"..Korkeasaari on nähty ja käyty, jaloissa tuntuu että on käyty, ihme on jos ei unesta täyty, pienet silmät ja pää. Lähdetään vaan vaan vaan, uudestaan taan taan, Korkeasaar saar saarta katselemaan maan maan.. "

Onhan se aina pikku projekti lähteä sadan lapsen voimin reissuun, mutta kyllä se on vaan palkitsevaa, se lasten ilo ja riemu. Kirkkaat loistavat silmät ja ihmetysten määrä suurten uusien elämysten edessä.

Parhaat tarinat te kuulette varmasti lapsilta ja kuvat kertovat varmasti enemmän kun tuhat sanaa mutta minä onnellinen tarhantäti/päiväkodinpomo (niin kuin lapset sanoo)/ ladyboss (niin kuin henkilökunta kiusaa :) )/lastentarhanopettaja/ ihan mikä vaan, haluan kiittää aivan upeasta kokemuksesta kaikkia vanhempia, jotka mahdollistitte tämän päivän antamalla kalleimmat aarteenne meidän mukaan, sekä vilskeenväkeä meidän tehokasta henkilökuntaamme jotka ovat ihmeidentekijöitä, arjensankareita!

Kaikki meni hienosti. Mitä nyt turvaistuimia ei saanutkaan kiinnitettyä busseihin, (mutta onneksi kuski vannoi että kyyti on turvallista näinkin turvavöissä!) ja 200 valmiiksi tehtyä eväsleipää jäi kylmiön hyllylle (mutta kukaan ei nähnyt nälkää, välipalaksi piisasi mehua, banaaneja ja toista leipää!) mutta ainahan sitä jotain pikku säätöä pitää olla. ;)

Edellisenä päivänä ilmahan oli ihan hirveä, perus kevätkeli!

Mutta suhteet "yläkertaan" on hoidettu ja keli oli oikeinkin hyvä. Turusta lähtiessä jopa aurinko näyttäytyi, Helsingin päässä pikkasen ripsutteli kun kaivoimme lämpölaatikoista makaronilaatikot esille, mutta sitten se loppui kun seinään!

Takaisintulomatkalla se sitten jo paistoikin hienosti!

Menomatkan kaikkien masussa oli perhosia. Aika moni oli ihan ensimmäistä kertaa elämässään menossa Korkeasaareen. Mikä kummallinen paikka se onkaan? Itkuja eikä -mitä tehtäis? kitinöitä ei kuulunut. Iloinen höpötys ja kälätys. Käsittämätöntä, jopa kaikkein pienimmät olivat ihan innoissaan!

Entäs sitten itse paikan päällä? Korkeasaaren kissaeläimet olivat tosi näyttävällä tuulella. He antoivat parastaan, keimailivat ja ilveilivät lapsille. Kukaan ei pelännyt, päinvastoin!