Lapsen ensimmäiset vuodet ovat hyvin merkityksellisiä koko tulevaisuuden kannalta, niinpä on tosi tärkeää, että lapsi saa kasvaa ympäristössä jossa on hyvä olla ja johon vanhempana koet luottamusta.
Olin viime viikolla kuuntelemassa neuropsykologi Heli Isomäkeä. Heli on yksi mielenkiintoisimmista puhujista, joita olen kuullut. Hänen luentojen jälkeen on hetken ihan pysähdyksissä, koska tietoa on pakko prosessoida.
Nyt Heli puhui siitä, miten vahvasti lapseen vaikuttaa esimerkiksi vanhempien ja päiväkodin henkilökunnan suhde. Jos vanhemmat eivät koe luottamusta henkilökuntaa, he eivät koe ajattelevansa lapsesta ja kasvatuksesta samalla tavalla, tämä vaikuttaa lapsen kehitykseen hyvin negatiivisesti, se hidastaa lapsen kehitystä.
Tämä vahvisti minulle sen ajatuksen mitä olen monesti vanhemmille sanonutkin, jos päiväkodin ja perheen välillä ei ole luottamusta emme voi kasvattaa lasta yhdessä. Se on aivan liian haastavaa.
Päiväkodeissa on eroja. Ei ole ihan sama mihin viet lapsesi hoitoon.
Olen itse työskennellyt monessa päiväkodissa. Jokaisessa on oma tunnelmansa ja ilmapiirinsä. Olen miettinyt tätä paljon. Vilske on meidän päiväkoti, sen tunnelma ja ilmapiiri on meistä kiinni.
Teidän luottamus meihin kasvattajina on meidän ansaittava. Jokainen meistä tekee työtään omana persoonana, mutta meillä on samat arvot, tapa tehdä työtä.
Samalla Heli Isomäen luennolla, jolla pohdin meidän kasvattajien luottamuksen rakentumista lasten vanhempiin, pohdin myös sitä, miten eritavoin vanhemmat suhtautuvat asioihin. Toinen vanhempi on onnellinen ” Voi kun ihanaa kun ulkoilette vaikka sataa!” Toinen vanhempi on ihan kauhuissaan, kun lapsi on märkä. Mietin teidän vanhempien tapaa reagoida asioihin. Minun tapaani reagoida asioihin. Olenko aina positiivinen? Pystynkö esittämään asiani ehkä kritiikkini positiivisesti ja rakentavasti? On hyvin tärkeää, että palautetta annetaan, vain niin voimme tietää tekevämme hyvää ja arvokasta työtä, kuten myös toisaalta kehittää työtä vielä paremmaksi.
Mutta miten sen palautteen annan tai miten otan sen vastaan?
Mietin miten ilmapiiri vaikuttaa teihin vanhempiin, lapsiin kuin myös henkilökuntaamme. Heli kysyi ja minä kysyin koko henkilökunnaltamme
”Mitä sinä tuot mukanasi, kun tulet työpaikallesi?”
Pysähdy nyt hetkeksi ja mieti. Mitä sinä tuot, kun tulet työpaikallesi? Mitä sinä tuot, kun tuot lastasi hoitoon?
Tuotko iloa ja naurua?
Tuotko väsymyksen?
Tuotko kiukkua tai turhautuneisuutta?
Tuotko epäilyksen? Ankeutuksen?
Jokainen työpaikka on niiden ihmisten energiaa jotka siellä työskentelevät. Heidän energioihin vaikuttaa ihmiset joita he kohtaavat.
Meillä on puhuttu ja kiinnitetty paljon huomiota positiivisten asioiden viljelyyn. Puhumme positiivisesta pedagogiikasta.
Millaisena näemme lapsen?
Millaisena näemme yleensäkin koko elämä?
Voisitko virittä silmillesi joka aamu positiivisuuden silmälasit?
Vahvista hyvää,
Näe ympärilläsi se kaikki kauneus ja ilo,
moni kiukku katoaa sylissä ja moni harmitus sulaa haliin.
Kun näemme lapsen ja toisemme valossa, kaikki varjot katoavat pikku hiljaa.
Loppuun kuvia jotka saavat hymyn huulille!
IHANAT :)
Tytöt ottaa selfietä!
Eväsretkellä teltassa
Ystävykset ruokailemassa
Terassikausi avattu!