Kevät on täällä. Sen huomaa luontohavainnoista, mutta myös siitä, että lapset esittelevät kevätkenkiään ja vaatteitaan. Ah, kuinka ihanaa ne tennarit ovatkaan vetää jalkoihin kuomien jälkeen. koko sielu kevenee kevätkenkien myötä. Vauhti lisääntyy (jos se on nyt edes enää mahdollista!) ja ihmiset ihan kuin herää.
Kevät näkyy siinäkin, että on pakko alkaa miettiä jo syksyä. Yksi iso asia Vilskeen syksylle ratkesi viimeviikolla, esiopetus. Jihaa!
Kovan odotuksen ja pienoisen ”taistelun” lopputuloksena saimme, kuin saimmekin eskarin. Tämä on erityisen hieno asia lapsille ja perheille, mutta myös meille vilskeenaikuisille. Nyt voimme lähteä suunnittelemaan ja toteuttamaan työmme jatkumoa myös esiopetukseen asti.
Minua entisenä esikoulunopettajana tämä erityisesti kutkuttaa, sillä vihdoinkin pääsen viemään toiminnallista oppimista entistä pidemmälle. Vilskeen perusajatus lapsesta tutkijana ja oppijana, saa uuden merkityksen kun esikoululaiset viedään luontoon ja oppiminen laajenee. Nyt meillä onkin menneillään melkoinen ajatusjumppa luontoryhmän toteuttamisesta ja organisoinnista. Nyt on aika laittaa unelmat toteen.
Tarkoitus on, että syksyllä 21:stä esikoululaista puolet kerrallaan tulevat opiskelemaan/ elämään luonnossa. Viemme lapset sinne minne he halajaa eli luontoon. Tämä tulee olemaan mahtava projekti meille kaikille. Luontoryhmän myötä saamme vilskeeseen myös uusia hoitopaikkoja jotka täyttyvät kovaa vauhtia. Syksyllä siis aloittaa taas muutamia uusia perheitä joukossamme.
Nyt, on se aika, kun uudet perheet tutustuvat ja miettivät päiväkotipaikkoja. Se onkin tärkeää, sillä lapset viettävät päiväkodissa yleensä suurimman osan arjestaan. Ei ole ihan sama, millainen se on.
Me olemme myös hakeneet syksyksi muutamaa uutta työntekijää, sillä luontoryhmän myötä myös henkilökuntamme kasvaa. Syksy tuo siis tullessaan vähän uusia tuulia ja sehän on vain hienoa, sillä näin voimme kehittyä.
Mitä sitten meidän arkeen kuuluu tämän kaiken muun lisäksi… Siis tärkeimmät eli lasten kuulumiset!
Muutama kuva neljä viikkoa kestäneestä Vilinöiden leikistä...
Ekan kerran Vilinät menivät metsään niin että heillä oli karhukäsinukke mukana ja se heräsi talviunilta (karhujumppaa, karhu nukkuu yms leikkejä) joista lapset innostuivat vapaankin leikin aikana leikkimään karhuleikkiä montussa. Metsän lapset nimesivät karhumetsäksi. Nyt Vilinät ovat joka viikko käyteet samassa metsässä leikkimässä karhuleikkiä, aikuinen on karhuäiti ja muut muita karhuja, sitten ongitaan kalaa, nukutaan, leikitään ja temppuillaan ja välillä on käyty karhulääkärissäkin! Kun loukkaantuneet karhut paranivat, pidettiin juhlat ja tehtiin kalakakku!
Näin ne karhut kantaa reppunsa..
Karhut nukkuvat uniaan..
Ja mikä tärkeintä: kalastaa! "kato tuli silakka!"
Vimpulat ovat uimakoulun jälkeen keskittyneet laulamaan. Olemme opetelleet uusia lauluja ja Kalervon kitara on soinut usein. Piipahdimmepa metsässä katsomassa uusia luontotaulujakin, josta voitte nähdä videota täältä..
http://tstv.fi/video/32592#main
Pelit on kaivettu kaapeista ja opeteltu pelaamaan skippoa, unoa ja lumiukko-hahmotuspeliä. Ulkona Poliisi ja rosvo-leikit ovat edelleen suosittua pyöräilyn ja katulätkän lisäksi.
Lapsi työvoima kunniaan, kunto ja lihakset kasvaa kun roudataan itse myös pallomme pois kentältä!
Ihan samikset, isompi ja pikkusen kutistetumpi versio :)
Hulinoiden suujumppaa. Imen ja puhallan pillillä. Äkkiseltään se voisi kuulostaa helpolta mutta..
ei se aina ole sitä vaikka me kovin taitavia olemmekin!
Tunneleissa.
Isot ja pienet yhdessä, kaveriliikuntaa, parasta mahdollista sosiaalisten ja vuorovaikutustaitojen harjoittamiseen!
Pikkutalonväki on ihmetellyt kevään tulemista...
Mikä se tuolla lorisee?
-Kyllä, ne on oikeita kukkia, ne on sinivuokkoja!
Pääsiäinen tulee ja siihen on valmistauduttu. Toiminnallisessa oppimisessa kädentaitoja voidaan harjoittaa myös ulkona. mitä kaikkea pienet oppivatkaan virpomisvitsoja tehdessä...
Ei haittaa vaikka tulevaisuus häikäisee.. :)
Ystävykset ihanuudet!
Jo pienikin ihminen tuntee myötätuntoa ja ystävyyttä saman ikäiseen toveriin!
