Dokumentoijana; S
Vuosi 2018. Vilinöistä ensimmäinen on täyttänyt jo viisi vuotta, joten ikää kysyttäessä saakin nostaa kaikki yhden käden sormet pystyyn. Ja se onkin aika hienoa! On niin paljon nähtävää, paljon pohdittavaa ja opittavaa. Mutta paljon jo osataankin. Esimerkiksi kiipeillä ja murista kuin tiikerit! Tai istua ihan rauhassa ongella, ettei kalat karkaa!
Heti vuoden vaihteen jälkeen pienet suuret tutkijat tarkistamassa oliko meri jäätynyt. No ei tietenkään ollut, mutta ongelle päästiin!
Ihanat hupsuttelijat :)
Ruokailuissa olemme ottaneet isommista mallia, ja opettelemme nyt kaikki käyttämään haarukkaa ja veistä.
Vilinät ja Hulinat kertoivat lastenkokouksessa haluavansa oppia viidakon eläimistä ja tehdä viidakkojuttuja. Aloimme tekemään viidakkoaiheista maalaustaidetta ja saliin rakennettiin viidakko. Luimme Viidakkokirjaa ja tutustuimme viidakon eläimiin. Satuhieronnan aikana sukelsimme villiviidakkoon ja taustalla soi viidakkomusiikki. Aloimme opetella myös Kuningaskobra-laulua. Sen myötä opimme, että vanhetessaan kobra muuttuu valkoiseksi. Hedelmäsalaatti-leikki vaihdettiin Viidakkorummuksi, jossa paikkaa vaihtavat hedelmien sijaan viidakon eläimet. Pidimme myös viidakkorentoutushetken. Kaikki kuulivat saman tarinan, jossa vastaan tuli viidakon eläin. Viidakon eläin kuiskasi jokaiselle lapselle jotain ihanaa. Tarinassa ei kuitenkaan kertaakaan paljastettu, mikä eläin se oli! Lopuksi kun kysyin lapsilta, oli ihana kuulla, miten erilaisia eläinystäviä lapset olivatkaan saaneet: Vastaan oli tullut leijona, krokotiili, papukaija, apina ja vieläpä perhonen!
Olemme harjoitelleet esiintymistä yhdessä ja yksin. Pantomiimikortit ovat olleet suosittu juttu. Aivan mieletöntä, miten tarkkaavaisina lapset seuraavat toistensa esityksiä. Olemme opetelleet Vilinöiden kanssa perinteistä Ukko Nooa-laulua, ja keksimme siihen yhdessä omat sanatkin. Lauloimme myös näin:
Ukko Nooa, Ukko Nooa
oli kunnon mies
Kun hän meni Myllyyn
Hän osti uuden hyllyn
Ukko Nooa, Ukko Nooa
Oli kunnon mies!
Yksi innokas lauluntekijä keksikin heti uuden kohteen, johon Ukko Nooa menisi: ”IKEA! IKEA!”
Leikimme pihalla Voice of Finlandia, ja huh, onneksi kaikki ”tähtivalmentajat” kääntyivät tuoleillaan kun esiinnyin. Vilinät antoivat kyllä rakentavaa palautetta, myös kehuja: ”Ihan kiva, mut ei se ihan.. menny… ei ollu niinku oikein..” Voiton vei poikabändimme, jonka bravuuri on Sata Salamaa.
Tammikuussa aloitimme taas eväsretkeilyn. Sovimme yhdessä, että reippailemme itsemme lämpimiksi, jotta pienet sormet eivät heti jäädy, kun otamme hanskat kädestä eväiden syöntiä varten.Teimme retken Katariinanlaakson luonnonsuojelualueella olevalle metsäkukkulalle. Siellä pohdimme, mitä nimeä retkipaikasta käytetään. Keksimme paikalle nimiehdotuksia, ja järjestimme vaalit nimen valintaa varten. Samalla tuli juteltua presidentinvaaleista. Nimiehdokkaiksi päätyivät: Montelumaailma, Imurimetsä, Montelumaailma, Ukkometsä ja Korkeusmetsä. Kata piirsi jokaiselle ehdokkaalle oman kuvan, jotta Vilinät osaisivat äänestää äänestyskopissa juuri sitä omaa suosikkiaan. Jokainen sai käyttää yhden äänen, ja laittaa sen vaalisalaisuuslaatikkoon. Kerroimme lapsille, että omaa suosikkiehdokastaan ei tarvitse paljastaa muille, ellei itse halua. Muutama säilyttikin salaisuuden. Vaalisalaisuuslaatikko sinetöitiin kiinni, ja äänet laskettiin yhdessä seuraavana päivänä virallisissa vaalivalvojaisissa. Äänilipukkeet laskettiin kaikkien äänestäjien läsnäollessa, ja vertasimme mikä ehdokkaista sai eniten ääniä. Tunnelma oli todella jännittävä. Eniten ääniä sai KORKEUSMETSÄ.
