Dokumentoijana; Wilma

Kesän jälkeen lähdimme Hippuloiden ja Vimpuloiden kanssa tarkastelemaan värejä, joita on ympärillämme. Entä mitä värejä liittyy kesään ja luontoon? Lähdimmekin metsään etsimään mitä värejä sieltä löytyy. Keräsimme löytyneitä värejä luonnosta ja yhdistelimme niitä saman värisille alustoille. Samalla huomasimme, että metsästähän löytyy vaikka mitä värejä! Myös ylös katsoessamme taivaalle, näemme sinistä. Yksi Hippula löysi kaverin pudonneet aurinkolasit ja huomasi, että nehän voisi laittaa keltaiselle alustalle. Ruskea alusta oli kaikkein suosituin, sillä se täyttyi kävyistä. Tämä innostikin meidät rakentelemaan käpyeläimiä metsään ja niille löytyi myös omia pikkukoloja, joissa ne asustelivat.

Metsän värejä muistelimme metsäretken jälkeen ja etsimme samoja värejä vesiväripaleteista. Sieltähän niitä löytyi vaikka kuinka. Maalasimme ulkona metsien väreistä taideteoksia. Yksi Hippula muisteli, että kavereilla oli värikkäitä vaatteita metsässä ja lisäsi vähän myös niitä värejä teokseensa.

Seuraavalla retkellä Hippulat ja Vimpulat etsiskelivätkin värejä jäniksen johdolla. Jänis oli saanut perheeltään ison kortin, jossa oli värejä ja erilaisia muotoja. Se tarvitsi lasten apua selvittääkseen, mitä nuo oikein ovat, mitä värejä ne ovat ja mistä me löytäisimme niitä. Lapset bongailivat luonnosta erilaisia muotoja ja värejä. Yhdessä juostiin aina seuraavalle rastille. Yhdessä opetimme jänikselle paljon värejä ja muotoja. Jänis sai paljon apua lapsilta ja yhdessä suoritettiin myös pieniä tehtäviä. Yksi pieni Hippula totesi matkalla takaisin Vilskeeseen: ” Me autettiin pupua, kun se tartti apua!” Kysyin häneltä, että miltä auttaminen tuntui, johon hän vastasi hetkeäkään miettimättä: ”Hyvältä!”.

Vielä myöhemmin suunnistelimme värejä ja muotoja uudestaan. Edellisellä kerralla mietimme, mikä muoto oli tuo kummallinen muoto, joka muistutti vähän ympyrää, muttei ollutkaan ihan pyöreä. Mietimme, että se muistuttaa vähän kananmunaa. Kananmunana tämä kyseinen muoto oli jäänyt lasten mieleen kun seuraavan kerran kävimme metsässä metsästämässä muotoja ja värejä. Mutta mikähän tämän muodon oikea nimi mahtoikaan olla..?

Värejä muistelimme mieleemme myös omia kuvia piirtäessämme. Mietimme mitä värejä meillä on päällä ja löytyykö niitä värikynistä. Pohdimme myös kehonosiamme. Kehonosia olemme miettineet ja harjoitelleet myös kuvista ja tarkkailemalla itseämme ja toisiamme sekä laulamalla niistä. Laulut väreistä ovat myös olleet mukana väreihin tutustumisessa. Värejä ja kehonosia harjoittelimme myös pelaamalla Twisteriä, joka sai lapsille aikaan sellaiset naurut, ettei lopuksi kukaan meinannut pysyä pystyssä!

Muutamien lapsien kanssa katselimme kuvia kehonosista ja keskustelimme niistä sekä pohdimme niiden tarkoitusta. Mietimme myös miten pärjäisimme ilman käsiä, mitä kaikkea niillä voi tehdä?

”Me voidaan syödä käsillä!”

”Joo, lusikkaa voi pitää kädessä”

”Tehdä hiekkakakkuja!”

”Voi lukea käsillä”. Pohdimme, että kyllä kirjan pystyssä pitämiseen ja sivujen kääntelyyn tarvitsemme käsiä, joten kädet ovat tärkeitä myös lukuhetkessä.

Mietimme myös päätämme, miksi se pitää suojata esimerkiksi pyöräillessä? Miksi pää on niin tärkeä? No pään sisällä on tietysti aivot ja aivoja tarvitsemme kaikkeen tekemiseen. Tätä pohdittuamme, yksi lapsi totesi: ”Sä et pystyis puhuu ilman aivoja”.

