Jokainen kokee Korkeasaaren omalla tavallaan

Mietimme pitkään jo viime keväänä, onko Korkeasaari oikea retkikohde vilskeläisille. Olemme käyneet siellä jo kahtena edellisenä vuonna. Joku vanhemmista oli toivoneet maatilakohdetta, lapset olivat kuitenkin tosi pontevia, he haluat Korkeasaareen. Korkeasaaressa on todella paljon nähtävää ja joka vuosi lapset bongaavat sieltä eri asioita.

Joku vanhemmista mietti vielä pitkään ajomatkaa Turusta-Helsinkiin, mutta sehän on juuri osa sitä juttua.

hurjan jännää päästä bussimatkalle kavereiden kanssa, bussillahan on ihan eri matkustaa kavereiden kanssa, kun esimerkiksi perheen kanssa. Ei bussimatka ole tällaisilla reissuilla haaste, se on elämys.

Kerrankin saadaan katsoa lasten elokuvia ja olla yhdessä.

Tällä Korkeasaaren reissulla, yksi busseista järjestikin omaa ohjelmaa kuumenemalla liikaa. Halikon shellin pihassa, edessä oli bussin vaihto uuteen ja lapset olivat aivan innossaan, kun taas saatiin uusi bussi. 

Jo perinteeksi muovautunut retki on henkilökunnalle tuttu ja turvallinen. Meillä on hyvin selkeä työnjako kuka hoitaa mitäkin ja mitä asioita täytyy ottaa huomioon. Kaikki sujuu todella sutjakasti jos mitään yllätyksiä ei tule vastaan..

No yhden bussin vaihto aiheutti pientä viivästystä Korkeasaaren ruokailuissa, mutta loppupelissä sekin sujui hyvin, sillä saimme näin porrastettua ruokailua paremmin.

Korkeasaaressa on niin paljon nähtävää. Jokainen lapsi kokee sen omalla tavallaan. Toiset haluaa nähdä liskoja, toiset karhuja, toisia kiinnostaa linnut toisia kissaeläimet, villisiat, gasellit, apinat..

Kukaan lapsista tuskin osaa ajatella vielä eläinten olosuhteita. Me aikuiset ehkä senkin edestä. Seurailin tiikeriä, joka kulki hermostuneena pientä rataa edes takaisin. Olin aloittamassa jo moralisoivaa keskustelua aiheesta, kun Kalervo puutui puheeseen. Korkeasaari on auttanut pelastamaan monia uhanalaisia lajeja esimerkiksi lumileopardit. He tekevät paljon työtä uhanalaisten kantojen vahvistamiseksi. Yksikään Korkeasaaren eläimistä ei ole villitä luonnosta pyydystettyjä vaan kaikki eläimet tulevat muista eläintarhoista tai ihmisiltä, jotka ovat pitäneet luvattomasti villieläimiä.

Korkeasaaressa on myös omaosasto, jossa avataan salametsästystä. Osa lapsista vieraili myös täällä, joten älkää ihmetelkö, jos tietoa löytyy myös tältä osa-alueelta.

Lapset oppivat parhaiten elämyksien kautta. Kokemalla ja elämällä, ihmettelemällä ja pohtimalla. Tallaiset päivät ovat maailman parhaita oppitunteja.

Olen äärimmäisen kiitollinen meidän Vilskeen henkilökunnasta, nämä ”hiekkalaatikoiden ritarit” tekivät monta pientä ihmettelijää onnelliseksi. Kiitollinen olen myös meidän perheistämme, jotka uskaltautuvat antamaan lapsensa meidän mukaan kokemaan ja elämään. Tällaisten työpäivien jälkeen sitä aina muistaa miksi tämä työ on niin erityistä.

Hippuloiden ja vimpuloiden kevään odotusta (maaliskuu)

Dokumentoija: Peppi

Retket

Maaliskuun alussa riitti vielä lunta. Ja hyvä niin, sillä Elsa-liukumäki ei toimisi ilman lunta, jota pitkin pääsee liukumaan niin että retkieväät kolisevat repussa!

Meitä ei joutsen päässyt sillalla höynäyttämään, sillä eräs viisas retkeläinen tiesi kertoa että se ei ole oikea, se on tehty puusta.

Keppi on oiva apuväline, kun haluaa näyttää kavereille missä kohtaa kylttiä mennään.

Kun kevättä ei vielä näkynyt eikä ruoho ollut vihreää (eikä meri sulanut tai aurinko paistanut), päätimme yhteistuumin tehdä Vilskeen sisälle kevään! ”Voimme istuttaa nurmikkoa sisälle”, ehdotti eräs lapsi. Niimpä rairuohon merkitys vaihtui kertaheitolla, kun aloimme kasvattaa kesänurmikkoa omiin purkkeihin.

