Blogitervehdys Vilskeen erityisopettajalta!

Lapsenne ovat Vilskeessä paitsi viettämässä turvallista hoitopäivää, leikkimässä mukavia leikkejä kavereiden kanssa ja liikkumassa meitä ympäröivässä luonnossa, myös oppimassa. Varhaiskasvatus on ensimmäinen etappi oppimisen polulla ja sillä tiellä sattuu ja tapahtuu joka päivä pieniä kasvun ihmeitä.

Päivä Vilskeessä tarjoaa mahdollisuuksia oppia tuntemaan itsensä ja olemaan hyvä kaveri muiden joukossa. Meillä opitaan sääntöjä siitä, miten ollaan yhdessä. Opimme toimimaan omassa tutussa päiväkodissa, pukemaan, laittamaan tavarat oikeille paikoilleen, kuuntelemaan tarkasti, leikkaamaan makkarankuorta ja vaikkapa sen, että kastemato kakkaa?

Tunnetaitoja suunnitellaan jo osaksi perusopetuksen opetussuunnitelmaa ja se onkin varmasti tärkeää ja tervetullutta. Tunnetaitoihin kuuluu taito havaita ja tunnistaa omia tunteita ja taito säädellä käyttäytymistään. Jokainen vanhempi tietää- ei kovin helppo tehtävä aina edes meille aikuisille.

Vilskeen kaikki aikuiset osallistuivat lokakuisena viikonloppuna tunnetaitokoulutukseen ja ensi viikon maanantain aloitamme uuden menetelmän käytön. Papilio – ohjelma on tunnetaitoihin ja vastuullisen sosiaalisen vuorovaikutuksen vahvistamiseen tähtäävä ennaltaehkäisevä toimintaohjelma. Papilion tarut koostuvat neljän peikon ja heidän ystävänsä Paulan seikkailuista. Tarinoiden, draaman, harjoitusten ja laulujen avulla lapset saavat tunnistaa ja nimetä tunteita ja auttaa peikkoja miettimällä ratkaisuja peikkojen tilanteisiin. Peikot ovat Hymy, Nyyhky , Äksy ja Säikky. Peikot muuttavat luoksemme vasta joulun jälkeen, mutta jo nyt otamme käyttöön ohjelmaan kuuluvan lelujen vapaapäivän.

Ensi maanantaina näemme nukketeatteri-esityksen, joka johdattaa lapset huomaamaan, että lelutkin kaipaavat joskus lepoa ja vapaata. Lelujen vapaapäivän ajatuksena on kannustaa lapsia yhteiseen leikkiin, tutustuttaa heitä koko ryhmään ja kehittämään luovia ideoita ja toteuttaa niitä ryhmässä. Vilskeen viikossa se tarkoittaa sitä, että tavalliset leikkeihin käytetyt esineet menevät lomalle keskiviikkoisin. Duplot, pikkuautot, barbit ja ponit saavat lomailla ja lapsia kannustetaan pohtimaan mahdollisia leikkejä ja sopimaan muiden kanssa, mitä he haluavat leikkiä. Leikissä kohtaavat myös ne lapset, jotka eivät juurikaan muuten olisi tekemisissä keskenään. Toimimalla toistensa kanssa he vahvistavat sosiaalisen vuorovaikutuksen taitojaan ja kehittävät kielellistä ilmaisukykyään.

Kasvattajilla on aktiivinen rooli mahdollistajana, esikuvana ja leikin dokumentoijina. Leikkiin saa pyytää aikuisilta asioita ja tavaroita, joista yhdessä päätetään, että ne eivät ole leluja;  esimerkiksi askartelumateriaalia, majapeittoja, pahvilaatikkoja, huonekaluja, luonnosta löytyviä materiaaleja ja ihan mitä vain he keksivätkin! Yhteiseen ”seinään” kirjataan ideoita, joita lapsille lelujen vapaapäivinä syntyy. Kodeissa puhutut ja keksityt ideat ovat seinällemme myös tervetulleita.

Ryhmien viikkoposteista saatte lukea, millaisia keksintöjä kullekin ryhmälle on syntynyt.

Kihisemme innosta. Terkuin Heli ja Vilske-tiimi

 

 

 

PIKKUTALOSSA TUTKIEN JA IHMETELLEN

”Syystuuli puhaltaa vie puiden lehdet mukanaan. ”

Syksy on ihmettelyn aikaa. Metsäretkillä näemme ja koemme paljon kaikenlaista. Ihmettelemme lentäviä lintuja. Maassa möyriviä etanoita, karvamatoja ja kastematoja. Retkillä on myös löydetty aarteita. Milloin on nyrkit ja taskut täynnä tammenterhoja, lehtiä, kiviä ja keppejä.

