ESKAREIDEN TOUKOKUU

Toukokuu oli täynnä ohjelmaa, tunteita ja jäähyväisiä. Toukokuussa vietimme koko Villske yhdessä metsäpäivää. Metsäpäivänä saimme pistää kaikki aistimme kehiin. Oli tarjolla musiikkia, aistirata, kiipeilyä ja lopuksi Piilomaan Pikkuaasia ja äänimaljat. Äänimaljat ja kiipeily nousi monen suosikiksi. Metsäpäivää saimme viettää aurikoisessa säässä ja kukaan meistä ei olisi halunnut palata Vilskeeseen, olisimme voineet jatkaa äänimaljarentoutusta, kiipeilemistä ja vaan metsässä olemista, kokemista, nauttimista. On aivan mahtavaa nähdä kuinka lapset inspiroituvat, pääsevät vapaaksi, päästävät mielikuvituksen vapaaksi ja kaikki aistit hehkuvat metsässä.

Yksi toukokuun kohokohta ja odotetuin hetki oli yöeskari. Sekä eskarilaisilla että aikuisilla oli perhosia vatsassa, hyviä sellaisia. Oli aivan huikeaa nähdä kun eskarilaiset saapuivat makuupusseineen klo 18:00 Vilskeeseen. Sitä oli odotettu kauan ja ohjelma ja ruoka suunniteltu tarkasti. Ohjelmassa oli Juhon tekemä makaronilaatikko, leikkiä, iltakävely, herkkueväät ja iltasaduksi saimme kuulla lopun Piilomaan Pikkuaasista. Eskarilaiset saivat itse päättää nukkuivatko puolijoukkueteltassa tai sisällä salissa. Ilta meni niin nopeasti että aika loppui kesken ja oli aika kömpiä omiin makuupusseihin. Tiivis tunnelma oli ainakin teltassa. Pian kuului ihanat kuorsaukset ja tuhinat. Saimme nukahtaa lintujen lauluun. Aamuyöstä kuului sateen ropinaa. Yöeskari päättyi aamupalaan ja leikkiin. Eskareitten viikonloppu alkoi klo 9:00 perjantaina. Yöeskari tulee säilymään ikuisesti meissä kaikissa. Huikea kokemus.

Eskarit suunnittelivat ja harjoittelivat ahkerasti kevätjuhlia varten. Kevätjuhlat pidettiin toukokuun viimeiseinä päivänä yhdessä koko Vilskeen kanssa. Ohjelmistoon kuului tanssiesityksiä, todistuksen- ja avainnauhanjakoa sekä lopuksi "Tapio" metsän valtiaslaulu. Viimeinen virallinen eskaripäivä oli täynnä tunteita ja jäähyväisiä. Elokuussa kun eskari alkaa niin tämä päivä tuntuu niin kaukaiselta. Toivotimme ihanaa kesää, mahtavaa koulunalkua ja muistakaa tulla käymään Vilskeessä.

Tulevat koululaiset saivat myös siunauksen ja toivotettiin turvallista koulutietä! Eskarilaisilta tuli ehdotus että pitäisi rakentaa Vilske -koulu, niin ei tarvitsisi hyvästellä kavereita ja aikuisia. Silloin voisi jatkaa samalla porukalla koulussa. Eskarilaiset on sitä mieltä, että äänestetään Henna ja Kalervo eduskuntaan ja siellä he ehdottavat, että perustetaan Vilske -koulu. Tässähän vasta loistava idea, eikö vain.

Peppi Pitkätossun matkalaulun/jäähyväislalulun sanojen myötä sanomme KIITOS ja NÄHDÄÄN!

“On laiva valmiina lähtöön, Se kaukomaille käy. Missä taivaalla illan tullen ei pohjantähteä näy.

Kun nousee purjeet purren ja köydet irrotetaan. Tänne ystävä armas surren sua jäämme me kaipailemaan. Ja ellet sä luoksemme tulla vois milloinkaan uudestaan niin kuitenkin sydämissämme sua vain aina muistellaan.

Me kanssasi riemuita saimme ja katsella maailmaa. Monta ihmettä näytit sä meille, jotka nyt meitä lohduttaa saa.

