Dokumentoijana:Sara
Tätä Vimpulat toistavat usein. Koko eskarivuosi on harjoiteltu urheilulajeja, käsitöitä, kirjaimia, tavuja, lukemista, rakentamista, esiintymistä, lauluja, näytelmän vuorosanoja, tansseja, leikkaamista, maalaamista, piirtämistä, kirjojen etsimistä kirjastosta, bussilinjojen numeroita, kuuntelemista, tarinan kirjoittamista, kiipeilemistä, lähiympäristön reittejä, toisten ilahduttamista, pienempien auttamista, kiittämistä, surullisen lohduttamista, kannustamista.. Huh, kysy joltain Vimpulalta, kyllä ne kertoo!
Kevättalven käsityöprojektina Vimpulat ompelivat huopasydämet.
Tämä Vimpula oli todella sinnikäs! Ompelujäljestä tuli uskomattoman hienoa!
Wilma-ope antoi meille ohjeet:
1. Valitse huopakankaan väri
2. Taita kangas kaksin kerroin ja kiinnitä se nuppineulalla
3. Piirrä sydän huopakankaalle
4. Leikkaa kuvio irti
5. Neulo reunoja pitkin, jätä täyttöaukko
6. Täytä vanulla ja ompele kiinni
Sydämiä ommellessa opimme muutakin kuin vain kädentaitoja. Kaikki saivat täysin samat ohjeet, mutta jokaisen työn lopputulos oli hieman erilainen. Jokainen tekijä valitsi itse kankaan ja langan värin ja piirsi sydämen muodon vapaalla kädellä. Myös jokainen ommeljälki oli erilaista käsialaa. Vaikka kaikilla oli sama tavoite, jokaisen lapsen kokemus tämän työn tekemisestä oli erilainen. Joku keksi, että antaa tämän lahjaksi. Toiset valitsivat ystävän kanssa samanväriset materiaalit ja nimesivät nämä ystävyyspehmoiksi. Joku toinen oli innoissaan, koska osasi jo ennestään ommella, joku siksi että vasta oppi tämän taidon. Huomasimme, että paksua huopaa ei ollutkaan helppo ommella, joten vaihdoimme tylpän neulan terävämpään. Opimme, että myös tehdyn ompeleen voi purkaa, aivan kuten lyijykynän jälkeä voi kumittaa.
Taitava kortintekijä opettaa muita eskareita tekemään pääsiäiskortteja. Kata oli aiemmin aamulla näyttänyt mallin korteista, ja lapset oppivat nopeasti tekemään samanlaisia – ja opettivat sitten muita lapsia askartelemaan. Miten ystävällistä!
Pääsiäismunan maalaaminen vesiväreillä oli tarkkaa työtä, ja tämä innokas taiteilija saikin tehtyä upean maastokuvion!
Eskarit tietävät, että vaikka esitys ilman käsikirjoitustakin on hauskaa, mutta hyvin harjoiteltuna se on parhaimmillaan! Silloin huomaa, että hei, mähän osasin ja muistin sen juuri niin kuin pitikin. Mä onnistuin! Toiset meistä nauttivat aina esiintymisestä, mutta toiset saavat rohkeutta siitä, että osaavat vuorosanat ja liikkeet hyvin.
Teatteriesityksen järjestämisestäkin oppii paljon. Lapset suunnittelevat ja harkitsevat yhdessä, miten tarina alkaa. Satujen lukemisesta olemme oppineet, että usein tarinassa on juonenkäänne – ehkä jokin ongelma tai pulma, johon lopulta keksitään ratkaisu ja sitten saadaan onnellinen loppu. Tarinan hahmot ovat keskenään erilaisia, kuten mekin. Yhteisen tarinan luominen harjoittaa yhteistyötaitoja: jokainen saa vaikuttaa tarinan tapahtumiin. Kun tarina kirjoitetaan yhdessä, on kuunneltava toisia ja luotava siitä yhtenäinen. Valmiin tarinan esittäminen vaatii myös rohkeutta, toisilta enemmän ja toisilta vähemmän. Opettelemme tunnistamaan omaa ja kaverin jännitystä, ja yritämme keksiä keinoja sen helpottamiseksi. Voin katsoa silmiin, hymyillä ja nyökätä – se tarkoittaa että hyvä, jatka vain! Voin näyttää peukkua, tai kuiskata sanat, jos kaveri unohtaa ne.
