Olin viime viikolla kaksi päivää hyvin erilaisissa koulutuksissa, jossa käsiteltiin johtamista, johtajuutta ja johtajana olemista. Olemme Kalervon kanssa tässä työn ohessa (kun ei muutakaan puuhaa ole 😉) tehneet yritysjohtamisen erityisopintoja. Äärettömän hyvät opinnot ja tulevat tarpeeseen. Yritysjuridiikka, liike-elämän pelisäännöt, työnantajan velvollisuuden, kuin myös työnantajan oikeudet, johtaminen, brändin luominen ja paljon muuta. Uusia asioita, jotka eivät ole kuuluneet peruskoulutukseemme.
Lisäksi kaupunki on järjestänyt uuden vasun myötä koulutusta johtajuudesta ja johtajana olemisesta. Uusi vasu velvoittaa työyhteisöjä kehittymään, ja siihen voidaan tarvita työkaluja.
Olen siis joutunut/saanut paljon pohtia myös omaa johtajuuttani, tapaani toimia johtajana.
Jokaista työyhteisöä pitää johtajaa, jos siellä ei ole johtajaa, joku ottaa johtajan paikan, aina. Ihmiset tarvitsevat johtajan, jonkun, joka määrittää pelisääntöjä, kantaa vastuun.
Yhteisöllisessä johtamisessakin on aina joku, joka nostaa enemmän päätään, ottaa enemmän roolia. Näin se vaan on.
Me olemme Kalervon kanssa tehneet pelisääntöjä ja rooleja kuka hoitaa ja mitä. Kumpikaan meistä ei halua olla tornikammarimme päivystäjiä, vaan koemme, että kentällä omien joukossa tehtävä työ ja sen kehittäminen, on se meidän sydämen asia. Puhutan pedagogisesta johtamisesta. Ah, se on minun eritysjuttuni. Varhaiskasvatuksen kehittäminen, asioiden uudelleen rakentaminen, toiminnallisen oppimisen vieminen pitemmälle, liikunnan merkityksen korostaminen pieneten ihmisten oppimisessa ja kehittymisessä.
Kyllä henkilöstöhallintakin on tärkeää, mutta jos elät ihmisten rinnalla, teet työtä yhdessä heidän kanssa, kehität ja ideoit, henkilöstöhallintakin on helpompaa. Totta kai kehityskeskusteluille pitää löytää oma aika ja sille, että istutaan välillä alas jutellaan, kysytään hei mitä sulle kuuluu? Miten menee?
Mutta sillekin löytyy sijansa, jos saa tehdä työtä positiivisella meinigillä.
Mitä me nyt sitten teemme? Mistä arkemme koostuu. Olemmeko erilaisia?
Tämä onkin ollut toinen asia, jota olen pohtinut suuresti viime päivinä ja siihenkin on syynsä. Olemme lähdössä Kalervon kanssa ensi viikolla Italiaan Erasmus-hankkeen vieraaksi, suomalaisiksi asiantuntijoiksi puhumaan Vilskeestä, työstä mitä teemme.
Nöyräksi vetää maalaistytön ja lapin pojan.
Jännittää. Olemme ylpeitä, että meidät on kutsuttu mukaan, samalla olen luonut jo ihan mahottomat paineet, vastaammeko sitä mitä he odottavat? Mistä hitsistä me puhumme?
Uusi vasu toteutuu meillä vahvasti. Olemme lapsilähtöinen ja toiminnallinen päiväkoti. Olemme molemmat kouluttaneet paljon liikunnan saralla. Pystymme puhumaan ja perustelemaan tunti kausia, lasten liikunnan merkityksestä kasvuun ja kehitykseen sekä ennen kaikkea oppimiseen.
Mutta mistä se kaikki lähtee?
Arjenpedagogiikasta. Oikeista ihmisistä. Siitä, että ne ihmiset tekevät työtään suurella rakkaudella ja halulla kehittää ja elää pieneten ihmisten joukossa. Vahvasta ammattitaidoista, hulluudesta heittäytyä ja laittaa itsensä peliin. Antautua tuulen ja pikkuihmisten vietäväksi. Sitä se on.
Annan luvan kiintyä, annan itsestäsi, kehität itseäsi ihmisenä ja ihmisiä ympärilläsi.
Olen päiväkodinjohtaja, toimitusjohtaja (mikä se sitten tarkoittaakaan ?) ja parasta mitä tiedän työssäni, on nukuttaa kapaloitua pientä ihmettä, jonka hennot hiukset kutittaa minua ja hän jännittyneine pienen pienin sormin pyörittää kaulaketjuani. Tunnustan, pikku kyyneleet vuodatin, vain siksi, että sillä hetkellä koko maailma pysähtyi ympärillämme.
Tätä, jos jotain sanon tärkeäksi työksi.
Tai kun uimakoulussa olemme hitaasti, mutta varmasti kannustaneet vesipelkoista uimakoululaista tutustumaan veteen. Antaneet aikaa ja houkutelleet. Etsineet keinoja kokeilla ja voittaa pelkoja. Ja sitten, tulee se hetki, kun hän sanoo; - Henna, minä haluan itse kokeilla hypätä altaaseen, ja hän hyppää.
Silmät täynnä pelkoa, mutta vahvaa tahtoa. Luottoa siihen, että nuo aikuiset tuossa uskoo minuun ja pelastaa minut, jos en pysty. Ja hän hyppää. Hän voitta itsensä. Se ilme. Hymy.