Osalle Vilinöistä luistelu on ihan uusi juttu, joten olemme jakaneet luisteluretkiä useammalle päivälle. Ensimmäisistä kerroista on tärkeää saada onnistumisen kokemuksia ja hyviä muistoja, ja näin voimme varmistaa ne jokaiselle. Ensimmäinen luisteluporukkamme käveli eväsreppuineen Uittamon kentälle 30 minuutissa (tämä taisi olla vilskeläisten ennätys). Pakko sanoa, että VAU Vilinät! Olimme ihan hämmästyneitä, miten reippaita retkeläisemme ovatkaan, matkaa on kuitenkin lähes kaksi kilometriä! Söimme evästä lämmitetyssä kopissa ja luistelimme lumihiutaleiden leijaillessa
Vasta-alkajatkaan eivät valittaneet yhtään, vaikka pystyssä pysyminen tuotti haasteita. Vaikka pyllähdimme monen monta kertaa jäälle, aina noustiin uudestaan.
Välillä jäätiin tietysti tekemään lumienkeleitä. Kun oli aika lähteä kohti Vilskettä, yllätimme Vilinät hyppäämällä bussiin, ja voi sitä riemua!
Pakkaspäivien pelastaja on lämmin mehu!
Katan kanssa päästiin tekemään Viidakkotaidetta. Mitkä ihanat värit!
Ja kaiken huippu, VIIDAKKORATA!
Dokumentoijana; Wilhelmiina
Hulinoissa lähdimme vuoden vaihteen jälkeen liikkeelle lastenkokouksella. Kokouksessa lapset saavat esittää toiveitaan tulevaan toimintaan ja näin vaikuttaa toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. Hulinoiden kanssa viidakko teema nousi hurjasti esiin ja alkuvuosi on ollutkin yhtä viidakkoa. Hulinat ja Vilinät ovat tehnee ahkerasti yhteistyötä ja molemmissa ryhmissä on päästy nauttimaan viidakon täytteisistä viikoista.
Viidakkolaulut ovat olleet iso hitti, kuningaskobran tahtiin olemme soittaneet viidakkorumpua, sekä marakasseja ja laulaneet yhteen ääneen. Tämän lisäksi hulinat ovat osoittaneet suurta taitoa viidakkotanssiin, käärmemainen vatsatanssi on tuonut naurun niin aikuisten, kuin lastenkin huulille. Tämän lisäksi ”mä tahtoo veivaa veivaa, mä tahtoo veivaa veivaa”, sekä ” karhun elämää saa päivät mettä hämmentää” ovat soineet lujaa stereoista. Mikä sen ihanampaa, kuin jammata viidakko biisien tahtiin.
Viidakkoteema tuotiin mukaan myös kädentaitoihin. Lasten kanssa on tehty erilaisia viidakko maalauksia. Erilaiset ihanat värit ovat vallanneet taideteokset. Katsokaa tätä värien ja taidon määrä!
Viidakko teema on näkynyt myös liikkarissa. Liikkarissa on mietitty, mitä eri eläimiä viidakossa on, miten nämä eläimet liikkuvat? nopeasti, hitaasti, korkealla, matalalla ym. Millaista ääntä nämä eläimet pitää? Karjuvat ja nopeat leijonat liikkuivat neljällä jalalla ja ketterästi nousivat pöytien ja esteiden päälle.
Eläinteemainen valokuvasuunnistus on myös saatu vihdoin valmiiksi. Toivottavasti pääsemme kokeilemaan sitä jo heti ensi viikolla Railolle, metsään!
Viidakko ja eläinteemasta poiketen lähdimme ihanien talvisten säiden vuoksi myös harjoittelemaan luistelua. Ilokseni huomasin, miten taitavia luistelijoita hulinat olivatkaan. Lumisateiden tullessa pääsimme myös pulkkamäkeen, joka tarjosi meille vauhtia ja kiljahduksia.
Yhdeksi suurimmaksi menestykseksi nousi kuitenkin viidakko temppurata. Kerroimme lapsille lyhyen tarinan viidakosta ja sen eläimistä. Vaanivista leijonista, sekä kiemurtelevista käärmeistä, jotka saattavat minä hetkenä tahansa yllättää viidakossa kulkijan. Viidakkoon ei tietenkään voi mennä, ilman kasvomaalia ja viidakkopantaa. Hurjan näköiset ja rohkeat viidakon seikkailijat lähtivät matkaan. Viidakossa riitti vaaroja, sekä toimintaa. Liaanilla pääsi ylittämään suurimman varaan, syvän ja kylmän rotkon. Tarkkaavaisuutta tämä kuitenkin vaati. Ylös ja alas, nopeasti ja hitaasti, kierien ja pyörin, kapealla ja leveällä alustalla, menoa ja meininkiä, sekä paljon muuta piti viidakkorata sisällään. Nauru, sekä hikipisarat virtasviat lasten ja aikuisten naamoilla.
Tammikuun viimeinen perjantai huipentui tunnenäytelmään. Näytelmässä hiiri, seepra, sammakko, sekä leijona pohtivat tunnepari inhoa ja ihailua. Eläimet miettivät millainen on hyvä ystävä. Lasten kanssa yhdessä päädyimme siihen, että on kaikille mukavampaa, kun leikimme kaikki yhdessä, emmekä jätä ketään leikin ulkopuolelle. Sillä ei ole väliä, kenellä on uusimmat vaatteet tai hienoimmat lelut, eikä sillä kuka on taitavin ja nopein. Tärkein taito on osata olla hyvä ja reilu ystävä!
Ihanaa alkanutta viikkoa ja jo pian alkavaa helmikuuta!