Dokumentoijana; Peppi

Talvi tuli vihdoin! Niinpä olympialaisten lähestyessä myös me Vilskeessä olemme päässeet treenaamaan talvilajeja oikein urakalla ennen Vilskeen omia olympialaisia. Luistelu sujuu jo luonnikkaasti, ja Vilskeen oman luistelukentän lisäksi olemme käyneet luistelemassa koulun kentällä sekä Kupittaan madolla. Kentällä luistelu oli vapaampaa: Osa pelasi jääkiekkoa ja osa harjoitteli taitoluistelun alkeita. Osasta eskareista kuoriutui myös todellisia pikaluistelijoita. Madolla taas luistelun lisäksi piti harjoitella myös oikealla reunalla kulkemista ja vasemmalta puolelta ohittamista.

Talviriehapäivänä lähdettiin porukalla hiihtämään. Kaikki selvisivät hiihtomajalle, josta osa palasi takaisin Vilskeeseen ja osan kanssa jatkoimme Ilpoisiin asti. Hiihtoladulla odotimme ja autoimme kaveria niin ylä- kuin alamäissä. Lasten sinnikästä hiihtämistä katsellessa ajattelin, että samasta pisteestä se Iivo Niskanenkin on huippuhiihtäjäksi ponnistanut! Ja meni voittamaan vielä kultaa olympialaisissa!

Suunnittelimme eskareiden kanssa tulevaa viikkoa ja harjoittelimme samalla alkuäänteitä. Lapsille tuli hauskoja ideoita, joita lähdimme sitten toteuttamaan…

”Maanantaina mahat maahan”, keksi eräs lapsi. Koko maanantain aamupiiri oltiin sitten mahat maassa lumihangessa ja välillä hypättiin sieltä myös ylös, jottei homma menisi ihan löhöilyksi.
”Maanantaina maistellaan!” Tuumasta toimeen. Maanantaina kehittelin erilaisia maistiaisia mummolaan, minne sitten tultiin pareittain silmät kiinni maistelemaan ja testaamaan omaa makuaistia (ja vähän myös hajuaistia). Kaikki pääsivät maistelusta läpi, ja eskarilaisten makuaisti paljastui erittäin tarkaksi! (Jonkun mielestä ruisleipä maistui lihalta, toisen mielestä omena maistui mansikalta mutta pienten vinkkien avulla löydettiin kuin löydettiinkin oikeat maut). Maistelu sai suurta suosiota, ja jo iltapäivällä kyseltiin että koska maistellaan uudestaan.

”Tiistaina tilliä maistellaan”, tokaisi eräs poika. T-kirjaimen opettelun lisäksi maistelimme siis tilliä. Jonkun mielestä se oli väkevää, toisen mielestä tosi hyvää ja kolmas sai tillin mausta mieleensä kesän.
Keskiviikkona kelkkailtiin (pulkkailtiin) ja keinuttiin, torstaina toivottiin ja perjantaina oli pelipäivä.
Näin kiva oli lasten kokonaan itse suunnittelema viikko!
Lasten ideoiden pohjalta on helppo luoda toimintaa, mutta esiopetusvuotena on myös paljon esiopetukseen kuuluvaa opittavaa asiaa. Opettajan tehtävänä onkin tuoda opittavat asiat esille lapselle mieluisalla tavalla. Meistä jokainen on erilainen ja jokaisella on erilaiset tyylit motivoitua ja oppia. Sen vuoksi olemme yrittäneet luoda toimintaa mahdollisimman monipuolisesti. Lasten on myös hyvä kokeilla erilaisia oppimistyylejä, jotta löytää sen tyylin mikä on juuri itselleen ominainen. Toiset oppivat numeroita laulun muodossa, toiset piirtämällä kun taas toisista hauskinta on muodostaa kehollaan numeroita. Toinen tykkää piipertää noppien ja kynätehtävien kautta matikkatehtäviä, toinen konkreettisesti liikuttamalla vaikkapa luonnonmateriaaleja paikasta A paikkaan B saadakseen oikean lopputuloksen matikkatehtävässä. Minun ensimmäisenä esikouluopettajavuotenani olen oppinut myös lapsilta paljon! He keksivät toimintaan erilaisia lisämausteita jotka tuovat oppimiseen hauskuutta ja lasten omaa näkemystä. Sitten vain havainnoin parhaani mukaan, mistä kukakin lapsi innostuu jotta seuraavalla kerralla ottaa sellaisia asioita opetukseen mukaan.

