Keväisiä puuhia Hippuloissa ja Vimpuloissa

Voi että sitä ihanuutta, kun sai laittaa lenkkarit jalkaan ja lippiksen päähän! Huhtikuussa kevät saapui ihan kunnolla, ja saimme jo nauttia monista lämpimistä päivistä. Huhtikuu on ollut täynnä kivoja puuhia, ja ulkona on vietetty aikaa paljon. Eväitä on ollut erityisen mukavaa syödä, kun paksut hanskat eivät enää ole tiellä. Kavereiden kanssa on muutenkin aina kiva pitää kunnon evästauko leikkien lomassa. Luonnon antimista on löytynyt myös mainioita ruuantekoaineksia!

Pyörähdimme Hippuloiden ja Vimpuloiden kanssa heti huhtikuun alussa Molli-nimisen olennon maailmaan. Molli on pieni ja kiukkuinen, mutta siitä huolimatta hän haluaisi saada itselleen ystävän. Molli ei kuitenkaan tiedä, miten ihmeessä hän sellaisen voisi saada. Uppouduimme Mollin seikkailuihin aina kerran viikossa ulkosalla, toisinaan yläkallioilla makoillen, ja joskus taas Uittamon rannalla. Meidän viisivuotiaat lapset eläytyivät ihanasti Mollin tunnemaailmaan, ja yhdessä pääsimme harjoittelemaan, miltä eri tunteet tuntuvat. Millaista se on, kun oikein vihastuttaa? Entäs jos on niin iloinen, että hymy täyttää suun, nenän ja silmätkin, ja vatsaan sattuu kaikki se nauraminen? Lapset keksivät myös, millaisia asioita on kiva tehdä tai sanoa kaverille. Ainakin nämä jutut mainittiin: antaa kaverille hali, tehdä kortti, antaa synttärilahja, sanoa, että sun kanssa on kiva leikkiä ja olet kiva kaveri.

Kaveritaitojen harjoittelun lisäksi yksi tärkeimmistä puuhista on ollut kevään etenemisen seurailu. Eräänä päivänä otimme ulos mukaan lasten itse tekemät kaukoputket ja lähdimme niiden kanssa retkelle. Matkalla lapset bongasivat ainakin leppäkerttuja, kukkia, oravan, lintuja, vihreää ruohoa – jopa yhdet kesärenkaat ohikiitävällä autolla!

Metsässä on mukavaa harjoitella monia eri taitoja. Eri värisillä legoilla sekä värikoodatuilla kuvakorteilla viisivuotiaat pääsivät ratkomaan matikkatehtäviä. Tässä puuhassa melkein näki, kuinka lasten aivot raksuttivat ja muisti pääsi kunnolla töihin. Mikael Agricolan -päivän ja kirjoittamisen taidon kunniaksi taas innostuimme etsimään vanhoja aikakauslehtiä. Hippulat ja Vimpulat pääsivät etsimään niistä hauskan näköiset oman nimen kirjaimet, leikkaamaan ne itse saksilla irti ja liimaamaan ne haluamansa väriselle paperille. Lapset halusivat myös koristella työnsä ihanilla luontokuvilla.

Mutta ehkä paras päivä huhtikuussa – roolivaatepäivä! Kartano oli sinä päivänä tulvillaan ihania prinsessoja, astronautteja ja vaikka mitä supersankareita. Satuhahmojen vaatteissa mentiin syömäänkin, ja koska monet toivat kotoa omat asut, niitä oli ihanaa esitellä kavereille ja aikuisille. Hippuloiden ja Vimpuloiden leikit lähtivät lentoon aivan erityisellä tavalla. Jos lapsilta kysytään, roolivaatepäivä saisi olla joka päivä.

Huhtikuu huipentui koko Vilskeen yhteisiin vappunaamiaisiin. Lasten ilmeet kertovat mielestäni kaiken tärkeän.

Kohta se kesä onkin jo täällä, muistetaanhan hymyillä ja nauttia elämästä joka hetki 😊

- Rita

Keväinen tervehdys pikkutalosta!

Pikkutalossa on talvi pikku hiljaa väistynyt kevään tieltä ja pikkutalon väki heräillyt talviuniltaan. Retkillä käydessämme olemme kiivennet kalliolle, laittaneet kädet torveksi ja huutaneet ”Tule kevät tule!! Ja niin se vihdoin tuli.

Kevään lämmön mukana saimme vihdoin eväät mukaan retkelle. Se onkin huisin jännää laittaa oma reppu selkään retkelle lähtiessä ja perille päästyä kurkistella mitä hyvää sieltä omasta eväsrasiasta löytyykään. Eväiden jälkeen on ollut ihanaa päästä metsään leikkimään ja kiipeilemään kivien ja kantojen päälle. Välillä leikit ovat vieneet mennessään niin että retkeläiset eivät millään malttaisi lähteä takaisin päiväkodille. Toisinaan ollaan myös tarvittu pientä rauhoittumista, silloin ollaan halailtu puita tai vain istuttu kallion päälle katselemaan alhaalla tiellä ajavia autoja.

