Dokumentoija: Peppi
Retket
Maaliskuun alussa riitti vielä lunta. Ja hyvä niin, sillä Elsa-liukumäki ei toimisi ilman lunta, jota pitkin pääsee liukumaan niin että retkieväät kolisevat repussa!
Meitä ei joutsen päässyt sillalla höynäyttämään, sillä eräs viisas retkeläinen tiesi kertoa että se ei ole oikea, se on tehty puusta.
Keppi on oiva apuväline, kun haluaa näyttää kavereille missä kohtaa kylttiä mennään.
Kun kevättä ei vielä näkynyt eikä ruoho ollut vihreää (eikä meri sulanut tai aurinko paistanut), päätimme yhteistuumin tehdä Vilskeen sisälle kevään! ”Voimme istuttaa nurmikkoa sisälle”, ehdotti eräs lapsi. Niimpä rairuohon merkitys vaihtui kertaheitolla, kun aloimme kasvattaa kesänurmikkoa omiin purkkeihin.
”Aurinko ohjaa
tassujen pohjaa
Ruohikko kutittelee
Pikku päästäinen
kulkee laulellen
pilviä kurkottelee.”
Innokkaat viherpeukalot kastelivat ja seurailivat ruohon kasvamista, ja pian olikin jo pitkä ruoho kurkottelemassa kohti pilviä. Lisäksi talvisen retken jälkeen lumet jo sulivat ja löysimme ensimmäiset leppäkertut pihalta! Niistä inspiroituneina askartelimme myös kuvan taustalla näkyvät omat leppäkertut Vilskeen kevätseinälle.
Lumien sulaessa Rikkosiipi oli käynyt ripottelemassa lintujen kuvia luontoon. Meidän tehtävänämme oli löytää, koota ja tunnistaa ne. Tämän jälkeen rytmitimme lintujen nimet, ja meistä kuoriutui oikea rytmiorkesteri kun rummutimme eri kehonosia. Esimerkiksi helmipöllön rytmitimme niin, että aluksi taputetaan päähän lkaksi kertaa kun sanotaan ”hel-mi”. Näin muistamme että helmipöllöllä on päässä ikään kuin helmiä. Ja ”pöl-lö” sanan kohdalla taputettiin vatsaan, koska pöllön vatsa on hieman pyöreä.
Liikkarit
Liikkarit eli liikuntaleikkikoulut ovat monen lapsen viikon kohokohta ja kestosuosikki. Maaliskuun tavoitteena ovat olleet muun muassa perinneleikit ja pallonkäsittely. Tässä muutama kuva kiteyttämään liikunnan riemua, jota meillä päivittäin Vilskeessä tapahtuu:
Äänisirkus
Logopediaopiskelijat kävivät muutaman kerran antamassa meille vinkkejä suujumppaan ja erilaisiin puheenkehitystä tukeviin harjoituksiin. Toiminnan nimeksi muodostui ”äänisirkus”, ja pienen porukan sijaan kohdistimmekin harjoitukset kaikille hippuloille ja vimpuloille, koska niin moni lapsi oli kiinnostunut äänisirkuksesta. Suosikkiharjoitteeksi lapsille nousi ”tarkkakorvarobotti”. Siinä lapset ovat tarkkakorvarobotteja, joiden pitää kuunnella ja kuvan avulla päätellä, sanotaanko sana oikein vai väärin (esim. kitta vai kissa).
Ensimmäisen äänisirkuksen aikana lapset ehdottivat jotain Elsaan liittyvää, ja niimpä lasten toiveet otettiin huomioon ja seuraavalla kerralla he saivat olla Elsoja, joilla on taikasauva ja lumipallo, jota piti liikuttaa imemällä tai puhaltamalla taikasauvaa.
”Oikeus kuvitella, luoda ja leikkiä. Oikeus olla oma ihana itsensä”