Metsäretkille kulkeminen vie oman aikansa, kiirehän meillä ei ole, joten tutkimme mennessämme luontoa. Kuuntelemme ääniä ja etsimme eri värisiä asioita.

Oma reppu ja eväiden syönti on ehdottomasti retkien huippuhetkiä.

Pikkutalon syksy on tuonut tullessaan myös uusia lauluja, leikkejä ja ennen kaikkea kavereita.

Kädentaitoja olemme harjaannuttaneet maalaamalla kärpässieniä. Ja isänpäiväyllätyksiä!

Osallistuimme myös leivontakampanjaan tekemällä hyvää ja leivoimme kaikilla asteilla pullia. 

Liikkaritkin alkoivat pikkutalossa. Ensimmäisenä oli vuorossa palloliikkari. Sisällä ja ulkona vain palloiltiin.

Jokaiseen päiväämme mahtuu paljon leikkiä, niin ulkona kuin sisällä!

”On syksy niin ihmeellinen, minä kaikkea ymmärrä en. Värit hehkuvat nyt loistossaan.” 

Syksyn väriloistosta nauttien pikkutalon aikuiset Mammu, Donna, Haidi, Vilma, Jasmin ja Heidi

 

Rumpuja ja intiaaneja

Moikka ja hyvää alkanutta syksyä!

 Alkusyksystä hulinat ovat seikkailleet intiaanien maailmassa, joka huipentui heidän omaan rumpuesitykseensä. Kaikki sai alkuunsa eräästä metsäretkestä, missä lapset kiinnostuivat erilaisista äänistä. Päätimmekin kokeilla, millaisia ääniä ja rytmejä pystymme tuottamaan kehollamme sekä luonnosta löytyvillä välineillä. Tämä rytmittely johdatti meidät rumpujen maailmaan ja päätimmekin rakentaa omat rummut!

Rumpujen rakentaminen lähti liikkeelle oman rummun suunnittelusta paperille. Lapset saivat suunnitella paperille minkälaiseksi he sen haluavat maalata. Suunnitelmien valmistuttua alkoikin rumpujen rakentaminen! Jokainen pääsi pienissä ryhmissä sahaamaan itselleen pahviputkesta rummun pohjan. Pohjien valmistuttua alkoi maalaaminen. Lapset maalasivat rumpunsa oman näköisikseen heidän aikaisemmin tehtyjen suunnitelmien avulla. Lopuksi vielä kalvotimme rummut teipillä.

Kuva1.jpg
Kuva2.jpg
Kuva3.jpg
Kuva4.jpg

Rumpujen valmistuttua alkoikin rytmien harjoittelu ja päädyimme rytmien mukana intiaanien matkaan. Soittamisen ohessa leikimme monet intiaanileikit. Intiaanitunnelmaa myös viritti Vilskeen pihalle noussut puolijoukkueteltta, missä vietimme lepohetket hulinoiden kanssa.

Kuva5.jpg
Kuva6.jpg
Kuva7.jpg

Jonkin aikaa harjoiteltuamme lähdimme suunnittelemaan Hulinoiden kanssa esitystä Vilskeen yhteistä aamupiiriä varten! Lapset saivat itse valita mitkä biisit he haluaisivat soittaa rummuillaan ja valituksi tulivat kanoottilaulu, peikkorummut sekä Sata salamaa. Lapset pääsivät myös itse suunnittelemaan minkälaiset lavasteet he haluavat ja mitä rekvisiittaa otetaan mukaan. Esitystä harjoiteltiin ja valmisteltiin viikko ja lopulta se esitettiin koko Vilskeelle. Esitys myös videoitiin ja lopuksi katsoimme sen Hulinoiden kanssa yhdessä. Itsearviointia parhaimmillaan!

Kuva8.jpg
Kuva9.jpg
Kuva10.jpg

Mihin seikkailuihin mahdetaan siirtyä seuraavaksi? Sen syksy näyttää.

Syksyisin terveisin,

Hulinat

SUKELLUS PEIKKOJEN MAAILMAAN VILINÖISSÄ

Vaikka kesäloma on aina ihana, tuntui erityisen mukavalta palata taas pitkästä aikaa Vilskeeseen. Vastassa oli kymmeniä iloisia kasvoja, ja nauru raikui joka puolella, kun kaikki kertoilivat kavereille kesälomakuulumisiaan. Tästä innostuneena kyselimme Vilinöiltä ja Hulivileiltä jokaisen lempimuistoa kesältä, ja lapset saivat ikuistaa ne yhteiselle isolle paperille. Tämä ihana, yhteistyöllä toteutettu taideteos ripustettiin portinpieleen yhden aurinkoisen iltapäivän ajaksi, jota moni teistä toivottavasti ehti myös käydä ihailemassa.