Esiopetusvuoteen kuuluu yhteistyö 1.-ja 2.-luokkien kanssa. Kävimme tutustumassa Ilpoisten koulun ykkösluokkalaisiin ja heidän toimintaansa. Eskarit pääsivät myös välitunnille koululaisten tavoin, ja oli hienoa huomata miten koululaiset ottivat eskarilaisia leikkeihinsä mukaan. Eskarilaiset pääsivät pelaamaan padeilla sekä matikkapelejä koululaisten kanssa.

"Y niinkuin ystävä!"

Y niin kuin ystävä. Ystävänpäiväviikko alkoi Y- kirjaimen opettelulla ja laulamalla ystäväaiheisia lauluja. Lapset saivat myös kertoa, millainen on hyvä ystävä. Keskusteluun tuli kaunis muutos, kun lapset alkoivatkin yhtäkkiä kertoa toisilleen, mikä tekee heistä hyvän ystävän.
Eräs lapsi sanoi ystävälleen: ”Sä oot mun ystävä koska sä kunnioitat mua.” Enempää sanoja ei tarvittu. Ystävykset katsoivat vain toisiaan silmiin ja hymyilivät toisilleen. Se oli pysäyttävä hetki.
Toinen lapsi sanoi, että ”mun ystävä on sellainen, joka kohtelee mua hyvin”. Kysyin mitä tarkoittaa jos toinen kohtelee hyvin? Hän mietti hetken ja vastasi ”Hän ei ole koskaan tehnyt mitään mistä mulle tulee paha mieli.” Ystävä, jolle kommentti oli tarkoitettu, hymyili tyytyväisenä. Hän varmasti myös itse tietää olevansa hyvä ystävä.
Jokainen sai osansa kauniista sanoista ja loppujen lopuksi tulimme siihen tulokseen, että me olemme kyllä kaikki ystäviä keskenämme. Olemme harjoitelleet paljon kaveritaitoja ja se saattaa myös olla yksi syy siihen, miksi osaamme ottaa toisen tunteet niin hyvin huomioon.
Ompelimme myös pehmeät sydänpehmolelut. Niistä piti alun perin tulla magneetit, mutta lasten mielestä oli parempi että sydämiä saa rutistella koska ne ovat niin ihanan pehmeitä. Niinpä luovutimme magneettien suhteen ja sydämet saivat jäädä sellaisiksi kuin niiden kuuluukin: pehmeiksi ja sellaisiksi, että niitä saa halata ja rutistella.
Ystäväviikko huipentui ystävänpäivädiscoon. Yhdessä hulinoiden kanssa askartelimme kaulaan sydämet, joihin sai kerätä halausta vastaan kaverin nimmarin. Discossa tanssittiin, laulettiin, limbottiin, pelattiin ja vietettiin myös yhdet synttärit! Ystävänpäivän tunnelma oli iloinen ja lämmin. Loppupäivä menikin nimiä laskiessa ja kerätessä. Eräs lapsi totesi minulle päivän lopussa: ”Tiiätkö mitä, mä rakastan näitä jokaista joiden nimi lukee tässä sydämessä”.

Kovimmatkin bailaajat tarvitsevat välillä lepoa...️

Ainiin, kyllähän me ehdimme leipoa Runebergin päiväksi torttuja sekä laskiaisena laskea pulkkamäessä!

Laskiaiseemme kuului mäen lasku eri tyylein: kieli keskellä suuta, junana kaverin kanssa, skeittarina (pulkan päällä tasapainoitellen) tai kaikki eskarit samaan aikaan laskiaisperinteitä kunnioittaen ja huutaen: "Pitkiä pellavia! Pitkiä pellavia!"

Paluumatkalla olimme prinsessoja ja prinssejä ja niiden koiria ja kissoja joita palvelijat (eli aikuiset) vetivät perässään.