Pääsiäinen innoitti meitä askartelemaan ja keksimään koko päiväkodille ohjelmaa. Pikkutalo järjesti koko Vilskeelle Vitsapolun. Jokainen lapsi ja aikuinen askarteli itselleen omat vitsat. Musiikin soidessa kaikki seisoivat vitsat ojossa muodostaen kulkuväylän, josta kaikki pääsivät porukka kerrallaan kulkemaan arvokkaasti läpi. Rairuohot istutettiin ja paperirullapuput tehtiin koristamaan pikkutalon ikkunoita.

Jekku-Jänökin oli vahvasti läsnä lorutellessa ja jumpatessa, ja piilottihan Jekku meille pääsiäismunatkin metsään.  Onneksi kaikki munat löytyivät, kiitos pienten supertarkkojen silmäparien.

Jekku-Jänön lisäksi meillä on ollut liikkareissa sirkustunnelmaa ja Piilomaan Pikku Aasikin on käynyt tekemässä tehtäviä. Aasin hännän kiinnitys, hula hula -vanteet ja sirkusteluradat ovat tuoneet jännitystä liikkaripäiviin. Kiipeilyä, tasapainoilua, tarkkuusheittoa ja muita taitoja on kiva harjoitella, kun leikkii olevansa vaikka sirkuksen pieni marakatti.

Henna on käynyt lukemassa viikoittain Piilomaan Pikku Aasia. Tarina on vienyt lapset mennessään, satutuokioilla vallitsee keskittynyt hiljaisuus ja tarinan hahmot löytyvät välillä leikeistäkin. Ennen satuhetkeä olemme laulaneet laulua, jossa myös seikkailee tarinan hahmot.

Joka viikko meillä on ollut päivä, jolloin on tapahtunut jotain suurta ja yllätyksellistä. Välillä se on ollut pikkutalon koko kartanolle järjestämä esitys, välillä on ollut Titta-tädin tarinatuokioita ja onpa pikkutalossa nähty myös monen monta esitystä. Lapset saavat itse osallistua ja vaikuttaa tarinan kulkuun, ja tarinaa kuvitetaan samalla kuin sitä kerrotaan. Keskeisenä teemana on tarinoissa ollut tunteet ja kaverisuhteet. Olemme pohtineet, että millainen on kiva kaveri ja mitä se kiva kaveri oikein tekee niin, että muille tulee hyvä mieli.

Äitienpäivän lähestyminen tiesi taas omaa tohinaansa pikkutaloon, sillä onhan äidille askartelu valtavan tärkeä asia. Monet käyttikin oikein pitkän tovin keskittyessään leikkaamiseen, liimaamiseen ja maalaamiseen. Kyllä äidit yllättyvät, kun äitienpäivänä lahjansa saavat! Pikkutalossa myös leivottiin keksejä äitienpäiväkahvilaan.

Kevät on kyllä ihanaa aikaa ilmojen lämmetessä ja vaatekerrosten vähetessä. Sisälle ei maltettaisi millään tulla ja sisällä ollessa pitää välillä käydä kurkkimassa ikkunasta, että sataako siellä vai paistaa. Vielä emme ole nimittäin oikein selvittäneet, että kumpi on kivempaa, aurinkoinen keli vai sadepäivä. Aurinkoisella kelillä kun saa laittaa sen superhienon lippiksen päähän. Mutta sadesäälläkin on yksi ihana asia: kuralätäköt!

Kevättä koteihin toivottaa pikkutalon aikuiset

Vilinöiden kevätpuuhia

Huhtikuu on kevätkuukausi. Aurinko lämmittää jo paistaessaan, uudet kevätlenkkarit on saanut laittaa jalkaan ja ötökätkin ovat heränneet. Vilinöissä on todellisia ötökkäbongareita! Kaikki hyönteiset kiinnostavat ja niitä on tutkittu läheltä ja kaukaa. Suurennuslasit ovat olleet kovassa käytössä. Välillä koko pää on pitänyt työntää kuoppaan matojen ja muiden öttiäisten etsinnässä. Ötökkäbingossa on saatu rivejä täyteen! Lapsi oppii parhaiten tutkimalla ja kokemalla. Hän saa mennä, tehdä ja touhuta! Mitä pienempi lapsi sitä enemmän pitää saada kiirettömästi tutkia ja kohnata. Yhdessä lasten kanssa olemme ihmetelleet luonnon moninaisuutta ja ihmeellisyyttä.

