Koonnut; Peppi
Ennen Vilskeen omia talviolympialaisia lapset tekivät tärkeää valmistelutyötä: Perehdyttiin olympialaisten symboliin eli olympiarenkaisiin. Kuinka monta niitä on? Mikä on renkaiden merkitys? Minkä muotoisia ne ovat? Mitkä värit niistä löytyvät? Sitten ruvettiin hommiin, ja Vilskeen olympiarenkaat valmistuivat tuota pikaa ahkerien maalareiden käsissä.
Jotta olympialaisten järjestäminen voitin aloittaa, lapset saivat päättää mitä lajeja tapahtumaan tulee. Monilla olikin jo paljon tietoa talviolympialaisiin kuuluvista lajeista, ja viikko saatiin äkkiä täyttymään urheilullisista talvilajeista…
Ennen virallisia avajaisia eskarit esittivät perjantaina Olympialaisuutiset, josta alkoi lähtölaskenta viikonlopun jälkeen alkaviin Vilskeen talviolympialaisiin. Olympialaisuutisissa uutistoimittaja Papa haastatteli eri lajien urheilijoita, ja heitä löytyikin joka lähtöön; pikaluistelijapupusta jääkiekkoilija ”Aki Keinäseen”!
Maanantaiaamuna alkoi kauan odotettu avajaispäivä. Koko Vilske lähti kulkueena yläpihalta avajaispaikalle, jossa eskareiden tekemä olympiatuli kiersi urheilijoiden joukossa päätyen lopuksi parvekkeelle sen omalle paikalleen. Siellä se komeili koko viikon ajan merkkinä Vilskeen olympialaisten alkamisesta
"Kaikkien kilpailijoiden nimissä lupaan, että osallistumme näihin olympiakisoihin niiden sääntöjä kunnioittaen ja noudattaen, sitoudumme urheilemaan oikeassa urheiluhengessä, urheilun ja omien joukkueidemme kunniaksi." Kaksi lasta luki olympiavalan parvekkeelta koko Vilskeen puolesta, jonka jälkeen ensimmäinen laji julistettiin alkaneeksi! Muu Vilske kuunteli korva tarkkana kaiuttimista kantautuvaa ääntä.
Ensimmäinen laji oli luistelu. Vilskeen omalla luistelukentällä luistelivat mitä innokkaimmat pikaluistelijat sekä taitoluistelijat. Luistelukentällä näkyi myös hieman haastavampi laji: Yhdistetty pika- ja taitoluistelu pujottelun muodossa. Iltapäivällä laji vaihtui jääkiekoksi, ja kun lätty lensi pussiin niin alkoi armoton tuuletus. Huomasi, että lapset ovat selvästi treenanneet luistelua talven aikana… Myös Vilskeen pienimmät ovat käyneet luistelemassa. Kun heiltä kysyttiin olympialaisissa, mitä kentällä tehdään, he kertoivat meille lajin kantavan nimeä ”jääharjoittelu”. Eräs pieni on heti pihalle päästyään aina mailan varressa, ja seuraakin silmät loistaen kun isommat ovat pelanneet jääkiekkoa. Pienten kannustus kuuluu kartanoon asti, kun isot tekevät maaleja: ”JEEE! MAALIII!!"
Seuraavana vuorossa olivat kelkkailu ja suurpujottelu. Lapsilla oli eri käsitys kelkkailusta, ja me toteutimme kelkkailun juuri niin kuin lapset sen halusivat toteuttaa: Toiset laskivat liukurilla aikaa vastaan, toiset kelkkailivat napakelkalla voimiaan testaillen (kyllä, kun kaikki lapset työnsivät niin he saivat kuin saivatkin napakelkan liikkeelle. Napakelkan, joka oli täynnä aikuisia! Yhteistyö on voimaa!) ja toiset laskivat ihan vaan oman napansa varassa. Tyylejä oli monenlaisia: Napaliuku, pingviiniliuku, jääkiekkoliuku ja meritähtiliuku.
