutensa voisivat pelastaa kiperistä tilanteista. Voimistaakseen vahvuuksiaan, he askartelivat superlasit, jotka ilmentävät heidän persoonaansa ja jotka silmillä heidän vahvuutensa muuntautuvat supervoimiksi.

Tämän eskariporukan matkaa syksystä joulua kohti on ollut aivan mahtavaa seurata ja on ollut hienoa huomata, miten he kasvavat päivä päivältä enemmän omiksi persoonikseen, miten he oppivat uusia asioita, auttavat toinen toisiaan ja tekevät meidät aikuiset pikkuhiljaa tarpeettomiksi, sillä; Me osataan itse! Heillä on jo valtava määrä koululaistaitoja hallussaan ja meillä on vielä ihana yhteinen kevät aikaa oppia lisää, mutta nyt laskeudumme pikkuhiljaa joulun viettoon ja rentoon lomaan.
kuvat museon edestä

Me kasvetaan!

Terveisin
Johanna

Positiivinen varhaiskasvatus

Heräsin eilen aamulla siihen, että aamupiirissä istuessamme salin lattialla, lasten keskellä oli ihan maaginen tunnelma. Anna-Maija luki satuhierontaa ja kaikki lapset piirsivät kavereiden selkään kuvaa ja olivat jotenkin.. He olivat siinä, läsnä.

Ja minä tajusin yhtä äkkiä, että olenpa minä onnellinen juuri nyt, juuri tässä, juuri tällaisena.

Vuosi alkaa käydä loppuaan ja tähän kaikkeen on mahtunut niin paljon. Turnajaisväsymys voi heijastua välillä ainakin minun kasvoiltani, mutta näkyy se lapsistakin. Marraskuu oli varsin pimeä, vetinen ja kurahousujen täyteinen, ihmekös tuo, jos vähän jo odottaa joulua ja lomaa.

Me teimmekin ratkaisun, että toden totta, tänä jouluna, me nautimme joulusta ja emme suorita elämää.  Niinpä olemme kokoontuneet, lähes joka aamu yhteen, pitäneet ihanan yhteisen aamuhetken koko vilskeenväen voimin ja jakaantuneet siitä jokainen omiin juttuihinsa pienryhmiin.  Valmiina on ”pajoja” joihin voi mennä askartelemaan, liikkumaan, leikkimään tai retkeilemään tai sitten voi oman pienryhmän kanssa tehdä jotain muuta, sitä mitä lapset tarvitsevat.

Sen sijaan että täyttäisimme joulukuun tietyillä pakollisilla tekemisillä, fiilistelemme ja kuuntelemme lapsia.

Pedagogista toiminnan pitää tietenkin olla ja suunniteltua, mutta ei sitä tarvitse suorittaa.

Uskokaa tai älkää se voi olla vaikeaa.

Kuuntelin sydän mutkalla ystävääni, joka kertoi, että hänen ystävänsä oli kertonut, kuinka heidän päiväkodissaan joulukuussa askarrellaan se, ja tämä, ja tuo, ja sitten ommellaan vielä tuota ja lauletaan nämä 16 laulua joulujuhlissa, joten niitä on pakko lasten harjoitella ja aikuinen oli itsekin ihan pöö, mutta onhan se pakko, sillä vanhemmat haluavat ja meillä on oltava laadukasta toimintaa.

MITÄ? vanhemmat haluavat?

Mutta kuka kysyy mitä se lapsia haluaa? Mitä lapsi tarvitsee? tai mitä lapsi jaksaa tässä hetkessä?

Ketä varten me tätä työtä tehdään? Vanhempia vai lasta varten?

Mikä on laadukkaan varhaiskasvatuksen tae?

Suuret määrät tuotoksia ja suorittamista vai onnellinen tasapainoinen lapsi?

Me olemme päättäneet, että meille se on onnellinen, tasapainoinen lapsi.

