Muistan kuinka nuorena leikimme leikkiä; Entä jo..?
Entä jos, valitsen toisen tien ja lähdenkin lukemaan puutarhuriksi?
Tai jos rakastunkin ulkomailla ja jään Afrikkaan poppamiehen vaimoksi?
Tai jos minusta tuleekin taiteilija ja rakennan urani maalaamalla ja fiilistelemällä elämää?
Leikki oli hauska. Kukapa meistä opiskeluaikoina, siinä nuoruuden huumassa olisi edes pienessä mielessään ajatella mihin elämä meitä kuljettaa. Poden kai jonkin moista keski-iän kriisiä, mutta olen todella paljon viime aikoina miettinyt sitä, rakentuiko elämäni sellaiseksi, kun itse halusin?
Eniten kai siksi, että yrittäjäksi ryhtyminen ei ikinä ollut edes vaihtoehto. Olen enemmän maailmanparantaja tyyppiä- kun yrittäjätyyppiä.
Kummasti sitä kuitenkin on valmis omien unelmien eteen tekemään uusia valintoja, jos elämältä haluaa jotain saada, on oltava valmis tekemään sen eteen myös työtä.
Olen tehnyt pitkän uran kaupungilla lastentarhanopettajana. Lastentarhanopettajana, jota minusta ei edes pitänyt tulla. En koskaan miettinyt nuorena, että elämäni rakentuisi näin. Lastentarhanopettajaksi voi kouluttautua, niin kuin minäkin tein, mutta tärkein mitä lastentarhanopettaja tarvitsee, on intohimo, suuri sydän ja ne on oltava sisäänrakennettuna. Ne minä olen löytänyt itsestäni ja samalla olen löytänyt itseni.
Sitten kun tuli hurja mahdollisuus lähteä rakentamaan Vilskettä, emmin hetken (kuten aina emmin, koska olen turvallisuushakuinen tyyppi), sillä se kaikki oli niin pelottavaa ja samalla niin kiehtovaa.
Oli selvää, että nyt, jos koskaan voisin rakentaa itselleni työn, jossa saan tehdä sitä mikä tekee minut onnelliskeksi, saisin intohimoni paremmin käyttöön ja sydämeni suuremaksi. Saan etsiä ympärilleni ihmiset, jotka jakavat saman energian.
Tätä energiaa, Vilskettä 😉 , me olemme nyt kehitelleet, eläneet elämäämme, tehneet työtämme. Se on herättänyt paljon huomiota. Yllättävän paljon. Teemme nyt jotain sellaista, mitä ei tällä tavalla ole ennen tehty. Kehitämme varhaiskasvatusta ja teemme sen ammattitaidollamme ja sydämellämme.
Uusi varhaiskasvatuslaki, joka tuli 2016 ja otettiin käyttöön 1.8.2017 oli kun kirjoitettu meistä. Me teemme sitä kaikkea jo. Se oli meillä sisäänrakennettu. Me olemme rakentaneet ja remontoineet jo vilsketalon sen pohjalta. Lapset ovat suunnitelleet unelmien päiväkodin, meidän Vilskeen. Kaikki lähti jo siitä. Seuraavaksi rekrytoimme ihmiset, jotka haluat tehdä asiat toisin, uudella tavalla. Muutos, jota me olemme rakentaneet, on aluin alkaen ollut se kivijalka mille olemme toimintamme rakentaneet. Meillä on halu viedä tätä eteenpäin.
Mitä me sitten käytännössä teemme toisin, se pitää jokaisen tulla itse katsomaan jo kokemaan. Kukaan, joka ei ole elänyt arkea kanssamme ei voi sanoa, että tämä ei toimi. Kaikista ei ole tähän. Niin kuin kaikista ei ole puutarhuriksikaan tai taiteilijaksi. Vaaditaan tietyntyyppistä ihmistä, joka on valmis muutokseen ja kehittämiseen, jos haluaa elää kanssamme, tehdä varhaiskasvatusta toisin.
Me olemme ryhmätön päiväkoti, asia ei ole kuitenkaan noin muista valkoinen. On oltava raamit mihin toiminta rakennetaan. Lapset tarvitsevat struktuuria ja aikuiset selkeyttä. Jos joku ajattelee, että toimintamme voi noin vain siirtää muualle, ettei tämä voi olla rakettitiedettä, voisin naurahtaa. Kyllä, silloin kun teemme työtä ihmisten kanssa, jotkut yksinkertaisetkin asiat voivat olla rakettitiedettä. Kaikki riippuu siitä ovatko ne ihmiset valmiita rakentamaan rakettia.
