Keskustelin kahden perheen kesken aamukäytännöistä. Siitä miten lapset ovat erilaisia. Toiset kaipaavat aamulla oman hetken, sivuikkunan, isille ja äideille vilkutuksen ja aamiaisen. Toiset haluavat, että vanhemmat saattavat aamiaispöytään, halit ja heipat. Kolmas tarvitsee sylin johon käpertyä.

Eräässä koulutuksessa puhuttiin siitä, miten tärkeää lapsen on päiväkotiin tullessaan ”virittäytyä päiväkodin energioihin” lapsi tulee kotoa, kodin ja vanhempien energioista, hän tarvitsee pienen siirtymän, että hän voi sopeutua päiväkodin elämään ja ihmisiin. Tämä käy helpoimmin, jos hän pääsee aikuisen syliin, hänen energioihin. Tämä sama toistuu iltapäivällä. Lapsi on touhunnut koko päivän päiväkodin energioissa, kuinka tärkeää hänen onkaan kokea äidin tai isän kosketus, huomio, että hän voi siirtyä taas uusiin energioihin.

Toinen äideistä sanoi, että hänelle tärkeintä on turvallisuus ja se että lapsi saa sylin. Olen samaa mieltä. Vilskeen arvoissa tärkein, koko paikan perustamisen tärkein syy oli, että joka ikinen päivä, jokainen vilskeläinen tulee NÄHDYKSI, KUULLUKSI ja KOSKETETUKSI.

Se miten meistä jokainen suhtautuu siihen, on eriasia. Ei kaikilla ole helppoa tulla kosketetuksi tai kuulluksi. Jokainen tarvitsee sitä, mutta sen vastaanottaminen voi olla vaikeaa.

MEISTÄ TÄRKEINTÄ ON TULLA SIKSI KUKA ON. LÖYTÄÄ ITSENSÄ. JOTTA VOIMME KEHITTYÄ IHMISENÄ, LÖYTÄÄ ITSEMME, TARVITSEMME VUOROVAIKUTUSTA, TOISIA IHMISIÄ.

Koska tämä on meille tärkeää, olemme ottaneet käyttöömme Veronica Sherbornen, Sherborne-menetelmän. Sherorne-menetemä on sosiaalisia ja vuorovaikutusta tukeva liikuntamenetelmä. Sherbornea on käytetty paljon kuntoutuksen tukena mutta aloimme jo vanhassa työpaikassani kehittelemään sitä varhaiskasvatukseen sopivaksi ”Isot ja pienet yhdessä, läheisyysliikuntaa”. Toteutimme sitä useamman vuoden yhteistyössä kahden eri-ikäisen ryhmän yhdistämiseksi. Tulokset olivat huikeita. lasten sosiaaliset ja vuorovaikutustaidot paranivat, lapset oppivat luottamaan, koskettamaan ja päästämään toisen lähelle. Tietoisuus omasta kehosta kasvoi ja esimerkiksi voiman säätelytaidot paranivat.

Nyt olemme kouluttaneet koko Vilskeen henkilökunnan menetelmään. Niin me vaan yksi perjantai jatkoimme työpäiväämme myöhään iltaan ja käytimme koko lauantainkin siihen että pohdimme miten tärkeää tämä on ja miksi? Miten meillä vilskeessä kaikki pääsisivät osaksi tätä menetelmää?

Ja tulihan siitä koulutus :)

Mieletön määrä naurua, iloista liikettä ja kohtaamisia, toisten ihmisten löytämistä mutta ennen kaikkea itsensä löytämistä. Miltä tuntuu keinutella melkein vieraassa sylissä? Piirtää työkaverin selkää kuvioita? Koulutus hitsasi porukkaamme yhteen entistä voimakkaammin. Me olemme me. Tämän se tulee tekemään myös lapsille.

Olemme toteuttaneet nyt ”Kaveriliikuntaa” niin kuin lapset sanovat kolmisen viikkoa. Tarkoitus on, että sitä toteutetaan joka viikko, että se on osa arkeamme. Sekoitamme isot ja pienet sekaisin ja kaikki saavat aina oman parin.

Kuvat puhukoon taas puolestaan. Alan tietysti jo miettiä milloin saamme teidät vanhemmat lapsien kanssa tänne tätä kokeilemaan? :)