Leikki kirjasta

Kirjallisuuskuukausi on saanut hyvän vastaanoton lapsilta. Ympäri Vilskettä ilmestyneet lukunurkkaukset ovat olleet käytössä niin yksin kuin kavereidenkin kanssa. Välillä aikuista pyydetään lukemaan, mutta lapset myös ”leikkilukevat” toisilleen. Viimeksi tänään kysyin kirja kädessä olevalta lapselta, että voisinko mä lukea. Vähitellen tyynykasaan ilmestyi lisää uusia kuuntelijoita. Lasten puheista päätellen myös lukubingo on ollut kovassa käytössä kotona. Vilinöiden suosikkeja ovat olleet muun muassa Ryhmä hau ja palomieskirjat sekä erilaiset tunteita ja kaveritaitoja käsittelevät kuvakirjat. Mitä teidän perheessänne luetaan?

Ennen aamun ulkoilua olemme päässeet nauttimaan erään perheen lahjoittamasta kirjasarjasta. Mitä ovatkaan tällaiset kirjat, joilla voi myös pelata! Kalapeli on tähän mennessä ollut eniten käytössä.

Metsässä olemme lorutelleet ennen eväiden syömistä ja lasten toiveesta jopa sen jälkeen. Yllätyin, miten innoissaan he olivat vanhoistakin lorukorteista. Viimeksi käsittelimme Vilinöiden kanssa värejä sienten avulla ja luimme syksyisiä runoja. Yksittäisistä runokirjoista nousi lasten suosikiksi Kaivurin raivari. Enkä ihmettele, sillä mukana kirjoittamassa on ollut autoista kiinnostunut 3-vuotias. Meille uutena kulkuneuvona tuli ilmalaiva.

Lapsista aivan hurjan hauskaa on ollut jatkaa luetusta kirjasta leikkiä. Vilinöiden kanssa Aino Louhen ja Eppu Nuotion Tämä vai tuo Toripäivä -kirjasta aloitettua leikkiä jatkoimme vielä leikkipäivänä, jotta isompiakin pääsi mukaan. Lapset tekivät omia kauppalistojaan ja rahoja. Aika hyvin oli kirjasta jäänyt mieleen, miten siellä torilla oikein asioidaan ja mitä ostotilanteessa kuuluukaan kysyä. Saattaa olla että jokunen kauppalista eksyi kotiinkin. Myyntipäivän päätteeksi meidän torilla esiintyi vielä upea duo!

- Iida

Syksy saapui Pikku Vilskeeseen

Meillä aloitti tänäkin vuonna Pikku Vilskeessä monta uutta pientä elämän tutkimusmatkailijaa. Vilskeen toiminta- ajatukseen kuuluu, että lapset oppivat parhaiten tekemällä ja kokemalla ja meidän aikuisten tehtävä on mahdollistaa turvalliset seikkailut ja unohtumattomat elämykset. Elämys voi olla pieni tai suuri, järjestetty tai spontaani- kuten aurinkoinen syyspäivä ja iso kasa kahisevia värikkäitä lehtiä.

Olemme ihastelleet syksyn etenemistä turvallisesti vielä Pikku Talon pihasta käsin. Ensimmäisen viileämmän yön jälkeen oli pihan vaahtera ropistellut meille mahtavan lehtisateen. Kaivoimme pihavarastosta haravat esille ja kokosimme mahtavan lehtimeren, johon voi sukeltaa joko yksin tai kaverin kanssa käsikädessä.

Tällä viikolla havahduimme aamupiirissä pihalta kuuluvaan meteliin. Pienet nenät liimautuivat ikkunaan, sillä sekunnilla kun melun aiheuttaja selvisi. LEHTIPUHALLINMIES! Mystinen mies, pitkällä pörisevällä putkella pöllytti pihan lehtiä. Otimme heti lehti- teemasta kopin ja hetkessä oli Pikku Vilskeen ikkunat saaneet uudet syksyiset ikkunamaalaukset. Pienistä käsistä tuli pihavaahteran villisti kieppuvia lehtiä. Tarkkasilmäiset voivat bongata kuvien taustalta muusamme- lehtipuhallinmiehen😉.