Me tiedämme, että sä lähdet vain koska muuta et voi. Ja me toivomme, että nyt sulle pian taas laulu onnesta soi. Ja toivomme, että nyt sulle, pian taas laulu onnesta soi”

-Anna

IHMEELLINEN MAAILMA

Mielikuvituksen avulla pääsee pitkälle - myös aikuinen. On aina yhtä mahtavaa seurata, miten lapset näkevät ja kokevat arjen pienetkin asiat niin voimakkaalla tavalla. Viime aikoina olen mielessäni pohtinut ja ihaillut aivan erityisesti lasten luonnollista uteliaisuutta ihan kaikkea kohtaan. Toukokuussa useiden sadepäivien myötä luonnossa tapahtui jotakin, mikä herätti lasten mielenkiinnon ja ihailevan uteliaisuuden kertaheitolla, nimittäin matojen ja etanoiden herääminen koloistaan. Toukokuun aikana olemme Hippuloiden ja Vimpuloiden kanssa tutkineet yhdessä lukemattomia kertoja kaikenmoisia öttiäisiä. Olemme pohtineet erilaisia asioita: miksi ihmeessä etana liikkuu niin hitaasti? Entä mitä madot syövät? Osaako etana tosiaankin ennustaa?

Hippuloiden ja Vimpuloiden mielikuvitus lähti liikkeelle aivan ihanalla tavalla myös eräänä sateisena aamupäivänä Montulla, jonne otimme mukaan pieniä peilejä. Meille aikuisille ei paljoa enää jäänyt tehtävää paitsi hymyillä, kun lapset saivat peilit käteensä. Jo muutaman minuutin aikana sateinen ja märkä metsä muuttui aivan ihmeelliseksi satumetsäksi, missä asusteli Piilomaan asukkaita ja ne kurkistelivat meitä salaa milloin mistäkin kivenkolosta ja puun takaa. Peilien avulla bongattiin jopa pahis Mukkelismuuli järvellä kiitämässä hurjaa vauhtia moottoriveneellään! Yhtäkkiä koko maailma oli myös ihan ylösalaisin, kun peileistä kurkisteli. Tällaisissa hetkissä sitä tajuaa aina vain uudelleen, miten ihana, jännittävä ja seikkailuja täynnä maailma on lapsen vinkkelistä katsottuna.

Retkipäivä oli jälleen sateinen, mutta se ei estänyt meitä lähtemästä suunnitelmien mukaan pitkospuille retkeilemään. Hippulat ja Vimpulat ovat oikein taitavia motorisesti, ja pitkospuita pitkin käveleminen sujui vaivattomasti, vaikka ne vähän märkiä olivatkin. Sain sinä päivänä kuulla eräältä lapselta onnellisen toteamuksen, että tämä oli hauskin retkipäivä vähään aikaan. Luonnosta löytyi myös jos jonkinmoisia kukkia, kasveja ja lintuja, joita yhdessä tutkimme.

Vilskeessä on tosiaankin saanut huomata, miten metsä herättää kaikenlaisia tunteita sekä lapsissa että aikuisissa. Siksi onkin niin mukavaa lähteä puuhastelemaan metsään erilaisia juttuja, ja tällä kertaa vuorossa oli geokätköjen etsiminen. Monta kertaa me aikuiset emme millään meinanneet löytää kätköä, mutta eiköhän vain jostakin kuulunut iloinen hihkaisu, että löytyi! Ja kuulemma helppoa oli… Pääsimme myös tutkimaan kerrassaan ihastuttavaa paikkaa, joka geokätkökartalle oli merkitty nimellä ”Hylätty puutarha”. Taianomainen tunnelma siellä vallitsikin.

Toukokuu on ollut täynnä ihania juttuja. Metsäpäivänä vietimme koko päivän metsässä musisoiden ja kiipeillen, ja lepäsimme ylhäällä kalliolla ihanissa järvimaisemissa. Olemme myös käyttäneet suurennuslaseja ihmettelemiseen ja tutkimiseen, ja esimerkiksi leppäkerttuja oli mielenkiintoista katsella suurennuslasin läpi. Hienomotoriikkaa oli kiva harjoitella junatehtävällä, jossa savupilviä seurattiin kynällä. Toukokuu on siis kaikin puolin ollut mielikuvituksellista ja ihanaa aikaa!

Kesäisin terkuin Rita

Toukokuiset terveiset Vilinöistä

Vilinöiden toukokuuhun on mahtunut monenlaista mukavaa puuhaa.  Kevään nopeaa etenemistä olemme lasten kanssa ihmetelleet päivittäin. Vilinät ovat todella innokkaita ötökkäbongareita ja he ovatkin löytäneet, jos jonkinlaisia otuksia niin Vilskeen pihamaalta, kuin lähimaastoista. Etenkin haisumadot ja leppäkertut ovat lasten lemppareita.

