Olin seuraamassa tällä viikolla kuinka Vilskeen liikkarit toteutuu.
Liikkari eli liikunta leikkikoulu on uskomatottoman hyvä koulutuskokonaisuus lasten perusmotoristiin taitoihin. Vilskeessä on koulutettu lähes kaikki työntekijät viikonlopun mittaisella kurssilla päteviksi liikuntaleikkikouluohjaajiksi ja meillä kaikki Ison Vilskeen lapset pääsevät osalliseksi liikuntaleikkikouluun kerran viikossa. Myös Pikku Vilskeessä sovelletaan liikkaria pikkuväelle. Liikkari takaa lapsille monipuoliset perusmotoriset taidot. Sen taika on riittävät toistot ja monipuolisuus.
Me olemme halunneet taata kaikille lapsille mahdollisuuden liikkua riittävästi ja monipuolisesti. Vilskeen tilat mahdollistavat tämän. Liikkari takaa kuitenkin että liikkuminen on aina myös laadukasta.
Jokainen meistä liikkuu omalla tavallaan. Tämä on hienoa. Meidän varhaiskasvatuksen ammattilaisten ja liikuntaa koulutetun henkilökunnan tehtävä on taata jokaiselle, se oma tapa liikkua ja kehittyä siinä. Tavoitteenamme on, että jokainen löytää liikkumisen riemun.
Olen äärettömän ylpeä henkilökunnastamme. Voi, kun te kaikki näkisitte kuinka hienosti liikkarit sujuvat ja kuinka hyvää työtä aikuisemme tekevät. Liikkari ei ole vain energian purkamista ja liikkumista, se on elämyksiä, aistikokemuksia, uusien taitojen oppimista ja itsensä voittamista.
Vesieste oli kaikkien suosikki, käärittiin lahkeet ja kokeiltiin miltä kylmä ja lämmin vesi tuntuu varpaissa. Ja kivaltahan se tuntui!
Kuuloaistia kutkuteltiin hiljaisessa majassa, kuulosuojaimet päässä oli hauskaa testata miltä oma ääninkuulostaa, toisilla se kuulosti kovemmalta kuin toisilla..
Varpaita kutiteltiin erilaisilla karvamatoilla.
Jännitystä oli myös ilmassa, mutta onneksi aikuisen käsi on aina tarvittaessa lähellä. Liikkarissa on aina kaksi aikuista takaamassa että jokainen voi liikkua turvallisesti ja omalla tavallaan.
"Elsa ja Anna" kulkevat vahvasti mukana Vilskeen arjessa, niinpä lasten toiveesta intouduimme villiin Frozen tanssiin.
Rentouduimme "avaruusvarjon" alla ja teimme mielikuvitusmatkaa miten lentäisimme tai millaisia lintuja olisimme.
Liikkaria seuratessani, ihan yhtä äkkiä ilmestyy pieni ihme, ottaa kädestä, moiskauttaa pusun poskelleni ja jatkaa matkaa juosten.
Istun kyyneleet silmissäni. Mistä hän tuli? Tuo ihanuus. Hetki muistuttaa taas, että kuinka suuri osa me olemmekaan näiden pienten ihmisten elämää. Tämä pieni ihme, joka puhuu vähän, mutta tuntee suuresti, liikkuu, kasvaa ja kehittyy arkipäivät meidän kanssamme. kuinka suuri vastuu meillä onkaan, antaa parhaat mahdolliset elämän eväät. Silloin kun lapsi kokee olonsa turvalliseksi, hän on tyytyväinen hän näyttää sen.