Pilkkiminen oli monelle uutta ja jännittävää. Olympialaisviikon kelit olivat juuri oikeanlaiset olympialaisten toteuttamiseen, ja etenkin pilkkiminen aurinkoisessa, tyynessä säässä meren jäällä oli ikimuistoinen kokemus lapsille. Vilskeen oma eräjorma Kalervo mahdollisti meille tämän pilkkimismahdollisuuden. Lapset ovat aikaisemmin ihmetelleet meren jäällä olevia pilkkijöitä, ja nyt he pääsivät ihan itse koittamaan lajia!
Ensin kairattiin jäähän reikä. Eräs kalamies tiesi kertoa, että kairaamisesta jäänyt jäähile pitää jättää veden pinnalle, jotta auringon valo ei häikäise ja pelästytä kaloja. Ja kalaahan tuli! Edellä mainittu kalamies vei saamansa kuhan kotiin, ja siitä tehtiin sitten iltapalaa. Paikalla oli myös pientä yleisöä suu pyöreänä kummastelemassa pilkkimisen ihmeellistä maailmaa.
Ampumahiihdossa isommat ampuivat ihan oikealla ilmapyssyllä tarkan valvojan sekä valmentajan silmien alla hiihtosuorituksen jälkeen. Lapset huomasivat nopeasti, kuinka vakaa käden pitää ollakaan osuakseen maalitauluun! Varsinkin reippaan hiihtokierroksen jälkeen kädet saattoivat hieman vapista. Pienemmillä oli skaalattu ampumahiihto niin, että yritettiin kaataa pallolla palikoita. Sekin osoittautui todella haastavaksi! Ja Vilskeen ampumahiihdossa ei ollut pakollista edes sukset, sillä ampumahiihto muuttui helposti ampumajuoksuksi. Pienen treenauksen jälkeen alkoivat pallot osua ja palikat kaatua!
Olympialaiset päättyivät viestihiihtoon, jossa jokainen hiihti juuri itselleen sopivan matkan. Kannustusjoukot olivat talon yhteisissä viestikisoissa huippuluokkaa. Myös hiihdossa tyylejä löytyi monia: Vaikka jonkun sukset eivät nollakelin vuoksi luistaneet, he eivät turhautuneet vaan painoivat hiki päässä sinnikkäästi eteenpäin. Pikkutalon pienet kokeilivat hiihtoa ilman sauvoja, ja se sujuikin sutjakkaasti.
Hiihtoviestin tähtihetki tapahtui loppusuoralla: Eräs lapsi tuli maaliviivalle, otti sukset pois jalasta ja antoi ne kaverille lainaksi! Hän sai kaverin ikionnelliseksi ja toimi näin erittäin urheilullisesti! Muutenkin jokainen vilskeläinen oli voittaja tuomalla oman osuutensa Vilskeen olympialaisiin. Jokaisen suoritus oli tärkeä ja urheiluhenki oli käsin kosketeltavaa kun ”joukkueet” toimivat yhdessä tiiminä mutta jokainen lapsi omana ihanana yksilönään koko olympialaisten ajan.
Pienimmät sanovat hiihdosta: ”Hiito. Hiitää.” ja laittavat suksea toisen eteen.
Haastattelimme pikkutalon urheilijaa, jonka kilpailijanumero oli 50:
Mitä tarkoittaa Olympialaiset?
- Hiihtoa
Olit siis hiihtämässä? Miten sujui?
- Hyvin. Sain palkinnon.
Aiotko osallistua ensi vuonna?
- Joo
Lopuksi oli vielä mitalien jako, jossa jokainen urheilija sai ansaitsemansa kierrätysmateriaalista tehdyn mitalin. Niitä ihasteltiin koko loppupäivä, ja makkarat maistuivat iltapäivällä pienille ja suurille urheilijoille. Onnistuneen talviolympialaisviikon jälkeen lapset lähtivät onnellisina mitalit kaulassa kotiin viikonlopun viettoon.
”Olympialaishali” Yhdessä touhuaminen liittää meitä tiiviimin yhteen. Vilske on täynnä ihania kavereita joiden kanssa leikkiä ja liikkua!