Toukokuussa luonto on näyttänyt meille parastaan ja puut ovat saaneet lehtensä sekä linnut aloittaneet pesinnän.  Vietimme Vilinöiden kanssa lintuviikkoa, jonka aikana tutustuimme eri lintulajeihin niin laulujen, lorujen kuin kuvien avulla. Etenkin ” Kolme varista” -laulusta tuli lasten suosikki ja jokainen halusi olla vuorollaan variksena ”aidalla”. Lapset nauttivat laulamisesta sekä loruilusta ja samalla oppivat huomaamattaan uusia sanoja.

Lintuteemaisen loruilun ja laulamisen lisäksi askartelimme lintubongareille ikiomat kiikarit, jotka otimme mukaan metsäretkelle. Lapset saivat taiteilla kiikareista oman näköiset. Retkellä bongailimme kiikareilla niin lintuja kuten sorsia ja västäräkkejä sekä kukkia ja ötököitä.

Toukokuussa teimme myös lasten toiveesta pienen ”telttaretken”. Retki osui sateiselle päivälle, mutta se ei meidän menoamme haitannut. Lähdimme hymyissä suin retkelle ja nautiskelimme eväitä teltassamme sateen ropinaa samalla kuunnellen. Syötyämme eväät siirryimme musiikin maailmaan ja tanssahtelimme yhdessä sadetanssin.

Vilinät pääsivät toukokuussa tutustumaan myös esittävän taiteen maailmaan, sillä vietimme teatteriviikkoa. Pidimme lapsille nukketeatteri esityksiä sekä kävimme lasten kanssa nukketeatterin keinoin läpi, miten eskareiden kouluun siunaamistilaisuudessa tulisi käyttäytyä.

 Jokainen Vilinä sai askarrella myös itselleen mieluisan keppinukketeatteri nuken. Voi sitä iloa ja riemua, kun lapset saivat valita mieluisan hahmon muun muassa yksisarvisten, lohikäärmeiden, kissojen, apinoiden tai ponien joukosta. Puhumattakaan siitä, kun sai itse esitellä muille oman valmiin nuken ja kertoa sen tarinaa.

Saimmehan me vieraaksemme myös oikeita esittävän taiteen ammattilaisia, kun Pikkukakkosestakin tuttu Pikkuli saapui viihdyttämään meitä ihanin laululeikein.

Kyllä meidän toukokuuhumme mahtui myös paljon mielikuvitusta. Siinä missä aikuinen saattaa nähdä kasan keppejä, voi lapsi nähdä mahdollisuuden hurjaan seikkailuun avaruusaluksen kyydissä. Pitihän siellä avaruusaluksessa olla mukana aggregaattikin varmuuden vuoksi.  Avaruudessa nähtiin myös tähtitaivaan kirkkain tähti Sirius.

Näihin tunnelmiin on hyvä päättää Vilinöiden toukokuu ja toivottaa tervetulleeksi ihanat lämpimät kesäpäivät :)

-Anniina

VILSKEEN METSÄPÄIVÄ – kaikille aisteille

Lapsella on oikeus ihmetellä, tutkia ja kokeilla. Lapsella on oikeus hyppiä, pomppia ja juosta. Lapsella on oikeus kasvaa lähellä luontoa; haistella, maistella, kuunnella ja katsoa. Lapsella on oikeus kuvitella, luoda ja leikkiä. Ennen kaikkea lapsella on oikeus olla ihan oma itsensä. Nämä ovat meidän Vilskeen Jokalapsenoikeuksia. Jokainen Vilske-päivä on seikkailu. Tällä kertaa seikkailu vei meidät koko päiväksi metsään, kun Vietimme Suomen lasten metsäretkipäivää.

Metsäretkipäivän ympärille lähdimme luomaan elämyksiä lapsille, kaikille aisteille. On ihanaa, kun ideoita voi jakaa työyhteisössä ja työkaverit ovat heti mukana suunnittelussa ja järjestämisessä. Tällaisiin seikkalupäiviin saavat osallistua ihan kaikki Vilskeen 130 lasta. Tällä kertaa ihan pienimmät vilskeläiset jäivät lähimetsään ja isojen metsäpäivää vietettiin vähän kauempana, haastavammassa maastossa. Ja voi, kohdalle osui vielä ehkä koko kevään kaunein päivä.