Mistä koostuu onnellinen, tasapainoinen lapsi?

Onnellinen lapsi tai aikuinen koostuu siitä, kun ihminen on tasapainossa itsensä kanssa. Että hän tulee nähdyksi ja kuulluksi. Hän saa olla se, kuka hän on, oma itsensä.

Suorittaja aikuiselle tämä tällainen kuunteleminen, lapsen tai vielä vaikeampaa itsensä kuunteleminen,  läsnäoleminen ja armollisuus, huh huh.  Aika heavy settiä.

Siis emme suorittaisi tekemällä asioita, vaan olisimme tässä vaan ja tekisimme rauhassa? Antaisimme toisillemme aikaa. Nauttisimme hetkestä.

Lapset ovat tässä niin paljon parempia kuin me aikuiset.

Olimme Johannan, Kalervon ja Anna-Maijan kanssa Positiivinen pedagogiikka varhaiskasvatuksessa koulutuksessa. Siellä tämä sama asia nousi esille.

Tärkeää on, että lapsi saa kasvaa positiivisessa ympäristössä, positiivisten asioiden avulla. Lapsi ottaa vastaan ja oppii vain silloin kuin hänellä on positiivinen tunneilmapiiri, siksi sen luomiseen on syytä kiinnittää huomiota.

Positiivinen tunneilmapiiri, ihan mieletön sana, joka pitää sisällään sen, että jokainen tulee huomatuksi, että jokainen saa tuoda oman itsensä, oman energiansa siihen tilaa ja energia on positiivista. Tiedätkö sen tunteen, kun tulet tilaan, jossa on iloinen meininki, se fiilis tarttuu. Tulee voimaantunut ja energinen olo. Sitten riittää, että paikalle purjehtii yksi ankeuttaja, jolla on huono päivä tai hän elää negatiivisessa energiassa ihan kauttaaltaan ja koko tunnelma saa ihan uuden sävyn. Positiivisuus katoaa.

Yhtä negatiivistä ajatusta kumoamaan, tarvitaan ainakin viisi positiivista, sillä ihmisen aivot ovat sellaiset. Meidän aivomme ovat edelleen luolamiehen ajassa, juokse ja kuole-ajassa, jolloin positiiviselle ei jäänyt sijaa.

Tämän takia meidän pitäisi viljellä hyvää. Antaa toisillemme positiivista palautetta ja kertoa kuinka hyvin asiat ovat. Miten upeasti lapsi osaa asioita ja nostaa hänen vahvuuksiaan. Vahvuuksia vahvistamalla heikkoudet pienenevät ja lapsen itsetunto nousee. Hän kasvaa positiivisuudessa ehjemmäksi ja uljaammaksi.

”On helpompi kasvattaa ehjiä lapsia, kuin korjata rikkinäisiä aikuisia”

Positiivisessa varhaiskasvatuksessa suuri paino on myös tunne ja vuorovaikutustaidoilla, niillä elämisen taidoilla, joita me olemme jo vuodet pitäneet suurimmassa roolissa.

Tunnetaidot ovat äärimmäisen tärkeitä juuri siksi, että tunnistaisimme omat tunteemme ja pystyisimme vahvistamaan positiivisuutta.

Keväällä nostamme entistä enemmän arvomaailmassamme ja toiminnassamme esille positiivisen varhaiskasvatuksen antia;

-Lapsen tietoista ja tavoitteellista edistämistä.

-Lapsen hyväksymistä ja arvostamista juuri tuollaisena kuin hän on, ihanana omana itsenään.

-Keskitymme hyvään, myönteiseen tulokulmaan.

-Uskomme lapsen mahdollisuuksiin vielä enemmän.

-Kohtaamme lapsen välittävässä ilmapiirissä.

Loppupelissä kyseessä on aina sinun oma arvomaailmasi. Millainen on sinun arvomaailmasi?

