Pikkutalossa on talvi pikku hiljaa väistynyt kevään tieltä ja pikkutalon väki heräillyt talviuniltaan. Retkillä käydessämme olemme kiivennet kalliolle, laittaneet kädet torveksi ja huutaneet ”Tule kevät tule!! Ja niin se vihdoin tuli.
Kevään lämmön mukana saimme vihdoin eväät mukaan retkelle. Se onkin huisin jännää laittaa oma reppu selkään retkelle lähtiessä ja perille päästyä kurkistella mitä hyvää sieltä omasta eväsrasiasta löytyykään. Eväiden jälkeen on ollut ihanaa päästä metsään leikkimään ja kiipeilemään kivien ja kantojen päälle. Välillä leikit ovat vieneet mennessään niin että retkeläiset eivät millään malttaisi lähteä takaisin päiväkodille. Toisinaan ollaan myös tarvittu pientä rauhoittumista, silloin ollaan halailtu puita tai vain istuttu kallion päälle katselemaan alhaalla tiellä ajavia autoja.
Pääsiäinen innoitti meitä askartelemaan ja keksimään koko päiväkodille ohjelmaa. Pikkutalo järjesti koko Vilskeelle Vitsapolun. Jokainen lapsi ja aikuinen askarteli itselleen omat vitsat. Musiikin soidessa kaikki seisoivat vitsat ojossa muodostaen kulkuväylän, josta kaikki pääsivät porukka kerrallaan kulkemaan arvokkaasti läpi. Rairuohot istutettiin ja paperirullapuput tehtiin koristamaan pikkutalon ikkunoita.
Jekku-Jänökin oli vahvasti läsnä lorutellessa ja jumpatessa, ja piilottihan Jekku meille pääsiäismunatkin metsään. Onneksi kaikki munat löytyivät, kiitos pienten supertarkkojen silmäparien.
Jekku-Jänön lisäksi meillä on ollut liikkareissa sirkustunnelmaa ja Piilomaan Pikku Aasikin on käynyt tekemässä tehtäviä. Aasin hännän kiinnitys, hula hula -vanteet ja sirkusteluradat ovat tuoneet jännitystä liikkaripäiviin. Kiipeilyä, tasapainoilua, tarkkuusheittoa ja muita taitoja on kiva harjoitella, kun leikkii olevansa vaikka sirkuksen pieni marakatti.
Henna on käynyt lukemassa viikoittain Piilomaan Pikku Aasia. Tarina on vienyt lapset mennessään, satutuokioilla vallitsee keskittynyt hiljaisuus ja tarinan hahmot löytyvät välillä leikeistäkin. Ennen satuhetkeä olemme laulaneet laulua, jossa myös seikkailee tarinan hahmot.
Joka viikko meillä on ollut päivä, jolloin on tapahtunut jotain suurta ja yllätyksellistä. Välillä se on ollut pikkutalon koko kartanolle järjestämä esitys, välillä on ollut Titta-tädin tarinatuokioita ja onpa pikkutalossa nähty myös monen monta esitystä. Lapset saavat itse osallistua ja vaikuttaa tarinan kulkuun, ja tarinaa kuvitetaan samalla kuin sitä kerrotaan. Keskeisenä teemana on tarinoissa ollut tunteet ja kaverisuhteet. Olemme pohtineet, että millainen on kiva kaveri ja mitä se kiva kaveri oikein tekee niin, että muille tulee hyvä mieli.
Äitienpäivän lähestyminen tiesi taas omaa tohinaansa pikkutaloon, sillä onhan äidille askartelu valtavan tärkeä asia. Monet käyttikin oikein pitkän tovin keskittyessään leikkaamiseen, liimaamiseen ja maalaamiseen. Kyllä äidit yllättyvät, kun äitienpäivänä lahjansa saavat! Pikkutalossa myös leivottiin keksejä äitienpäiväkahvilaan.
Kevät on kyllä ihanaa aikaa ilmojen lämmetessä ja vaatekerrosten vähetessä. Sisälle ei maltettaisi millään tulla ja sisällä ollessa pitää välillä käydä kurkkimassa ikkunasta, että sataako siellä vai paistaa. Vielä emme ole nimittäin oikein selvittäneet, että kumpi on kivempaa, aurinkoinen keli vai sadepäivä. Aurinkoisella kelillä kun saa laittaa sen superhienon lippiksen päähän. Mutta sadesäälläkin on yksi ihana asia: kuralätäköt!
Kevättä koteihin toivottaa pikkutalon aikuiset