Rannalla koko niitty täyttyi erivärisistä perhosista, jotka liihottelivat eivät enempää eikä vähempää kuin Vivaldin ”kevään” tahtiin. Se tunne, kun siivet selässä sai tanssia kevein askelin, se tuntui ihanalta.

Edelleen on myös todettava, että kyllä metsä vaan on huikea paikka! Siellä saa kiipeillä, leikkiä ja nuuskutella. Ihan parasta on, kun retkirepusta löytyy vielä omat herkkueväätkin. Puihin voivat kiivetä niin lapset kuin aikuisetkin.

Huhtikuu on ollut täynnä ilon ja riemun hetkiä! On juhlittu pääsiäistä, sitten Vilskeen pihalle saapui Sirkus Vilskelandia. Ja väri-iloittelu jatkui vielä vappujuhlissa! Yhteiset kokemukset yhdistävät. Ne säilyvät muistoissa pitkään. Lasten riemu on aitoa! Pakahduttavia tunteita sydämessä koettiin myös, kun koiranpennut tulivat taas paijattaviksi.

Juhlien vastapainoksi ihan tavallinen arkikin on aika mukavaa! Sitä paitsi minusta tuntuu, että jokainen päivä Vilskeessä on vähän spessupäivä! Aina tulee ilon ja onnistumisen hetkiä, aina päivässä on jotain, mikä saa suunpielet ylöspäin.

Aurinkoa, lämpöä, valoa

Ansu

Lapsilähtöisyys Hulinoiden arjessa

On ollut ilo seurata taas viime viikot Hulinoiden leikkejä, sillä he leikkivät koko ryhmä yhdessä. Kun saamme Vilskeen alapihan kokonaan ryhmämme käyttöön, ei mene kauaakaan, kun Hulinat kokoontuvat yhteen kohtaan. Usein heillä on samanaikaisesti kaksi leikkiä menossa, joiden välillä lapset vaihtavat tekemistä ja seuraa. Tämä kaikki on siis lasten aloitteesta, johon aikuinen menee jälkeenpäin mukaan leikkimään ja tukemaan lasten leikki- ja vuorovaikutustaitoja.

Juuri yhtenä päivänä osa Hulinoista pelasi jalkapalloa. Mukana oli kannustajia viireineen, tietenkin TPS:n pelaajat ja tällä kertaa aikuinen maalivahtina. Toinen porukka leikki hiekkalaatikolla autoilla ja kakuilla. Aiemmin samalla viikolla osa Hulinoista pelasi polttopalloa lavalla ja toinen porukka Pokemonia poliisimökillä. Huikea porukka!

Yhtenäisyydestä kertoo myös se, miten hienosti Oili oravasta huolehditaan. Uskoisin, että Oili alkaa olla jo vanhemmillekin tuttu. Muutama viikko sitten luimme metsässä pienryhmissä Minun, sanoi orava -kirjaa. Tarinaa elävöittämään otin käsinuken, joka luki kirjaa kuin omana muistelmanaan. Oili kertoi ikävästä sattumuksesta, miten kävi, kun he tappelivat Sakarin kanssa yhdestä kävystä. Lasten ja Oilin vuoropuhelu oli niin hauskaa, että he toivoivat Oilin jäävän Hulinoihin pidemmäksi aikaa. Oilin avulla olemmekin harjoitelleet jakamista, tunteiden käsittelyä ja kaverin huomioimista.

Metsäretkillä Oilille on tullut kerättyä käpyjä, milloin mihinkin kivenkoloon odottamaan oravaystäviä. Uimarannalla harjoittelimme laskemista ja lajittelua käpylounaita kootessa viidelle lautaselle. Lepohetkillä Oili nukkuu Sointulan puunkolossa ja iltapäivisin hän osallistuu lasten leikkeihin.

Oili on ollut mukana muissakin tunnetaitotuokioissa. Muita kirjoja lukiessa tarinoissa on seikkailleet oravan eläinystävät ja joskus sivuhenkilönä itse Oilikin. Tarinanoppia käyttäessä otimme mukaan Oilin, jolloin lasten oli helpompi aloittaa yhteistä tarinaa. Oili siirtyi sylistä toiseen sen mukaan, kenen oli vuoro heittää noppaa ja jatkaa tarinaa.

Ensi keskiviikkona Oili kuitenkin taitaa jäädä päiväunille Vilskeeseen siksi aikaa, kun lähdemme Hulinoiden kanssa Pokemonretkelle! Idea syntyi siitä, että Pokemonkuulamatikka oli niin hauskaa, että sitä toivottiin uudelleen. Retkipäivänä selviää, mitä muuta hauskaa retkellä tapahtuu!

Mielikuvituksentäyteistä kevättä,

Iida