Sillä hetkellä, tuo pieni ihminen koki jotain sellaista, josta hän pusertaa voimia ja uskoa vielä monien, monien vuosien jälkeen. Ja me saimme olla todistamassa sitä, elää tuo hetki hänen kanssaan. Olla osa hänen itsensä rakentumista.
Kyllä me tiedämme mistä me puhumme Italiassa. Puhumme siitä, miten me rakennamme tulevaisuutta, lasten kautta.
Tähän loppuun haluan laittaa Hannan palautteen. Upea teksti siitä miten hän näkee meidät, Vilskeen. Hän on täysin osa meitä. Vilskeläinen. Äiti joka on nähnyt meidän sisimpään ja toimintaan.
”Päiväkoti Vilskeen Henna ja Kalervo ovat varhaiskasvatuksen edelläkävijöitä. He ovat yhdessä luoneet suurella sydämellä Päiväkoti Vilskeen, jossa jokainen lapsi saa kasvaa omaksi ainutlaatuiseksi itsekseen.
He ovat olleet rohkeita kokeilijoita, ja tämän lopputuloksena on luotu pienten seikkailijoiden päiväkoti. Päiväkodissa valitsee toimintakulttuuri, joka ottaa huomioon yhteisön jokaisen jäsenen. Tätä kulttuuria tukevat mahtavasti työskentelytavat sekä oppimisympäristö. Näin on saatu päiväkoti joka kehittyy, kasvaa sekä uudistuu koko ajan ja joka elää ajan hengessä 100%.
Vilskeessä tarjotaan erittäin laadukasta varhaiskasvatusta. Kaikesta näkyy, että työtä tehdään aidosti ja innostuneesti sekä rohkeasti uusia ideoita kaihtamatta. Toiminta perustuu toiminnallisuuteen, jossa liikunta on erittäin suuressa keskiössä, luontoa sekä lapsen aitoa omaa leikkiä sekä mielikuvitusta unohtamatta.
Toiminnallisuus ei aina ole se helpoin tie se vaatii paljon toteuttajiltaan.
Se jos mikä palkitsee jokaisen lapsen ja aikuisen. Kaikessa otetaan huomioon lapsen luontainen uteliaisuus ja asioiden ihmettely. Jokainen lapsi kohdataan yksilönä. Toiminta on lapsilähtöistä ja lapset osallistetaan päiväkodin arjessa monella tavalla.
Vilske on aivan erityinen päiväkoti.
Hennan ja Kalervon innostuneisuus näkyy niin henkilökunnassa kuin lapsissa sekä heidän vanhemmissa. Henkilökunnan hyvinvoinnista ja kouluttautumisesta huolehditaan ja se näkyy ulospäin. Tämä jos mikä on erittäin tärkeää. Henkilökunnan jaksaminen ja hyvinvointi näkyy kaikessa tekemisessä. Henkilökunta eli Vilske-tiimin jokainen jäsen tuntee jokaisen lapsen. Heidän tarjoama hoito on aitoa läsnäoloa lasten kanssa hetkessä elämistä eli sitä tärkeää elämisen taitoa.
Tunnelma päiväkodissa on lämmin ja kotoisa. Vanhempana toivoisi, että voisi itse jäädä päiväksi Vilskeeseen niin innolla ja motivoituneina omat lapset päiväkotiin menevät. Varsinkin keskusteluissa päiväkotipäivän jälkeen kotona lasten tarinat päivästä ovat kyllä mahtavaa kuunneltavaa seikkailuja luonnossa tutkien, ihmetellen ja leikkien.
Jokainen lapsi kohdataan heti aamulla aidosti ja välittävästi usein se onkin päivän tärkein kohtaaminen. Olen usein miettinytkin voiko tälläista ollakaan, mutta totta se on; Vilske on ainutlaatuinen päiväkoti.
Myös Vilskeen sijainti aivan luonnonsuojelualueen kupeessa on otettu päiväkodin arjessa upeasti huomioon ja luonto on suuressa roolissa päivittäin. Mikä onkaan sen parempi puuhastelu ja ihmettelypaikka lapselle kuin luonto ja sen tarjoama aarreaitta.
Päiväkodissa otetaan huomioon luonnon tärkeys ja sen vaaliminen, ekologisuus ja sen vaaliminen sekä myös muita tärkeitä arvoja, kuten hyväntekeväisyys. Viime jouluna päiväkodissa järjestettiin Hennan toiveesta joulukalenterikeräys, johon lapset saivat halutessaan tuoda päiväkotiin joulukalenterin. Kalentereita kertyi suuri määrä. Nämä kalenterit luovutettiin vähävaraisille perheille ilostuttamaan heidän joulua. Kun tällaisia arvoja opetetaan jo pienestä pitäen, tarttuu se varmasti lapsiin ja he jatkavat tätä hyvän jakamista.
Päiväkoti Vilske on ollut toteuttamassa edelläkävijöinä ennen varhaiskasvatussuunnitelman uudistusta uudenlaista varhaiskasvatusta. Heidän arvonsa ja toimintansa tukee lapsen lapsuutta itseisarvona, ihmisenä kasvamista, lapsen oikeuksia, yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja moninaisuutta, perheiden monimuotoisuutta sekä terveellisistä ja kestävää elämäntapaa. Vilskettä on vaikea pukea sanoiksi, se täytyy kokea itse. Itse äitinä, Vilskeen vanhempaintoimikunnan puheenjohtajana sekä itsekin kasvatusalan ammattilaisena voin suositella Vilskettä. He ovat työllään luoneet ja luovat koko ajan uusia, rohkeita ja tulevaisuuteen suuntaavia toimintatapoja varhaiskasvatukseen. ”
Hanna Siirtola