”Aurinko ohjaa
 tassujen pohjaa
Ruohikko kutittelee
Pikku päästäinen
kulkee laulellen
pilviä kurkottelee.”

Innokkaat viherpeukalot kastelivat ja seurailivat ruohon kasvamista, ja pian olikin jo pitkä ruoho kurkottelemassa kohti pilviä. Lisäksi talvisen retken jälkeen lumet jo sulivat ja löysimme ensimmäiset leppäkertut pihalta! Niistä inspiroituneina askartelimme myös kuvan taustalla näkyvät omat leppäkertut Vilskeen kevätseinälle.

 Lumien sulaessa Rikkosiipi oli käynyt ripottelemassa lintujen kuvia luontoon. Meidän tehtävänämme oli löytää, koota ja tunnistaa ne. Tämän jälkeen rytmitimme lintujen nimet, ja meistä kuoriutui oikea rytmiorkesteri kun rummutimme eri kehonosia. Esimerkiksi helmipöllön rytmitimme niin, että aluksi taputetaan päähän lkaksi kertaa kun sanotaan ”hel-mi”. Näin muistamme että helmipöllöllä on päässä ikään kuin helmiä. Ja ”pöl-lö” sanan kohdalla taputettiin vatsaan, koska pöllön vatsa on hieman pyöreä.

Liikkarit

Liikkarit eli liikuntaleikkikoulut ovat monen lapsen viikon kohokohta ja kestosuosikki. Maaliskuun tavoitteena ovat olleet muun muassa perinneleikit ja pallonkäsittely. Tässä muutama kuva kiteyttämään liikunnan riemua, jota meillä päivittäin Vilskeessä tapahtuu:

Äänisirkus

Logopediaopiskelijat kävivät muutaman kerran antamassa meille vinkkejä suujumppaan ja erilaisiin puheenkehitystä tukeviin harjoituksiin. Toiminnan nimeksi muodostui ”äänisirkus”, ja pienen porukan sijaan kohdistimmekin harjoitukset kaikille hippuloille ja vimpuloille, koska niin moni lapsi oli kiinnostunut äänisirkuksesta. Suosikkiharjoitteeksi lapsille nousi ”tarkkakorvarobotti”. Siinä lapset ovat tarkkakorvarobotteja, joiden pitää kuunnella ja kuvan avulla päätellä, sanotaanko sana oikein vai väärin (esim. kitta vai kissa).

Ensimmäisen äänisirkuksen aikana lapset ehdottivat jotain Elsaan liittyvää, ja niimpä lasten toiveet otettiin huomioon ja seuraavalla kerralla he saivat olla Elsoja, joilla on taikasauva ja lumipallo, jota piti liikuttaa imemällä tai puhaltamalla taikasauvaa.

”Oikeus kuvitella, luoda ja leikkiä. Oikeus olla oma ihana itsensä”

Luonto, meidän vilskeläisten suosikki paikka :)

Luonto tuo meidän ihmeellinen seikkailumaa, antaa kaikille jotakin. Se innostaa liikkumaan ja leikkimään. Se kehittää meidän motorisia taitoja ja fyysistä kuntoa. Se auttaa meitä rauhoittumaan ja vapautta stressiä.

Luonto on meidän vilskeläisten suosikkipaikka. Me vietämme siellä myös säännöllisesti joka päivä aikaa. Me koemme kuuluvamme sinne.

Minä päiväkodinjohtajan en voi tietää parempaa tapaa viettää aikaa, kuin olla yhdessä lasten kanssa ja olla heidän kanssa metsässä. Mikä mieletön päivä meillä olikaan taas kerran. Kuplivana, voimaantuneena, sielu täynnä hyvää energiaa palasin Vaarniemen retkeltä esikoululaisten kanssa.

Vajaa 4 kilometrin vaellus sujui, kuin tanssien Vilskeestä kohti Vaarniemen huippua. Kuusimetsää, lehtometsää, suoalue ja pitkospuut, luonto on herännyt upeasti kevääseen. Aamupakkanen oli tehnyt pitkospuut ajoittain hiukan liukkaiksi, hyvää tasapaino treeniä koko porukalle, vaati paljon keskittymistä, ettei nyt vähän oltaisi käyty uiskentelemassa. Meillä ei ollut kiire mihinkään. Kuuntelimme luonnonääniä, seurailimme joutsen pariskunnan pesänrakennusta.

Ihmettelimme virtaavaa puroa jään alla. Tosi meditatiivista. Mukavaa jutustelua yhdessä.

Peppi antoi tehtäväksi etsiä luonnosta V-kirjaimia. Hupsista niitä löytyikin monesta paikasta, puunrungosta, oksista, juurista..