Kuva 1.jpg
Kuva 2.jpg

Oli jälleen ilo huomata lasten mielikuvituksen ja aidon innostuksen voima. Ensimmäisissä koko kartanon väen yhteisissä aamupiireissä aikuiset esittivät Kolme pientä pukkia -nimisen tarinan. Vilinät ja Hulivilithän innostuivat tästä kovasti, ja he alkoivatkin saman tien tehdä omaa versiota kyseisestä tarinasta. Muuta ei tarvittu kuin sarvet päähän ja musiikki soimaan, ja näytelmä oli valmis! Tästä pääsimmekin astumaan syksyn teemaamme: peikkojen taianomaiseen maailmaan.

kuva 3.jpg
kuva 4.jpg

Seuraavalla metsäretkellämme saimme kokea melkoisen yllätyksen. Kun lähdimme metsään tallustelemaan, jokainen sai huomata, että sieltä voi löytyä vaikka mitä. Ensin löysimme selkeitä peikon jälkiä, jotka kuitenkin salamyhkäisesti katosivat olemattomiin… Juttelimme lasten kanssa siitä, että peikot saattavat olla vähän ujoja ja jännittää meitä ihmisiä, vaikka mehän olemme ihan kilttejä, niin kuin peikot varmasti itsekin. Kesken pohdintojen joku bongasi yhtäkkiä puun oksalla huojuvan paperilapun. Kiirehdimme tutkimaan sitä, ja se osoittautuikin peikon lähettämäksi kirjeeksi; mitä ihmettä! Peikko pyysi lasten apua häntänsä palasien etsimiseen, ja mitä luulette, auttoivatko lapset? No ei mennyt kuin hetki, kun kaikki hännän palaset olivat löydetty metsästä ja kerätty talteen. 

kuva 5.jpg
kuva 6.jpg

Vilinät ja Hulivilit tahtoivat myös vastata peikon lähettämään kirjeeseen, ja yhteistuumin päätimme antaa peikolle lahjan. Keräsimme metsästä käpyjä ison kasan, ja Vilskeen pihalla pääsimme maalaus- ja koristelupuuhiin. Kun kävyt oli maalattu hienoiksi, kiikutimme ne takaisin Peikkometsään ja jätimme ne sellaisiin paikkoihin, josta uskoimme peikon löytävän ne. Kyllä hän nyt varmaan uskaltaisi kohta näyttäytyäkin meille.

kuva 7.jpg
kuva 9.jpg

Olemme opetelleet Vilinöiden ja Hulivilien kanssa uuden aamulaulun, jota monet ovat saattaneet kuulla kotonakin. Aamuhämärässä -nimisessä laulussa opetellaan yhdessä viikonpäiviä, ja jokaisena päivänä eteisestä kuuluu outoa ääntä, kuten jytinää tai tuhinaa: kylässä käy niin virtahepoja kuin siiliperheitäkin. On mukava aloittaa päivä myös Tapu tapu tallaa -laululla, jossa jokainen lapsi tulee kohdatuksi ja mainituksi nimeltä. Musiikin maailmasta olemme löytäneet myös Peltirännin peikkopojan, ja laulussa peikkopoika rummuttaa ja kopsuttaa rännirumpua. Siksi Vilinät ja Hulivilit pääsivät valmistamaan omat peikkorummut. Lisäksi askartelimme omat kivipeikot, jotka tällä hetkellä komeilevat peikkometsässä pihavajan ikkunassa.

kuva 11.jpg
kuva 10.jpg

Elokuu on ollut täynnä ihmeellisiä asioita. Lukuhetki metsässä kuunneltuna on myös yksi mukavimpia juttuja, koska metsässä on niin satumainen tunnelma: saa kuunnella samalla luonnon ääniä, tuulen suhinaa ja tarinaan on helppo eläytyä. Vihdoin ja viimein eräänä päivänä meille esittäytyi metsässä myös ihka oikea peikko. Tällä raukalla ei ollut vielä ollenkaan nimeä, mutta onneksi meillä on kekseliäitä lapsia, ja yhteisellä äänestyksellä peikko nimettiin Tupsuksi. Tupsu on pikkuhiljaa rohkaistunut, ja näyttäytyy ja tulee juttelemaan meille aina silloin tällöin. Saa nähdä, millainen metsän taikaolento meille seuraavaksi esittäytyy... :)

kuva 13.jpg
kuva 12.jpg

Syksyisin terkuin, Rita