Pienten ihmisten kanssa työskennellessä oppii joka päivä uutta, vähän samalla kun hekin oppivat uutta.
Eilen minä opin sen, miten ihanaa olisi osata elää hetkessä ja ihmetellä aidosti uusia asioita.
Lapset ovat niin mainiota opettajia.
Teimme Vilskeen ensimmäisen bussiretken. Jännitystä oli ilmassa koko porukalla, eikä vähiten meillä aikuisina Tanjan kanssa. Bussilla matkustaminen oli muutamalle lapselle ihan uusi kokemus.
Siellä me sitten istua körötettiin ja ihmeteltiin bussin stop-nappia, ja punaisia hätävasaroita ja muita ihmisiä.
Saimme tarkan selonteon kenen veli oli missäkin koulussa, ja kuka asui missäkin talossa.
Varsinkin bussin stop-nappi oli suuri ihmettelyn aihe. Kuka painoi sitä? Miksi joku jää tässä jo pois? Milloin me jäämme? Kuka painaa nappia?
Voi kun me aikuisetkin uskaltaisimme ihmetellä niin aidosti ja innostua niin paljon, edes siitä bussimatkasta kaupungille!
Määränpäänä meillä oli Foorumiin avattava ihan uusi lego rakentelumaailma KOKOO. Kokoossa on 1000kiloa legoa ja lapset sekä aikuiset pääsevät rakentelemaan ja toteuttamaan itseään vapaasti.
Lasten silmät loistivat legojen määrästä. Vaikeutti tuotti ehkä vain se, mistä aloittaa ja mitä tehdä koska palikoita oli niin paljon.
Aikaa oli vain tunti ja se ei riittänyt millään kaikkeen. Tänne on palattava vanhempien kanssa uudestaan, tuumasi joku.
Mukava paikka myös perheille sadepäivänä tai talvipakkasina. Jos jollain vanhemmista on jäänyt lapsuudesta rakentamisen nälkä, tämä on oiva paikka sen taltuttamiseen. Terapeuttista ja ah, niin kivaa koko perheen puuhaa!
Paluumatkalla taapersimme Ison Vilskeen ohi. Työmiehet huikkasivat meitä kurkistamaan sisään. Oli siinä lapsilla ihmettelemistä.. Alakerran salin yksi iso seinä oli purettu ja nyt liikunta/teatteritilamme alkavat pikkuhiljaa muotoutua. Minä tietysti ihastelin vain sitä mitä kaikkea ihanaa me tulemme siinä tilassa tekemään, mutta lapset olivat taas hetkessä. Mikä kone tämä on? Miten seinä on kaatunut? Pitääkö kone ääntä?
Niinpä niin, eletään hetkessä, ihmetellään tätä kaikkea mitä ympärillämme tapahtuu juuri nyt ja nautitaan hetkestä.
"Tästä kerron äitille kotona, miten kivaa oli!” Kelpo