Uusi vuosi uudet kujeet...
Joulu on ohi, vuosi vaihtunut ja eskareiden kevät on startannut käyntiin! Kahden viikon aikana olemme oppineet jo paljon uutta ja ehtineet tehdä vaikka mitä. Ihanat pakkasilmat ovat hemmotelleet meitä ja lumi on tullut vieraaksemme. Mutta parasta on ollut se, kun loman jälkeen näkee taas ystäviä Vilskeessä.
Mummola, eli eskareiden päämaja on toivottanut meidät taas tervetulleeksi leikkimään, pelaamaan, satuilemaan ja tietysti tekemään kynätehtäviä ja askarteluja. Suurta tarkkuutta vaativa tornin rakentamisleikki on saanut uutta puhtia ja torni kohoaa vielä korkeammalle kuin vuonna 2017! Paloista voi tehdä myös jääkiekkokentän. Kaapista löytyvät pelit houkuttelevat pelaamaan.
Suurimman osan ajasta vietämme kuitenkin luonnossa. Siellä aivomme saavat happea ja liikkuminen pistää verenkierron liikkeelle, jolloin oppimisesta tulee entistä mukavampaa. Tammikuun kirpeä pakkasilma on virkistänyt joka päivä aamusta asti mielemme.
Vuoden ensimmäinen eväsretki vei meidät Katariinanlaakson luonnonsuojelualueelle, jossa eskareiden piti mittailla luonnonmateriaaleja, mutta suunnitelmat vaihtuivatkin lennosta. Lapsille nousi nimittäin niin hienoja ajatuksia luonnosta, että niitä piti ehdottomasti alkaa työstämään. Mutta ensin avasimme eväsreput, joiden sisältö maistui erityisen hyvältä kauniissa maisemissa, ja kuuma mehu lämmitti mukavasti.
Eväiden syönnin ohessa kertasimme luonnonsuojelualueen sääntöjä, ja mietimme miksi luonnonsuojelualueella ei saa poimia tai siirtää mitään sinne kuuluvaa. Esimerkiksi kepit ovat lintujen pesäntekomateriaaleja. Siitä lapset keksivät lisää esimerkkejä.
"Ei linnutkaan tuu meidän kotiin hakemaan mun legoja, enkä mä tuu tänne ottaa lintujen keppejä."
"Oravat syövät käpyjä, ja jos me viedään kävyt niin sitte oravilla ei oo enää ruokaa."
Eväiden jälkeen päästiin leikkimään, ja muutaman lapsen projektiksi muodostui roskien kerääminen, kun he löysivät kivenkolon joka oli täynnä roskia! Lapset olivat vihaisia, miten joku voi tehdä jotain niin tyhmää. Mietimme, että jos tietäisimme kuka tämän teki, voisimme kertoa hänelle miksi niin ei saa tehdä.
"Ajattele, joku pieni lintu tai vaikka siili voisi loukata jalkansa näihin lasinsiruihin", sanoi eräs poika surullisena.
Roskia kertyi kokonaisen pussillisen verran, ja retken päätteeksi pussin sisältö kierrätettiin oikeaoppisesti läheiselle kierrätyspisteelle.
Kahden viikon aikana olemme testanneet jään paksuutta. Ensimmäisellä eskariviikolla jää oli metsässä vielä heikkoa, kun kaksi lasta testasivat sitä kepin kanssa.
Pakkasten kiristyessä jää kuitenkin vahvistui, ja meren rannalla ihmettelimme aivan hiljaa monia minuutteja, kuinka meren jää "ritisi ja rätisi". Joku veikkasi, että kalat koputtelevat jään alla meren pintaa, ja toisen mielestä ritinä kuulosti samalta kuin nuotio joka ritisee.
