Luontoeskarimme toimii jo täydellä teholla. Olen törmännyt kysymyksiin, miten luontoryhmä eroaa normaalista esikouluryhmästä? Miksi se olisi lapselle jotenkin parempi vaihtoehto?
Monet eivät osaa hahmottaa mitä luontoeskarin arki oikeasti on.
Esikoulu on valtakunnan esiopetussuunnitelman alaista toimintaa. Meitä velvoittaa esiopetussuunnitelma, toimintaamme pohjana ovat sen tavoitteet, johon pyrimme.
Käytämme Turun kaupungin esiopetussuunnitelmaa
http://www.turku.fi/sites/default/files/atoms/files//turun_esiopetussuunnitelma_2016.pdf
Ei luontoeskari ole mitään pelkkää leikkimistä luonnossa mutta ei se ole mitään vakavaa kouluakaan. Luontoeskari on parhaimmillaan lapsen omaa mielenkiintoa herättävä ja tutkimiseen kutkuttava paikka, jossa leikeissä ja arjen touhuissa opitaan huomaamatta, tajuamatta, että kaikella on suurempi merkitys ja kokonaisuus. Oppimisesta tulee kuin leikkiä.
Ruotsi, joka on kaikessa meitä edellä, on kehittänyt paljon luontopedagogiikkaa. Sieltä löytyy jo luontokouluja ja päiväkoteja. Kummallista, tuntuu että ruotsia ei hetkauta edes samat EU:n määräykset kun meitä, esimerkiksi turvallisuudessa ja rakennelmissa. Olen ollut seuraamassa luentoja ruotsin luontopäiväkodeista, kadehtien katselin kuvia ja videoita heidän arjestaan. Sieltä meidän on hyvä ammentaa oppia myös arkeemme.
Luonto on paras paikka oppia, sillä siellä voimme käyttää koko kehoamme oppimiseen. Voimme käyttää kaikkia aistejamme ja oppimisesta tulee kokonaisvaltaisempaa. Opimme tuntemalla, jolloin oppiminen on tehokkaampaa. Sosiaaliset suhteet ja taidot kehittyvät luonnossa paremmin sekä mielikuvitus vahvistuu. Luonnossa opimme lasten rinnalla, olemme ”samalla tasolla”, työskentelemme lähekkäin ja yhdessä. Luonnossa herää luontainen tapa kysellä ja hakea tietoa.
"Hiiri kiipesi vuorta pitkin ylös, ja tuli toiselta puolelta vuorta alas. Vuoren läpi kulki luola, jota pitkin hiiri vielä kipitti. Huh, olipa reissu!"
Edes sadesää ei haittaa oppimista. Kirjaimia voidaan harjoittaa luonnon materiaaleilla. Takataskusta voi löytyä aina mielikuvitus kyniä millä laitetaan kirjaimet elämään.
Lapset ja aikuiset, heillä on aina mielessä samat kujeet.
Ammattimme parhaita puolia on kai Peter Pan ilmiö, meidänkään ei tarvitse kasvaa aikuiseksi! ;)
Eskarissa retkeillään. Wäinö Aaltosen museo inspiroi. Jacob Hashimoton taideteokset todistivat lapsille että taidetta on monenmoista..
Sitten oli aika tutustua myös muiden taiteilijoiden tuotoksiin. Picasso aiheutti hämmennystä. Onko nuo oikeasti taidetta?
Sitten oli aika tehdä itse taidetta..
Lapset kuvaavat itse taideteoksiansa
Lasten inspiraatio taiteesta jatkui myös iltapäivän leikkeihin niinpä hiekasta muotoutui upea linnataideteos!
Ja koska olemme hyvin lapsilähtöisiä, on lapset pyytäneet päästä mereen uimaan, talvella he pyysivät eikö mitenkään olisi mahdollista päästä avanosaunaan?
Tämä meidän suomen kesä on olut nyt mitä on ollut ja talvikin tulee pian niin toteutimme heidän toiveen. Lähdemme tutustumaan avantosaunaan. Ehkä jotkut meistä uskaltautuvat sitten talvellakin saunaan ja uimaan, kukaties?
On se aikas ihanaa, tämä meidän elämä!
Tässä mielenkiintoinen tutkielma Silja Vuohensillata, sanoisinko että olemme oikeilla tiellä. :)
pro gradu tutkielma Lasten sosiaaliset orjantaatiot metsäpäiväkodissa