Millaiseksi sinä haluat kasvattaa lapsesi?

On peiliin katsomisen paikka, millainen ihmisen sieltä katsoo sinua vastaan. Onko se positiivinen kasvattaja?

Meiltä ammattikasvattajilta kysyn, onko sinulla se tärkein, pedagoginen rakkaus työhön?

Pedagoginen rakkaus on tunne ja tieto siitä, että sinulla on vahva pedagoginen rakkaus lapseen. Se tarkoittaa sitä, että näet lapsen ja uskot lapsessa hyvään, siihen lapseen.

Erinomaisen kasvattajan erottaa hyvästä kasvattajasta se, että erinomainen kasvattaja rakastaa lasta.

-          Me rakastamme lapsia.

Toivottavasti se välttyy myös teille kaikille.

  Henna

Hulinat sadun lumossa

Kimmon matka Satulinnaan. Jännittävä Aili Somersalon kirjoittama tarina pojasta, joka tädin antamien taikamarjan ja kristallikuulan avulla yrittää päästä Sooria Moorian linnaan. Matkan varrella Kimmo tapaa monenlaisia Otuksia. Tätä tarinaa me olemme Hennan lukemana saaneet kuulla jo useita viikkoja. Tarina on lähtenyt elämään lasten mielissä. On mahtavaa, miten mielikuvituslasit päässä voi todella nähdä kaikenlaista!

Me löysimme metsäretkellä taikakiviä. Niitä löytyi lopulta yhteensä 13.

 Kimmon matka Satulinnaan. Jännittävä Aili Somersalon kirjoittama tarina pojasta, joka tädin antamien taikamarjan ja kristallikuulan avulla yrittää päästä Sooria Moorian linnaan. Matkan varrella Kimmo tapaa monenlaisia Otuksia. Tätä tarinaa me olemme Hennan lukemana saaneet kuulla jo useita viikkoja. Tarina on lähtenyt elämään lasten mielissä. On mahtavaa, miten mielikuvituslasit päässä voi todella nähdä kaikenlaista!

 Me löysimme metsäretkellä taikakiviä. Niitä löytyi lopulta yhteensä 13.

Eikä siinä kaikki. Seuraavalla kerralla taikakivet olivat muuttaneet väriä. Niistä löytyi nyt kaikki sateenkaaren värit.

Taikamarjan avulla lähdettiin mekin etsimään Satulinnaa. Matkalla piti muistaa varoa simpukoita ja suoalueita! Jännittävää…

Vielä ei löytynyt tietä Satulinnaan, mutta sateenkaari löytyi!

Rohkeina seikkailijoina me emme luovuttaneet etsintää vaan jatkoimme matkaa, tempauduimme tarinan vietäväksi!

Tällä kertaa otimme lasten toiveesta mukaan myös taskulamput. Tie Sooria Mooriaan löytyy ehkä helpommin lamppujen loisteessa.

Ei löytynyt vieläkään tietä Satulinnaan, mutta jotain löytyi…

Nimittäin Kimmon mökki! Kukaan ei tullut avaamaan eikä avain sopinut lukkoon, mutta jotain sirinää ja rapinaa sisältä kuului.

 Tarina jatkuu...Löytääkö Kimmo tiensä Sooria Mooriaan? Löytävätkö lapset Satulinnan? Se selviää myöhemmin.

 Olette ehkä kuulleet, että Kimmon tarinassa esiintyvä Pinko-tonttu on muuttanut Vilskeen alapihan toiseen pikkumökkiin! Kannattaa kurkistella aina välillä ikkunasta sisään, sillä sitä ei tiedä, mitä mökissä alkaa tapahtua…Ehkä sinnekin pikkuhiljaa leviää jouluntaikaa.

 Nyt Sadunhohtoista joulunodotusta! Pidetään mielikuvituslasit päässä, niin elämä on paljon hauskempaa! :)

Ansu