Dokumentoijana; Wilhelmiina
Olemme iloksemme saaneet ihanat talviset pakkasilmat luoksemme. Lumihanki kimaltaa auringon säteistä ja lasten nauravat suut, sekä punaiset posket ovat valloittaneet Vilskeen. Olemme nauttineet täysin siemauksin tästä ihanasta kunnollisesta talvesta, jota olimmekin jo odotelleet. Erilaiset talviurheilulajit hiihdosta mäenlaskuun ovat olleet isona osana Vilske päiviämme.
Säkkäröiden kanssa lähdimme yhtenä kauniina retkipäivän aamuna merenrantaan rakentamaan lasten toiveesta suuren suurta lumiukkoa. Huomasimme, ettei lumipallojen pyörittely ollutkaan niin helppoa. Millainen muoto ympyrä japyöreä pallo oikein on? Ja miten ihmeessä lumesta saa tehtyä sellaisen? Aikuisten avustuksella, jokainen lapsi sai pyöriteltyä itselleen lumipallon, jos toisenkin. Saimme rakennettua jättimäisen lumiukon, sekä muutaman lumiukko vauvan. Laulelimme yhdessä ” koska tehdään taas lumiukkoja, kun maassa on lunta ja pakkasta …” Loppujen lopuksi yhdessä rakentamasta lumiukosta tuli aikuisiakin pidempi.
Hippulat ja väkkärät puolestaan matkasivat aamupiirissä avaruusmatkalle, jossa he kulkivat itse rakentamallaan raketilla läpi avaruuden. Raketissa oli monen monta nappulaa ja matkustajilla oli tottakai avaruuspuvut päällän. Avaruuspantteri, planeetat, tähdet, sekä avaruusoliot ihastuttivat matkustajia. Avaruusmatkan jälkeen jokaiselle maistui ruoka.
Moni lapsi on tammi,- ja helmikuun aikana ehtinyt jo täyttää vuosia, alkuvuosi on siis ollut meillä yhtä juhlaa. Pienet postityöt ja pojat ovat pysyneet kiireisinä syntymäpäiväkortteja jakaessaan. Pieni postityttö jakoi syntymäpäiväkortin sankarille ” minä olen pikkutyttö posteljooni, posteljooni, posteljooni, ja kiertelen ympäri suomenmaan…”. Sankarit puolestaan tarjosivat pieniä herkkuja syntymäpäiviensä kunniaksi. Herkkujen saapuessa omalle kohdella jokainen lapsi osasikin kiittää kauniisti keksistään. Harjoittelimme silmiin katsomista, ” ole hyvä” ja ”kiitos” sanomista. Se sujuu meiltä jo mallikkaasti!
Olemme lähettäneet lukuisia erinvärisiä raketteja sankareiden kunniaksi matkaan, sekä laulaneet syntymäpäivälauluja suomeksi ja englanniksi. Säkkärät ovat alkaneet täyttää jo 4-vuotta, kuvitella, 4-vuotta. Ja Hippulat ja Väkkärät 3-vuotta. Miten ihmeessä meillä on yhtäkkiä näin isoja ja taitavia lapsia. Toinen tytöistä toivoi kolme ruskeaa ja vihreää rakettia, ja toinen tytöistä toivoi pinkkejä raketteja, sankareiden toiveet täytettiin!
Saattaa kuulostaa aikaiselta, mutta kyllä, olemme alkaneet pohtia lapsilähtöisesti kevätjuhlan teemaa. Jätän teemaan vielä salaisuudeksi, sillä vanhemmille se selviää vasta lähempänä. Mutta teemaa pohtiessa lasten kanssa on tullut valloittavia ideoita vastaan. Kuka minä olen? Mistä minä pidän oikein kovin? Missä minä olen hyvä?
” Tässä on minun Hai, se on lammikossa metsässä ja se polskuttelee. Sillä on ystävä.” Ehkä olemme lauma haikaloja? Tai sitten…
Toinen lapsi kertoi kuvastaan seuraavaa; ” Tässä on prinsessa, jolla on ruskea käsilaukku, missä on huulipunaa ja rasvaa. Sillä on koira ja kani hän on iloinen ja koirakin on iloinen.” Ehkä olemmekin prinsessoja.