Seuraavaksi ylpeänä esittelemme Vimpuloiden omat sadut. Eskariryhmämme jaettiin kolmeen osaan. Jokainen ryhmä sai yhden eläinhahmon, joka toimi tarinan päähenkilönä. Lapset ovat luoneet tarinat ja Peppi-ope toiminut kirjoittajana.
SINNIKÄS SIILI
Siili meni puskaan. Siili on ystävällinen ja hyvä kaveri. Siili kiipeää yhä ylemmäs puskassa. Ylhäällä puskassa siili löytää toisen siilin. Siili sanoo toiselle siilille: ”Hyvää päivää!”
Siili löytää kävyn. Ja sitten hän menee puskassa olevaan taloon. Sitten hän aikoi syödä kävyn, mutta siinä kesti että paistui. Hän sinnitteli ja sinnitteli ja hänellä oli kova nälkä. Sitten hän söi kävyn ja hänen mahansa tuli täyteen. Lopuksi hän meni leikkimään toisen siilin kanssa.
MIKAEL-KILPIKONNA JA HÄNEN YSTÄVÄLLISYYTENSÄ
Olipa kerran Mikael-kilpikonna. Hän oli menossa synttäreille, ja antoi toiselle kilpikonnalle tosi kivan lahjan. Ja sitten kun hän antoi kivan lahjan ja toinen kilppari Aprikoosi avasi sen, sieltä tuli söpö pikku nalle. Ja sitten Aprikoosi sanoi, että Mikael on ystävällinen, ja halasi häntä ja nallea. Sitten Mikael sanoi että ”ONNEA PALJON!”
Sitten Mikael ja kaverit pitivät breikkibattlen. Sitten Aprikoosi kaatui ja Mikael auttoi hänet ylös. Sitten he menivät syömään synttärikakkua. Mikael sanoi: ”kiitos”. Kun synttärit loppuivat, Mikael meni kotiin. Hän söi siellä. Mikael oli unohtanut kukkaron Aprikoosille, ja sitten hän oli mennyt autolla takaisin Aprikoosin luo. Sitten hän halasi Aprikoosia ja sanoi: ”Olet ihana!”
VIRTAHEPO JA SINNIKKYYS
Olipa kerran virtahepo. Hänen nimensä oli Leo. Hän meni kotiin. Hän tuli justiin eskarista. Hänellä oli nälkä ja hän luuli että mummo tekisi kananmunaa mutta hän tekikin virtahepokakun. Leo oli innokas maistamaan sitä. Sitten Leo oli myös innokas menemään ulos, mutta piti ensin maistaa kakkua. Sen jälkeen kun Leo oli käynyt ulkona, hänellä oli treenit koska hän harrasti säbää.
Sitten hänelle tuli nälkä ja hän meni ravintolaan. Hän söi siellä pizzaa. Sitten hän meni kotiin. Sitten Leo näki mummin siellä. Mummi oli ottanut oman pizzan, missä oli kinkkua. Leo oli innokas maistamaan pizzaa. Hän yritti maistaa sitä ja mummi antoi hiukan. Sen pituinen se.
Näiden tarinoiden pohjalla ovat myös Huomaa Hyvä!-kortit, joihin olemme eskareiden kanssa tutustuneet. Hyve-korttien avulla olemme opetelleet tunnistamaan ihmisten hyviä ominaisuuksia. Nyt käsittelyssä ovat olleet rehellisyys, ystävällisyys, harkitsevaisuus, rohkeus, huumorintaju, sinnikkyys, reiluus ja innokkuus. Löydätkö sinä näitä vahvuuksia tästä blogista?
Mikä näistä on sinun vahvuutesi? Korttien takana kerrotaan vinkkejä, joista nämä ominaisuudet voidaan tunnistaa. Jos sanat vaikuttavat vaikeilta, katso kuvia. Mikä kuva puhuttelee sinua eniten?
Eskarit esittelevät aamupiirissä tekemänsä kansalaisvetoomuksen: ”Me haluamme yöeskarin!”
Eräänä aamuna lapset kysyivät minulta: ”Sara ooksä nukkunu tääl Vilskees ku sul on yöhousut?”
