Tekstin ja kuvat koonnut; Sara
Bussimatkat sujuivat rattoisasti, toiset katselivat lastenohjelmia telkkarista, toiset ottivat nokoset. Erityisesti pingviiniaiheinen elokuva sai kehuja. Hulinoiden ja Vimpuloiden yhteisbussissa laulettiin yhteislauluja. Saatiin siis menomatkalla järjestettyä kevätjuhlaharjoitukset bussissa!
Se kuuluisa kysymys: ”Koska ollaan perillä?”
Toiset tutkivat bussimatkalla Korkeasaaren karttaa, isompien lasten kanssa seurasimme puhelimesta gps-karttaa, josta näkyi meidän reittimme.
Saavuimme Korkeasaareen, ja ennen kierrokselle lähtöä söimme lounasta parkkipaikalla. Sitten astelimme siltaa pitkin, ja lähdimme eri porukoissa katselemaan eläimiä.
Hulinat pohtivat, miksei naarasleijonalla ole muhkeaa harjaa kuten uroksella. Tytöillähän on usein pitkä tukka? Tulevat eskarimme päätyivät tulokseen, että poikaleijonat ovat laumansa johtajia, ja ne tarvitsevat valtavan harjan näyttääkseen suuremmilta. Ja että suurella harjalla on tarkoitus pelästyttää muut poikaleijonat.
”Hyi, mikä tuo punainen möhkäle on… se varmaan syö sitä?”
Saimme juuri sopivan sään Korkeasaaren retkelle. Ei satanut, mutta ei ollut myöskään liian lämmin! Pohdimme, että kovin aurinkoisella säällä karhut olisivat varmasti pysyneet vilpoisissa luolissaan.
”Hei tuolla on poroja! Asuuko Joulupukki täällä?”
Kamelit kiinnostivat, mutta tämän aitauksen luona pidettiin nenistä kiinni – ”Hyi haisee!”
Tämä pieni eläin herätti hilpeyttä myös nimensä vuoksi – ”Onks ton nimi oikeesti gundi!?”
Pienten eläinten kodeissa olevat vessapaperirullat aiheuttivat hilpeyttä. Toisaalta, kyllähän mekin niistä joskus askarrellaan!
Matelijatalossa oli jos jonkinlaista eläintä!
Tämä neiti odotti kovasti näkevänsä papukaijat. Ja voi sitä harmia, kun ne eivät osanneetkaan matkia puhetta!
Lapset pohtivat.. ”Osaisko apinat pelata lentopalloo, jos niille antais sellasen?”
Kuvassa oleva gorilla oli myös rahankeräyslipas!
Vielä yksi kuva hurjan köntyksen kanssa!
Luontoa rakastavat eskarimme osasivat arvostaa myös Korkeasaaren kasvillisuutta. Kuvan tyypit totesivatkin: ”Oih, kauniita! Näitä täytyy ihastella kans!”
Päivän pysähtyminen.
Eläinaitausten ja matelijatalon lisäksi eskarit löysivät yhden pienen rakennuksen, jonka seinässä oli kyltti ”Hämärätalo”. Hämärätalossa oli vitriinejä, joissa on Suomen Tullin takavarikoimia tavaroita: Uhanalaisista eläimistä tehtyjä nahkalaukkuja, kenkiä ja vaatteita. Mallinuken päälle oli puettu kokonainen asu, jota me tarkastelimme. Kerroimme lasten kanssa, että nämä olivat laissa kiellettyjä asusteita, jotka on otettu ihmisiltä pois maan rajalla.
Kaikista hurjinta lasten mielestä oli jakkara, joka oli tehty norsun jalasta. Sen näkeminen aiheutti meille kylmiä väreitä. Lapset ihmettelivät, miten joku voi tehdä elävän eläimen jalasta oikeasti huonekalun ja istua sen päällä. Pohdimme yhdessä, mitä eri vaihtoehtoja ihmisillä olisi – mikseivät ihmiset voisi tehdä sellaisia pehmojakkaroita ja -patjoja, joita meillä esimerkiksi on Riehulassa? Tämän ansiosta pohdimme myös kierrätystä, koska kartanomme Riehulassa olevat patjat on tehty kierrätetyistä kangaspaloista. Olemme siis hyödyntäneet jo kerran käytössä ollutta, emmekä ole niitä tehdessämme vahingoittaneet ketään. Erityisesti lapset pohtivat, miksi joku vahingoittaisi eläimiä saadakseen niistä itselleen rahaa. Tässä eskarilaisten kommentteja:
”Tosi tympeää – eläimet kuuluu luontoon, eikä tapetuiksi.”
”Ihmiset varmaan laittaa nukutuspiikkejä, että saa ne eläimet kuljetettua helpommin. Muuten niitä ei saatais häkkiin. Mä en tykkää, alan itkemään.”
”Mä en tiedä edes, miks rikkautta halutaan. Rahaa saa muualtakin. ”
”Jos mä olisin eläin, vaikka norsu, mä oisin tosi surullinen jos mut otettais kiinni. Oon mä nytkin jo.”
”Paitsi parin eläimen kohdalla on parempi, että ne päätyivät eläintarhaan, koska muuten ne olis kuollu sukupuuttoon.”
”Osaako apinat pelata lentopalloa, jos niille antaisi sellaisen?”
”Miksi tappais eläimiä, koska on niistä jotain hyvääkin. Vaikka ampiaiset, ne tekee hunajaa ja lääkettä.”
”Se on sitä itsekkyyttä, että tahtoo vaan rahaa”
Eskareiden paluu siltaa pitkin oli hiljainen. Lapset pohtivat, että onhan Korkeasaaressa hienon näköistä ja kivaa nähdä erilaisia eläimiä, mutta onko se oikein pitää niitä häkeissä. Olisiko niillä parempi jossain muualla? Onneksi Korkeasaaressa oli myös muutama eläinlaji, jotka ovat pelastuneet eläintarhojen ansiosta. Ellei niitä olisi otettu eläintarhoihin, ne olisivat tulleet salametsästetyiksi ja kuolleet sukupuuttoon! Tämä tieto ilahdutti lapsia kovasti.
Vaikka tällä retkellä lapset kuulivatkin tästä pysäyttävästä asiasta, salametsästyksestä, he olivat kaikin puolin tyytyväisiä retkeen! Eskarit osasivat pohtia, että vaikka kuulisimmekin jotain mikä heitä surettaisi, he ovat silti oppineet paljon uutta – ja ovat nyt itse viisaampia!
Vielä välipala ennen kotiin lähtöä!
Retki oli kaikin puolin opettavainen. Bussimatkat sujuivat hyvin, säästyimme sateelta ja ruoka maistui todella hyvin ulkoilmassa. Ehdimme kiertää saaren hyvin, ja ihmetellä kaikenkarvaisia eläimiä.