Siitä vähän maistiaisia, mitä mahdollisesti kevätjuhla siis pitää sisällään. Lapset valmistelevat ja harjoittelevat näytöksiä vanhemmille jo innoissaan!
Olemme pohtineet myös paljon, kuka minä olen. Ja olemme piirtäneet minäkuvia. Olenko minä tyttö vai poika? Onko minulla pitkät vai lyhyet hiukset. Entä minun silmäni, minkä variset ne ovat? Miten kynää pidetään kädessä ja minkä värisellä kynällä minä oikein piirrän. Kynäote ja värit ovat olleet myös osana alkuvuonna osana arkeamme.
” Minulla taitaa olla lyhyet kiharat tummat hiukset, mutta miten minä osaan piirtää kiharoita” Oppiminen tapahtuu lasten omien oivallusten kautta!
Olemme myös pohdiskelleet tunteitamme, miksi tunnemme? miltä tuntemamme tunne tuntuu? miltä tunne näyttää? mikä tunteen nimi on? Nallen tunnekortit ovat toimineet aamu,- ja päiväpiirissä apuna tunteiden nimeämisessä.
Kalevalanpäivää vietimme yhdessä koko talon voimin tanssien ja laulaen. Lauloimme yhdessä vanhoja perinnelauluja ” Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iänikuinen…” Siinä olikin varsinainen suujumppa niin aikuisille, kuin lapsille. Minun kieleni meni ainakin moneen otteeseen solmuun. Ja saimme laulaa myös Wilman kauniiseen huilunsoiton tahtiin, sekä Hennan suuren suuren kanteleen soidessa.
Talentia talosta löytyy moneen lähtöön!
Henna ja Peppi olivat valmistelleet meille kauniin kanteleen soittoesityksen!
Ja sitten laitettiin jalalla koreaksi!
Olemme myös päässeet nauttimaan ihanista näytelmistä. Pikkutalon lapset olivat valmistaneet meille ihanan näytelmän, joka kertoi ystävyydestä. Tämän lisäksi esimerkiksi eskarit olivat valmistelleet, käsikirjoittaneet ja harjoitelleet Olympia teemaisen näytelmän ihan itse. Olympialaiset ja eri olympialajit ovat puhuttaneet päiväkodissamme paljon!
Kuvassa ystävykset yhdessä katsomassa näytelmää ystävyydestä!
Ystävyys ja hyvät kaveritaidot näkyvät ja kuuluvat Vilskeeseen joka päivä! Ystävänpäivänä keskustelimme kuitenkin ystävyydestä vielä hieman tavallista enemmän. Ja tietysti järjestimme menestyksekkään ystävänpäivädiscon! Ilmapalloja, tanssia, halauksia, hippaleikkejä, limboa, mehuja, sekä paljon rakkautta ja hyviä ystäviä!
Olemme myös viettäneet talviriehapäivää, jossa jokainen lapsi pääsi nauttimaan lumesta ja erilaisista puuhailuista. Osa lapsista hiihti, osa laski mäkeä ja osa harjoitteli luistelua. Säkkärät, väkkärät ja hippulat alkavatkin olla jo hakoja eri talviurheilulajeissa. Iltapäivällä levänneet ja nälkäiset urheilijat pääsivät nauttimaan ulkotulessa paistetusta makkarasta. ” Tämä on kyllä hyvää”, lapset pyysivät makkaraa välipalaksi muinakin päivinä, sen verran hyvältä se maistui kaikkien suussa, NAM! Ja lasten toiveesta makkaraa saadaan nauttia välipalaksi ulkona vielä uudelleen.
Ensin hiihdetään...
Ja sitten nautitaan makkarasta auringon kera!
Tällä viikolla on alkanut Vilskeen omat Olympialaiset, joihin palaamme Olympiaviikon jälkeen! Ihanaa ja aurinkoista viikkoa kaikille!