Vaarniemi on hieno paikka. Se on melkein, kun olisi pohjoisessa. Upea huippu, josta aukeaa näkymät, merelle, metsään ja kaupunkiin.

Ennen eväshetkeä oli sytytettävä nuotio. Lapset saivat harjoitella nuotion sytyttämistä, eipä tarvitse harjoitella sitten luvattomasti tulitikkujen käyttöä.

Nuotiolta makkaraa, hot dogeja, repuista äitien ja isien tekemiä eväitä.

Jälkiruuaksi Onnimannitarinaa.

Lasten toiveesta veistelyharjoituksia. Joku voisi pitää sitä vaarallisena, sitä se onkin jos puukon käyttöä ei opeteta. Kalervo on hyvä opettaja. Vuolemisasento, puukonasento kädessä, vuolemisvoima.

Innokkaita oppijoita

Tulomatkalla lapset miettivät, että päivässä parasta oli puissa kiipeily, luonnossa oleminen, leikit.

Siinä sitä onkin, riittävästi.

Henna

VAUHDIKKAAT VILINÄT

Dokumentojana: Ansu

Miten mahtava talvi meillä onkaan ollut. Paljon puhdasta lunta ja pakkasta. On onni, että meillä on Suomessa neljä vuodenaikaa. Talvenselkä on taittunut ja nyt kevätaurinko hellii meitä.

Metsäretkillä maisema muuttuu eri vuodenaikoina.

Mahtavuutta on tutkia luontoa, sen ihmeitä ja muutoksia. Lumen vielä peittäessä metsän ja maan boingaltiin kiikareilla Rikkosiipeä.

Pikkuhiljaa lumi on sulanut jo kaikkialta ja on ollut aika aloittaa kevään merkkien etsintä. Juhon kevätbingo jatkuu niin kauan, että bingoruudukon rivit tulevat täyteen! Kärpänen, aurinkolasit, leppäkerttu ja ruohontupsu ainakin on jo bongattu. Lapset saivat kuvata löytämiään asioita tableteilla, mikä oli heistä huippujuttu.

Kevät ja aurinko ovat innostaneet Vilinöitä pihapeleihin. On mahtavaa huomata, miten vanhat perinneleikit, kuten Pikipata, ovat edelleen ihan parhaita leikkejä, joista lapset todella innostuvat! Myös pyörät on kaivettu taas varastosta esiin ja pyöräpihalla riittää vauhtia. Uusilla potkulaudoilla on nähty jo hienoja hyppyjä ja temppuja. Suunnitteilla onkin rakentaa pihalle jonkinnäköiset rampit ja reilit scoottaajille!

Myös katusählykausi on avattu.

Liikkari on toteutunut viikoittain ja se on kaikille hyvin mieluinen. Pienryhmissä uusien taitojen opettelu sujuu mallikkaasti.

Millä kaikilla kehonosilla hernepussia voikaan kuljettaa?

Vartalo tiukkana pyörii tämä heppu kaverin avustaessa pyörimisliikettä patjalla.

Hippaleikit toivat aina!

Limahipassa tarvitaan yhteistyötaitoja, kun lima sen kuin kasvaa ja venyy ennen kuin kaikki on saatu kiinni.

Uusia hippoja voi keksiä myös itse, niinkuin tämä kaveri teki. Hän opetti toisille itse keksimänsä Starwars -hipan, mistä tuli heti hitti! Miekoilla ei suinkaan lyöty kaveria vaan tässä hipassa oli herrasmies( ja -nais)säännöt!

Olemme puhuneet Vilinöiden kanssa terveistä elämäntavoista ja hyvistä valinnoista. Miksi on tärkeää liikkua, millaista on hyvä ja terveellinen ravinto, miksi liikkeen vastapainoksi on tärkeää levätä?

Vilinät ovat energinen ja vauhdikas porukka! Niin tärkeää kuin se liike todella onkin, niin myös säännöllinen pysähtyminen on äärettömän tarpeellista.

 Nämä hetket saavat meidät työntekijät liikuttumaan. Mikä rauha, mikä hiljaisuus, kun kaikki keskittyvät piirtämään omia taideteoksiaan inspiroivan musiikin soidessa taustalla.

Liikkuminen ulkona jatkuu varmasti entistä aktiivisempana kevään edetessä ja auringon lämmittäessä. Liikkarit siirtyvät ulos, pallopelit innostavat liikkumaan, pyörät ovat aktiivisessa käytössä ja heräävä luonto kutsuu metsään. Onneksi aurinkoagentit kävivät kertomassa auringolta suojaamisen tärkeydestä. Näillä suojakertoimilla ulkona liikkuminen kevätauringossa on varmasti turvallista ja mukavaa!

Nautitaan liikkeestä, auringosta ja toisistamme!☀️

 Ansu