Meistä Vilskeessä päiväkodin tärkein tehtävä, on opettaa lapsille elämäntaitoja. Elämässä tärkeimpiä taitoja ovat sosiaaliset ja vuorovaikutustaidot. Vain harva on sosiaalisesti taitava luonteeltaan, nämä ovat taitoja joita pitää harjoitella ja opetella.
Moraali ja käytöstavat opitaan kasvatuksen mukana. Aikuinen on tärkeä malli lapselle, mutta toinen lapsi opettaa toista lasta parhaiten, varsinkin sosiaalisissa tilanteissa. Lelujen jakaminen, vuoron odottaminen, huomion jakaminen ja yhteistyö ovat kaikki vaativia tilanteita lapselle. Niissä harjoitellaan monimutkaisia taitoja, kuten vuorovaikutusta.
Hyvillä sosiaalisilla ja vuorovaikutustaidoilla pärjää elämässä.
Vanhempainillassa teimme yhdessä vanhempien kanssa Vilskeen kiusaamisen ehkäisysuunnitelmaa. Nyt keskustelimme kiusaamisesta lasten kanssa.
Mitä se on? Miltä se tuntuu? Miksi joku kiusaa?
Lapset kokivat kiusaamisen hyvin eritavoin. Toinen halusi pitää toista hyvänä, toiselle se on kiusaamista. Joskus toisen ihmisen omat henkilökohtaiset rajat on vaikea tunnistaa. On vaikea osata arvioida mikä loukkaa toista.
Nämä ovat haasteellisia asioita, joita harjoittelemme. Niin kuuluukin harjoitella, toisille ne ovat vaikeampia kun toisille, mutta ne opitaan kaikki yhdessä toimimalla.
Asioista on myös puhuttava, sillä vain näin voimme tukea harjoittelua. Siitä miten toinen ihminen kohdataan, miten kaverille puhutaan ja miten yhteistyötä rakennetaan. Nämä olkoon meidän Vilskeen tärkeimpiä tavoitteita.
Yhteistyötä on harjoiteltu. Sitä harjoitellaan ulkona jalkapallopelissä.
Metsäretket ovat yhteistyötä parhaimmillaan.
Lapset ovat itse innostuneet nukketeatteriesityksistä yhteistuumin.
Suuri yhteistyöprojekti oli myös naapurissa olevan palvelutalon asukkaiden vierailu.
Lapset halusivat leipoa vanhuksille pullaa. Tokihan pullaa sitten leivotaan, jos lapset haluavat. Yhdessä yhteistuumin, mitataan jauhoja, ihmetellään ja tutkitaan
veivataan ja pyöriteään
Minä kuvittelin että kaikki haluavat tehdä pikkupullia, mutta niin lapset kun mummotkin tykkää kuulemma korvapuusteista.
Joillekin lapsille se olikin uusi tieto, että korvapuustit eivät tule pakastealtaasta vaan ne leivotaan!
Ah kuinka hyviä niistä tulikaan.
Keskiviikkona sitten luvassa olivat juhlat uusille naapureillemme. Ikäväksemme palvelutalon hissi oli mennyt rikki ja yläkerroksien asukkaat eivät päässeet mukaan ,mutta saimme kuitenkin muutamia mummoja kylään.
Olihan se aikas herkkähetki. Ikäeroa oli 86-vuotta ja siinä sitä oltiin, ihmettelemässä samaa maailmaa.
Esitimme nukketeatterisadun Pieni Punahilkka. Esityksen pidimme itse tehdyillä nukeilla jotka olemme saaneet lahjoituksena Porista jo eläkkeelle jääneeltä lastentarhanopettajalta. Maailmassa on vielä niin paljon hyvää.
Se hyvä tuntui meidän jokaisen sisällä, kun lapset lauloivat Kalervon kitaran ja Reetan pianon säestyksen tahtiin ihme ja kummaa. Todella ihmeellinen tunne, herkkää ja haurasta.
”Auringossa aina, varjo seuraa kulkijaa.
Kun päivä painuu pilveen, niin varjo katoaa.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa,
se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.”
Iltapäivällä laitoimme kaiken heikunkeikun. Riehuminen tekee hyvää välillä kaikille. Jokainen lapsi ja aikuinen tarvitsee välillä hetkiä että voi irrotella. Päästää adrenaliinin virtaamaan ja hypätä tunteeseen. Niinpä meillä Vilskeessä pidetään kunnon riehumishetkiä lapsille ja aikuisille.
Räppi soimaan ja tunteeseen. Hypitään trampalla, tehdään kuperkeikkoja, tanssitaan ja sitten sori vaan vanhemmat, otimme makuupussien möyhennyksen riehumisen päätehtäväksi eli tuolilta hypyt makuupussiläjään.
Voi kun olisimme saaneet videolle. Meidän ihan pienimmätkin viilettivät tukat hulmuten pitkin huonetta. Ihana naurunkiherrys ja se valtava energia mikä koko paikassa vallitsi. Aikuiset lasten mukana, iloisesti liikkumassa, tämä, jos joku opetta sosiaalisia ja vuorovaikutustaitoja. Tilanne jossa päästetään itsemme valloilleen ja heittäydymme riehumisen virtaan.
Lopuksi on vielä pakko laittaa viimeisimmät fiilistelyt uusimmalta geokätkö- retkeltämme.
Kuravermeet, märkä metsä, yksi uusi kätkö ja vanha jonka näytimme Kalervolle. Ihan hurjan urhoollista porukkaa ja laavun alla evästauolla.
Tämmöisen viikon jälkeen en voi kun kiitollisena hymyillä, tämä on se syy miksi me olemme perustaneet Vilskeen. Toivon vaan että kukaan ei tule nipistämään ja herättämään, on tämä vain niin ihanaa!