Seuraamme on saapunut Onnimanni, kun Henna kutsunut meidät mukaansa ihaniin satuhetkiin, joissa ovat seikkailleet Etana Etana Etana, Sam sammakko, Sisi sisilisko ja muita metsän eläimiä sekä tietysti Onnimanni. Tutustuttuamme Onnimanniin, lähdimme etsimään mekin kertomuksessa esiintynyttä metsän suloisinta paikkaa, josta Onnimanni tulisi löytää. Onnimannin sijasta löysimme leppäkertun, joka oli tullut tervehtimään aamupiiriimme metsässä. ”Missä sun iskä ja äiti?”, kysyi yksi pienokainen. Ennen metsän suloisinta paikkaa, lapset päättivät, että leppäkertun koti on löydettävä. Löysimme pienen puunverson, johon leppäkerttu jäi odottamaan vanhempiaan. Kutsuimme vielä leppäkertun vanhempia paikalle railakkain kutsuhuudoin ja jatkoimme matkaa.

Pienet Vimpulat lähtivät etsimään suloisinta paikkaa metsässä hyvin määrätietoisina. Ensimmäisen suloisen paikan jälkeen löytyi toinen ja vielä kolmas! Metsähän oli täynnä suloisia paikkoja. Yksi paikka oli sammalten päällä pudonneiden lehtien seurana, toinen paikka sisälsi kaksi kaatunutta puuta, joille oli mukava istahtaa

koko porukan kanssa ja kolmannessa oli ihana nauttia puiden lomasta pilkottavista auringonsäteistä. Pysähdyimme näihin suloisiin paikkoihin ja mietimme miltä siellä näyttää, mitä ääniä siellä kuuluu ja miltä siellä tuoksuu? Aikaisemmin matkalla olimme haistelleet ihania kukkia, jotka ehkä tuoksuivat vielä kaikkien nenässä, sillä joka paikassa lasten mielestä tuoksuivat kukat. Tuulen lisäksi kuulimme lähellä olevan autotien, jossa arveltiin liikkuvan rekka ja ehkä bussi?

Onnimannin hahmot ovat eläneet päivissämme paljon satuhetkien ulkopuolella. Sateisella retkipolulla törmäsimme Etana Etana Etanaan ja löysimme retkimatkalla variksen sulan. Voisiko se kuulua Onnimannin Rikkosiipi-varikselle? Ilkeälle varikselle, joka menetti siipensä. Sulasta innostuneena aloimme tekemään Rikkosiivelle uutta siipeä. Ehkä opettaisimme varikselle, että toisia kohtaan pitää olla ystävällinen ja auttamisesta tulee hyvä mieli. Yhteistyöllä maalasimme variksen värejä isolle paperille, josta leikkasimme sulkia siipeä varten. Tästä saimme oivan hienomotoriikkaa vaativan leikkausharjoituksen. Pidimme siiven julkistamistilaisuuden, jossa jokainen sai laittaa oman sulkansa varikselle. Sulkia tulikin niin mahtava määrä, että niistä tuli kahden siiven verran.

Olemme pohtineet, miten itse voisimme päivittäin olla ystävällisiä toisillemme ja auttaa toisiamme. Lapset muistivat sanat ”kiitos”, kun joku antaa tai ojentaa jotakin ja ”anteeksi”, jos vahingossa loukkaa toista. Lapset myös kertoivat, miten kaveria voi lohduttaa, jos loukkaa. ”Jos loukkaa, voi viedä lääkäriin”, totesi myös yksi pikkuinen. Toinen lapsi kertoi, kuinka hän kotona auttoi isää tekemään suklaakakkua. Kolmas ilmoitti auttavansa vanhempia ruuanlaitossa. Myös päiväkodissa voi auttaa kaveria vaikka pukemisessa ja riisumisessa! Tätä ovatkin lapset tehneet paljon. ♥

Saimme Onnimannilta tehtäväksemme bongata lintuja metsässä. Retkipäivämme yllättikin raju ukkosmyrsky, mutta se ei meitä lannistanut, vaan bongailimme lintuja sisällä ja kuuntelimme lintujen ääniä lintukirjasta. Erilainen retkipäivä ei ollut lainkaan hassumpi ja eväät maistuivat jokaiselle.

Tässä tehdään Onnimannin eläimille syötävää muovailuvahasta.

Tässä tehdään Onnimannin eläimille syötävää muovailuvahasta.

Porkkanoita, mansikoita ja mustikoita. ”Kattokaa ku pieni vauva, pikkunen mustikka!”

Eläimiä ei saa Onnimannin mailla syödä, joten ruoat ovat kasvispitoisia, kuten mansikkalettua… Samalla harjoittelimme pyörittelemään palloja ja nauhaa muovailuvahasta.

Kaikkea ajateltiin, myös juomapuolta. ”Mä tein pullon, mistä ne voi juoda”.
Vimpulat ja Hippulat ovat liikkuneet paljon eritavoilla. On joogattu eläintenlailla, jumpattu liikkarissa, liikuttu vaihtelevassa maastossa, temppuratailtu, tasapainoteltu Juhon rakentamassa tasapainoradassa metsässä, tanssittu hanskoja heitellen ja harjoiteltu pallonkäsittelyä. Myös juoksukilpailut ovat Hippuloiden ja Vimpuloiden suosikki!