No joo, kyllähän ne vaaleansiniset housut näyttävät vähän yöhousuilta.. Eskarit pohtivat, missä me Vilskeen aikuiset yömme nukutaan, ja kuka asuu kartanon tornissa. Keskustelu päättyi siihen, että lapset alkoivat haaveilla yöpymisestä Vilskeessä. Eräskin Vilskeen ope kertoi itse olleensa lapsena yöeskarissa, ja siitä Vimpulat vasta innostuivatkin. Pieni porukka kirjoitti aamulla ”kansalaisvetoomuksen” yöeskarista, jonka he esittelivät aamupiirissä muille. Lapset harkitsivat tarkkaan mitä vetoomukseen kirjoitettaisiin. Vetoomuksessa oli kirjattuna, mitä yöeskari tarkoittaa ja mitä varusteita siellä tarvitaan. Listassa oli toiveet majoituksesta, eväistä ja varusteista. Toisille yön yli kestävä eskari kuulosti vähän liian jännittävältä, ja he halusivatkin odottaa Kesis-leiriin asti. Mutta kuitenkin olisi hauskaa olla Vilskeessä yöpuvut päällä, joten jotakin oli keksittävä..
Aamupalaa kirjastossa, mahduimme sopivasti saman pöydän ääreen.
Teimme retken Turun kaupunginkirjastoon. Kiertelimme lastenosastolla ja lainasimme parin kanssa valitun kirjan. Innokkaat jääkiekkofanimme eivät kuitenkaan löytäneet lastenosastolta mieluista kirjaansa.
”Me halutaan Patrik Laineen kirja!”
Suunnistimme lähimmälle hakutietokoneelle, ja pojat näppäilivät hakukenttään J-Ä-Ä-K-I-E-K-K-O. Haku tuotti 531 tulosta! Hakukone kertoi, että jääkiekkoaiheisten kirjojen hyllypaikka oli yläkerrassa, joten oli lähdettävä kiipeämään portaita ylös. Pojat päätyivät ensin talviurheiluosastolle, ja sitten jääkiekkoaiheiset kirjat osuivatkin eteen. Sinnikäs etsintä tuotti tulosta, ja mukaan saatiin toivottu kirja Patrik Laineesta!
Lainasimme myös usean kappaleen samaa kirjaa: Veikeä Metsänväki, jota on luettu Vilskeessä. Eskarit ovat lukeneet kirjaa yhdessä ääneen. Taitavimmille lukijoille tavutetun kirjan lukeminen tuntui hitaalta, mutta myös tavuttamisen osaaminen on tärkeä taito! Onhan meidän opittava katkaisemaan sanat, jotka eivät mahdu yhdelle riville.
Eskarit saivat tehtäväksi valita yhteisen kirjan parin kanssa. Harjoittelimme parin kanssa neuvottelemista ja eskarit harkitsivatkin tarkkaan, minkä kirjan lainaisivat.
Meillä on jo monta innokasta lukijaa! Kuvassa kirja nimeltä Veikeä Metsänväki.
Meidän eskarit eivät siedä roskaamista! Uittamon rannan läheisyydestä on kerätty ainakin kaksi muovikassillista roskaa retkipäivinä. Toisinaan mietimme, onko löytynyt esine roska vai aarre. Rannalta löytyi tälläkin kertaa vaikka mitä tavaroita, kuten kuvassa oleva bumerangi. Joku oli unohtanut sinne myös hiekkalelunsa, mutta koska ne eivät olleet kenenkään meistä, jätimme ne sinne. Pohdimme yhdessä, että ei olisi reilua viedä jonkun toisen lelua, jos sen omistaja sattuisikin palaamaan rannalle etsimään sitä. Mielestämme tämä oli myös rehellistä toimintaa, ettemme ota toisten omaisuutta.
Lupauduimme Juhon kanssa tekemään kevätjuhlakutsut, ja hänellä olikin loistava idea: Tehdään videokutsu!
Otimme mukaan Vilskeen vanhimpia ja pienimpiä lapsia ja suuntasimme metsään. Kutsuvideo kuvastaakin Vilskeen lasten tarinaa. Reitti Railolle on lapsille tuttu ja tärkeä. Eskareilla oli tärkeä tehtävä toimia pikkutalon lasten saattajina, vaikka hekin niin hienosti osaavat nuo polut kulkea. Matkan varrella on esteitä, jotka ylitetään yhdessä. Ja jos esimerkiksi pienemmän kenkä sattuu jäämään jumiin, joukon johtaja palaa irrottamaan sen (huomasitteko tämän videolta, oli tositilanne!) Autamme toisiamme kiipeämään ylös ja katsomaan maailmaa eri suunnilta. Joskus tuntuu, että kaikki on hämärää ja ahdas luola jännittää, mutta tiedämme ettemme ole yksin. Me isommat kuljemme saattajina, ja yhtäkkiä huomataankin, että osaa ne pienet jo itsekin.
Voitteko uskoa, näiden eskari loppuu ihan just!