Dokumentoinut; Sara
Alkuvuoden pääteemana ovat olleet suomalainen kalenteri, tapahtumat ja merkkipäivät. Hulinat ovat piirtäneet omakuvat ja pohtineet luonteenpiirteitä. Meren jäädyttyä pääsimme napakelkkailemaan, ja huomasimme taas miten yhteistyössä on voimaa. Pääsimme taas metsäretkelle ja siellä tehtiin luottamusharjoituksia. Samana päivänä löytyi myös kuollut lintu, joka yhdessä haudattiin kauniiden sanojen saattelemana. Retkeltä palatessa raikasivat partiohuudot, kuten Aaluette, aaluette! Pikepikepusse, pikepikepusse...
Presidentinvaalien aikaan opettelimme presidenttien nimiä yhdessä Vimpuloiden kanssa. Olikin hauskaa luetella kaikki 12 presidenttiä peräkkäin, yhteen ääneen. Hulinoiden kanssa kehitimme presidenttijumpan, jossa jokaiselle presidentille keksittiin oma jumppaliike. Runebergin päivään valmistauduimme tutustumalla Johan Runebergin tarinaan. Lauloimme Vimpuloiden kanssa Ruuneperi-laulua ja leivoimme Runebergin torttuja. Ystävyyttä juhlittiin Vimpuloiden kanssa 14.2. Meillä oli tötterötanssia, limbokisaa ja mehutarjoilu. Vilskeen isoimpien yhteisessä diskossa jokainen sai sydämenmuotoisen halauspassin, johon kerättiin ystävien nimiä: Aina kun halasi ystävää, sai hänen sydämeensä kirjoittaa oman nimensä.
Saamelaisten päivän neito
Sointulan ja Rauhalan lepohetkellä on luettu Lasten omaa vuosikirjaa (Lasten keskus), joka käsittelee suomalaisia merkkipäiviä. Yksi alkuvuoden juhlista oli kiinalainen uusivuosi, jonka lisäksi mainittiin myös kiinalaiset horoskoopit. Pohdimme Hulinoiden kanssa heidän omia syntymäpäiviään ja horoskooppimerkkejä. Löysimme horoskooppien luonnekuvaukset, ja vertailimme niitä lasten kanssa. Luonnekuvauksissa mainittiin luonteen vahvuuksia ja ominaisuuksia, ja näitä vertailimme lasten kanssa. Lapset saivat kukin vuorollaan miettiä, pitivätkö luonnekuvaukset paikkansa vai eivät. Rapu kuuli luonnekuvauksessaan olevan taipumusta ”jumiutua apeaan mielialaan”. Kysyin, mitä mieltä rapu oli tästä väitteestä. Hän mietti hetken, ja vastasi sen olevan joskus niin. Kaverit tsemppasivat vieressä, kyllä mekin välillä jäädään jumiin, mutta kyllä se siitä. Tähän rapu totesi: ”Mun pitäs vaan napsasta sitä iloa elämään! NAPS!” Luonnekuvauksia lukiessa pohdimme muutamia uusia sanoja kuten itsepäinen, riippumaton ja lojaali.
Teimme Hulinoiden kanssa omia tarinoita sarjakuvien pohjalta. Meillä oli Minionit-sarjakuvista leikattuja ruutuja, jotka olivat kaikki sekaisin yhdessä läjässä. Siitä lapset lajittelivat kuvat, joissa toistuivat samat hahmot ja elementit. Sen jälkeen lapset saivat päättää järjestyksen, johon kuvat asetettiin. Parin kanssa tehtiin omat tai yhteinen tarina, ja se taltioitiin videolle. Videossa näkyvät sarjakuvaruudut ja kuuluu tarinantekijän ääni, joka kertoo tarinaa tai esittää siinä esiintyviä hahmoja.
Keijut ovat olleet vahvasti läsnä erityisesti Hulina-tyttöjen leikeissä. Näistä inspiroituneena kuuntelimme erään lepohetken päätteeksi Chisun kappaleen Yksinäisen keijun tarina. Sitä kuunneltiin mietteliäinä, ja sen sanoituksista puhuttiin paljon: Oliko se keiju surullinen? Miksi se oli surullinen? Mikä on fauni? Millainen paikka on paratiisi? Myöhemmin leikeissä tulikin tilanne, jossa yksi meinasi jäädä ulkopuolelle. Tilannetta selvittäessä pohdimme, että olikohan juuri tällainen yksinäisen keijun tarina. Päädyimme yhteistuumin siihen, että yksin jääminen ja toisten kuunteleminen on otettava tosissaan.
Otimme esille keijumekot ja peikkopuvut. Vedimme Sointulan verhot kiinni ja levittelimme tunnelmavaloja lattialle. Haimme vihreitä patjoja ja tyynyjä metsäksi ja laitoimme Yksinäisen keijun tarinan soimaan. Hulinat ottivat silkkihuivit käteensä ja antautuivat musiikille. Ei tarvinnut edes kysyä, pitivätkö Hulinat tästä kappaleesta! Porukka innostui suunnittelemaan laulun ympärille tarinaa ja esitystä. Siihen tehtiin yhdessä Mintun kanssa tanssikoreografia, joka päästiin esittämään muille draamaperjantaina. Vilskeen väki seurasi haltioituneena esitystä, ja jotkut aikuisistakin pyyhkivät silmäkulmiaan.. Tämän esityksen tulette vielä kaikki näkemään..
