Dokumentoijana; Kalervo
Elokuussa kokoontui innokas joukko tuoreita eskareita innokkaina aloittamaan huikean viimeisen vuoden ennen koulun alkua.
Todella mielenkiintoinen porukka koossa, jossa on vanhoja Vilskeläisiä 13 kappaletta ja 7 uutta ystävää.
Oli todella mielenkiintoista seurata, miten lasten sosiaaliset suhteet kehittyivät ja muuttuivat ajan kuluessa. Alussa oli pieniä klikkejä, niin vanhojen kuin uusienkin lasten kesken pientä uudet vastaan vanhat vastakkainasettelua, mutta ei mitään sen suurempaa draamaa.
Vanhat Hulinat olivat kasvaneet huimasti kesän aikana niin fyysisesti kuin myös henkisesti. He lähtivät todella innolla ja oikealla asenteella eskarivuoteen. Ja miten ihania uusia lapsia saimmekaan joukkoomme, aivan mahtava porukka kouluun vietäväksi.
Olemme viettäneet eskariajan ulkoillen, metsissä, kallioilla, kentällä, luonnon keskellä. Se on kyllä mieletöntä, lapset oppivat asioita huomaamatta ja varsinkin sosiaaliset taidot ovat kehittyneet huimasti, kaikki mahtuvat leikkeihin, riitoja ja erimielisyyksiä on ollut todella vähän. Ulkona ei seinä rajoita tekemistä ja jokaiselle löytyy tarvittaessa omaa rauhaa tai mukavaa touhua porukassa.
Pakko kertoa kun olimme ensimmäistä kertaa sisällä leikkimässä kun lapset olivat toivoneet rooliasu päivää. Lapsilla oli pientä kinaa ja kränää kokoajan.. minun lelut, minun tila jne… menin sitten kysymään lapsilta, että mikäs tässä on vikana kun kinastelette? Lapset oivat itsekin ihmeissään, jatkoin kysyen ettei kai nämä seinät saa teitä riitelemään…. Pienen mietinnän jälkeen he vastasivat, että kyllä se niin taitaa olla! Fiksuja muksuja. Nyt kun pidettiin toinen sisäleikkipäivä, homma sujui kuin tanssi ei riitoja ja kaikilla oli isot leikit ja kaikki mahtui mukaan.
Muutenkin tässä mietittiin, että porukka joka on viettänyt eniten aikaa ulkona on sairastanut vähiten, niin aikuiset kuin lapsetkin.
Eskareiden uimakoulu Hennan mainiossa opetuksessa oli ehkä paras hetki seurata lasten huimaa kehitystä lyhyessä ajassa. Lapset joille vesi elementtinä oli pelottava voittivat pelkonsa ja sukelsivat, hyppäsivät altaaseen, oppivat luottamaan itseensä vedessä. Lisäksi ne lapset jotka jo osasivat uida saivat myös näyttää taitonsa ja olla ylpeitä itsestään. Ne tunnelmat ja ilmeet onnistumisien ja itsensävoittamisien jälkeen olivat jotain ihan uskomatonta..
Uimakoulun aikana kaikki lapset keskittyivät vain omaan tekemiseensä eivätkä he ollenkaan seuranneet tai verranneet omaa tekemistään muiden tekemisiin.
Jos jotain voi toivoa, niin käykää vanhemmat uimassa lastenne kanssa niin saatte kokea samaa riemua ja nyt opitut taidot pysyvät yllä ja kehittyvät
Kävimme pelaamassa jalkapalloa toista eskariporukkaa vastaan, mieletön tsemppi päällä vaikka harjoittelu jäi vähän vähälle. Porukasta löytyy kyllä varsinaisia Messin alkuja ja innokkaita yrittäjiä ja yllättäjiä, lainatakseni yhtä eskari poikaa joka ei ole mikään innokkain pelimies päiväkodissa, mutta loisti pelissä, kun menin kehumaan häntä niin hän totesi vaan, että ei hän viisti yrittää niin paljon missään harjoituksissa mutta tosi pelissä kyllä J
Onnimanni on tullut osaksi toimintaamme ja lapset ovat ottaneet sen omakseen. Siinä käsitellään paljon isoja tunteita hienolla tavalla ja lapset ovat ihan innoissaan kun Henna on tullut lukemaan tarinaa. Osa on ollut niin innoissaan, että ovat lukeneet tai kuunnellet kirjaa jo kotona , mutta hienosti he ovat pitäneet tarinan juonen omana tietonaan, melkein aina..
Syksyn kuluessa on touhuttu kaikenlaista, puulaivoja, majoja, ninja rataa, leikitty, piirretty, opeteltu numeroja, kirjaimia , tutustuttu veteen, retkeilty ja paljon, paljon muita juttuja, mutta tärkein asia mielestäni mitä on opeteltu ihan huomaamatta on toistemme kohtaaminen, itsensä ymmärtäminen ja hyväksyminen ja siinä onkin saavutettu ihan uskomattomia tuloksia.
Koska näinhän se on, että jos tunnet itsesi ja hyväksyt itsesi, niin voit hyväksyä myös toiset.
Tähän liittyy myös se viisaus, että miten me peilaamme omia tunteitamme toiseen, eli jos joku juttu ärsyttää toisessa se on yleensä se piirre jota itsessämme pidämme ärsyttävänä. On aina niin helppo syyttää toista tai toisia omasta olostamme vaikka useimmiten se johtuu ihan meistä itsestämme ja meidän ajattelumallistamme. Jos ajattelemme että joku lapsi tai aikuinen on hankala, niin varmasti hän alkaa käyttäytyä niin kuin me oletamme hänen käyttäytyvän. Ei mikään helppo juttu, mutta ehkä opittavissa….