Metsäpäivän suunnittelu lähti liikkeelle siitä, että pitää olla liikettä, musiikkia, taidetta. Pitää saada kokeilla, ihmetellä ja luoda. Tavoitteena oli tuottaa elämyksiä kaikille aisteille. Niin, ja ulkona pitää syödä! Lapset jaettiin etukäteen pienryhmiin, jolloin toiminta olisi mahdollisimman sujuvaa. Jokainen aikuinen otti vastuun omasta pienryhmästään, jonka kanssa sitten siirtyi pajasta toiseen. Pajat olivat ohjeistettu siten, että jokainen pienryhmä pystyi oman aikuisen johdolla itsenäisesti toimimaan niissä. Vain rytmittelypajassa ja kalliokiipeilyssä oli sama aikuinen vetämässä toimintaa.

Meillä on Vilskeessä omat kiipeilyvaljaat. Totta kai kiipeilypiste piti siis tehdä. Kallio, johon pääsi kiipeilemään ja ylittämään itseään, oli oikeasti jyrkkä! Niin vaan sieltä tultiin posket punaisina ja naama naurussa ylös. Pienillä kallio oli ehkä vähän pienempi, mutta elämys vähintään yhtä suuri. Lisäksi taitojaan pääsi kokeilemaan metsäparkourissa ja boulderoinnissa.

Metsä on loistava paikka inspiroitua myös musiikin vietäväksi. Halusimme luoda lapsille myös musiikillisia elämyksiä. Aloitimme riemullisen retkijuhlapäivämme yhteisellä musiikkihetkellä tuttujen laulujen raikuessa. Päivän ryrtmipajassa pääsi rytmittelemään, soittamaan ja laulamaan turvallisissa pienissä porukoissa, jolloin toimintaan osallistuminen oli helpompaa ja hetki intiimimpi. Rytmikapulat löytyivät luonnosta. Ontot kepit soivat ihan eritavalla kuin tuoreet visat.

Taidepajalla lapset saivat koristella omat rytmikapulansa. Niihin laitettiin glitternauhaa, erivärisiä lankoja, mitä ikinä halusikaan. Omaa taiteellista itseään sai toteuttaa myös kalliomaalauksia tehdessä. Koko maailma täytettiin metsänsydämillä, kun etsimme ja teimme omia metsänsydämiä.

Aistipajalla haisteltiin, maisteltiin ja tunnusteltiin luonnosta löytyviä asioita; vihreää havua, sammalta, jotain tahmeaa, jotain pehmeää, jotain kovaa ja kylmää, piikikästä. Miltä maailma näyttää sellaisesta perspektiivistä, kun kulkeekin peili nenän alla ja näkeekin taivasta tai puiden latvoja.

Toiminnan jälkeen tai sen lomassa parasta oli, kun sai omasta repusta kaivaa retkiastiat ja syödä lounasta metsän siimeksessä, auringon lämmittäessä ja meren siintäessä edessä. Isommat lapset jäivät lepohetkelle rantakalliolle. Tuntui ihanalta kaivaa oma makuualusta ja makuupussi esiin ja köllötellä lämpimällä kalliolla samalla, kun äänimaljat kaikuivat läpi kehon.

Pienet retkeläiset palasivat unille päiväkotiin ja todentotta, toiminnantäytteinen päivä oli vienyt heistä kaikki mehut! Sängyistä kuului vain lempeää tuhinaa. Jokainen pieni retkeläinen lähti onnellisena kotiin päivän päätteeksi  ”metsämitali” kaulassaan.

Pajatyyppinen toiminta osoittautui varsin toimivaksi tällaista päivää suunniteltaessa. Selkeät suunnitelmat, hyvä työnjako ja vastuun ottaminen takaavat onnistuneen päivän ihan jokaiselle.

Etukäteisvalmisteluissa on hyvä huomioida sääolosuhteet, meitä sää nyt helli mutta, myrskysuojilla tapahtuman olisi voinut toteuttaa myös ihan hyvin. Sää on aina asennekysymys, luontoa rakastavat varhaiskasvattajat ja lapset on varustettu hyvillä ulkoiluvarusteilla!

Pienryhmätoiminta takaa sen, että kaikki lapset saavat aikuisen huomioita ja toiminnassa voidaan huomioida jokaisen tarpeet. Tämän tyyppisissä aistielämyspajoissa pienryhmä antoi vielä mahdollisuuden nauttia luonnosta ja toiminnasta erityisesti. Myös aikuiset huomioivat lapsia paremmin ja näkevät lapsien vahvuuksia vielä monipuolisemmin.

Pienillä asioilla voidaan antaa suuria elämyksiä, kun aikuiset ovat mukana tuottamassa ja toteuttamassa toimintaa, ei vaadi kovin paljoa mitään ihmeellistä, tai suuria taloudellisia uhrauksia, kaiken tärkeintä on aikuisten asenne ja läsnäolo.

Henna ja Ansu