Joskus parhaat ja hauskimmat ideat tulevat vahingossa. Maanantaina meidän piti mennä isojen vilskeläisten kanssa kentälle pelailemaan. Lähtötohinoissa joku lapsista kuitenkin ehdotti, että menisimme metsään. Minä innostuin asiasta, sillä koen että metsällä on valtava rauhoittava ja energiaa antava vaikutus. Perusmotorisiataitoja ajatellen metsä kehittää niitä monipuolisemmin ja parhaiten. Mitä enemmän haasteita liikkumiseen, risuja, kiviä, kantoja ja oksia, sitä parempaa harjoitusta.
Katariinanlaakso ja Uittamo ovat tunnettuja upeista metsämaisemista ja paikoista. On hienoa viedä myös lapsia nauttimaan niistä. Viime viikolla ystäväni tutustutti oman perheeni geokätköilyn saloihin. En ollut osannut ajatellakaan, että se voi olla niin jännittävää ja mukavaa.
Nykyajan kännyköillä kaikki on mahdollista ja niinpä geokätköily on helppoa ja mahdollista melkein missä vain. Vilskeen ympärillä on hienoja geokätköpaikkoja, yksi hienoimmista on railo.
Lapset innostuvat kaikesta, mistä aikuinenkin on innoissaan. Niinpä geokätköilystä tuli heti hitti.
Kännykkä toimi karttana.
Tämähän on kuin aarteen etsintää!
Ihan huikea paikka! Ehkä jopa jo pelottava.
Lopuksi pysähdyimme ihmettelemään luonnon suuria voimia. Miten tämä kaikki on syntynyt?
Kerroin tarinan luolamiehistä ja heidän elämästään. Siitä mitä elämä on joskus kauan aikaa sitten ollut. Tutkimme kasveja. Puhuimme sammaleen ja jäkälän suojelemisesta, niiden kun kestää kymmeniä vuosia kasvaa taas mittaansa.
Tullessamme takaisin päiväkodille minä oikein pysähdyin miettimään mitä kaikkea lapset oppivat ja saivat aamupäivän pelkän metsäretken avulla.
Mediakasvatusta, miten kännykän avulla käytämme karttaa? Miten kännykkää luetaan?
Luonnontiede, tunnistimme kasveja ja tutkimme niitä. Mitä eroa on metsäkanervoilla ja Kalervon istuttamilla vilske-kanervoilla?
Matematiikkaa, arvioimme kävelemämme matkaa ja laskimme suuria kiviä.
Liikunta, maasto oli hyvin haastava. Hetken jopa mietin, että pystyvätkö kaikki lapset kiipeämään niin taitavasti (ihan turhaa lasten aliarviointia!). Kestävyyskunto on kehittynyt lapsilla silmissä, säännöllisen liikkumisen johdossa, jo nyt näkee muutoksen lasten peruskunnossa ja esimerkiksi tasapainotaidoissa ihan alkusyksyyn. Lasten motoriikka kehittyy vain harjaannuttamalla.
Sosiaaliset- ja vuorovaikutustaidot, tällaisella retkellä olemme koko ajan läsnä toisillemme. Kaverit on huomioitava, odotetaan hitaanpia, jutellaan ja ihmetellään. Koko retki on suurta leikkiä. Mielikuvitus on paras ystävämme. Se värittää mielissämme pienet tarinat eläväksi kuvaksi jonka muistamme ja josta voimme oppia.
”Vilskeen luolamiehet” miettivät tosissaan, että voiko luonnossa elää niin, että ei olisi kotia eikä k-markettia?
-Toisiamme auttaen kyllä, metsästä sinä kepeillä minä teen näille sammaleista sängyn!