Ensimmäisellä viikolla eskarit pääsivät mittailemaan. Moni oli jo kotona mitannut paljon erilaisia asioita, jopa kokonaisen ulkoseinän pituutta! Joku tiesi kertoa, että metri on sata senttimetriä. Metsästä löytyi paljon mitattavaa, joita lapset esittelivät toisilleen. Lapset mittailivat myös toisiaan mittanauhalla. Kentällä lapset saivat päättää, kuinka pitkä matka juostaan, ja kävelimme siellä myös metrin mittaisia askeleita. Toisella pisteellä hypättiin pituushyppyä, ja kolmannella heitettiin palloa ja lapset itse mittasivat, kuinka pitkälle pallo lentää. "Mittaaminen on hauskaa!"
Toisella viikolla kertasimme syksyllä opittuja kirjaimia. Kirjaimet olivat hyvässä muistissa, mutta kertaus on opintojen äiti. "Täytyy harjoitella tosi paljon, että oppii hyvin jonkun asian", totesi eräs poika. Sama pätee myös kirjainten osalta. Yksi lapsi mainitsi vielä ylpeänä toiminnan päätteeksi, että oppi äsken uuden asian. Hän oppi kirjoittamaan nimittäin kaverin nimen. Tästä on hyvä jatkaa uusien kirjainten opettelua, ja kun lasten kanssa suunnittelimme ensi viikkoa, tiistai-päivälle sovittiin, että opettelemme T-kirjaimen. T niinkuin tiistai!
Loppuaika on kulunut liikkuessa, leikkiessä ja kaveritaitoja opetellessa. Veo-Kaisa käy Vilskeessä toukokuuhun asti kerran kuussa tekemässä ryhmätyötä, tunnetaitoja ja muuta kaveritaitoja tukevaa toimintaa.
Ensimmäisellä kerralla teimme pistetehtäviä metsässä. Niissä harjoiteltiin muun muassa tunteiden tunnistamista, oman "supertaidon" näyttämistä muille sekä mietittiin tilanteita, joissa on tarvinnut erityistä rohkeutta. Lapset kertoivat toisilleen hyviä tilanteita, joissa ovat tarvinneet rohkeutta. Näitä olivat muun muassa pahat unet tai vaikka jalkapallopeli.
Eskareille on tullut myös tutuksi laulun ja sadun muodossa seuraava lause: "Me emme kiusaa, me ollaan rohkeita!" Voitte kysyä lapseltanne, mitä lause tarkoittaa.
Jalkapallo ja sähly ovat nousseet eskareiden suosikkilajeiksi. Perjantaina pelasimmekin sählyä lasten toiveesta niin, että saliin rakennettiin kunnon sählykenttä katsomoineen. Joukkuepelien myötä lapset saavat hyvää harjoitusta ryhmässä toimimiseen ja kaverin kannustamiseen.
Eskariviikko huipentui luisteluun Uittamon kentällä. Kokemus oli mieleenpainuva. Jokainen eskarilainen (ja muutama vilinä) puhkui vilpitöntä intoa huolimatta siitä osasiko vielä luistella vai ei. Ennen jäälle astumista eräs lapsi ilmoitti määrätietoisesti, että hän aikoo opetella paremmaksi luistelijaksi. Hän oli ennen kentälle menoa sopinut kaverin kanssa, että kaveri auttaa häntä tavoitteessaan. Oli liikuttavaa katsoa vierestä, kuinka lapset auttoivat ja antoivat neuvoja toisilleen.
Luistelun jälkeen syötiin vielä porkkanat, jotta saimme hieman energiaa ahkeran luistelun jälkeen. Tytöillä oli hauskat jutut kentän laidalla.
"Tää on paras päivä ikinä!" totesi lapsi, joka oli päässyt kuin päässytkin tavoitteeseensa ja tullut taas paremmaksi luistelijaksi. Juuri tällaiset onnistumisen kokemukset jäävät elämään muistoihimme loppu elämäksemme ja vahvistavat itsetuntoamme, ja siksi pyrimme saamaan niitä jokaiselle lapselle mahdollisimman paljon.
Loppuun vielä kevennys kuvan muodossa: Vakoojamimmi, joka tupsahti ihan yhtäkkiä tukikohdastaan männyn kolosta vakoilemaan mitä metsässä tapahtuu!