Koko Vilskeen pihatalkoissa saivat viimeisetkin syksynlehdet kyytiä.

Ihania loppusyksyn päiviä myös kotijoukoille!

Toivottaa Pikku Vilskeen aikuiset: Vilma, Niko, Heidi, Maarit, Minna - Mari, Noora ja joka paikassa häärivä erityisopettaja Johanna 

MINUN MATKANI VILSKEESEEN

Nauttiessani takkatulen roihusta ja lämmöstä, niin on mukava muistella minun matkaani Vilskeeseen...

Alkuvuodestani minä ja avopuolisoni ruvettiin miettimään paikkakunnan vaihtoa, olisiko se Helsinki vai Turku? Sinä hetkenä asuimme Nokialla, 17 km Tampereelta. Päädyimme Turkuun. Etsiessäni työpaikkoja eteeni sattui Päiväkoti Vilskeen työhakemus. Mikähän tuollainen päiväkoti on ja missäpäin Turkua? Rupesin heti googlettamaan kyseistä paikkaa ja jestas sentään sehän on linna! Selailin Vilskeen kotisivuja, tutustuin henkilökuntaan satuhahmojen kautta, silloin heräsi kiinnostus Vilskettä kohtaan ja mikä satuhahmo olisin itse. Ei muuta kuin työhakemusta tekemään. Soitin Vilskeeseen lähetettyäni hakemukseni, muistan että mieshenkilö vastasi, ja Kalervohan se oli. Oli mukava juttelutuokio ja hän lupasi että hän ja Henna palaavat asiaan. Ja niin Hennalta tuli sähköpostia ja kutsu haastatteluun. Nyt oli sitten menoa.

Sitten koitti haastattelupäivä, jännitti, mutta hyvällä tavalla. Muistan kun minä astuin kartanon eteiseen niin tuli tunne että WOW, mihin paikkaan olen tullut, onko tämä totta vai satua. Minut ohjattiin saliin ja tarjottiin kahvia. Salissa oli vilskettä ja hauska tunnelma. Muistan että Donna oli salissa lasten kanssa. Eskarityttö tuli heti luokseni ja kysyi minusta ja mitä teen Vilskeessä. Kerroin mitä tein siellä ja hän kuunteli. Hän kertoi sitten Vilskeen historian, bussien kääntöpaikasta ja bussikuskien vessasta. Tunsin olevani oikeassa paikassa.

Sitten koitti haastattelu. Anna-Maija, Johanna, Kalervo ja Henna olivat paikalla. Minut otettiin lämmöllä vastaan ja kuunneltiin. Haastattelun päätteeksi kaikki totesivat että tervetuloa Vilskeeseen. Minähän tein päätöksen heti, tämän paikan haluan nähdä ja kokea. En halunnut nukkua yön yli.... Ja en kadu päätöstäni... Olen löytänyt työpaikkani, vihdoin ja viimein.

Kesäkuussa koitti kehittämispäivä ja silloin Vilskeen henkilökunta kokoontui syksyn suunnittelua varten. Oltiin saatu tehtäväksi miettiä viittä ominaisuutta itsestään. Minun viisi ominaisuutta: huumorintajuinen, maailmaa rakastava, näpsäkkä, Tättähäärä ja nauravainen. Kehittämispäivän aikana saimme tutustua toisiimme ja saimme tietää missä ryhmässä aloitamme elokuussa työmme. Muistan päivästä myös Petran ihanan naurun ja tietenkin teidät muut myös. Minä sain kunnian aloittaa eskarissa opettajana. Kehittämispäivä oli täynnä naurua, iloa, lämpöä ja odottavaisuutta.

Elokuusta asti olen herännyt hymysuin ja haluan lähteä töihin. Työpäivä on seikkailua täynnä. Mitkä maastot, puitteet, mikä luonto, oravat ja niin 1 edelleen. Minä tykkään. En ole työurani aikana saanut näin nopeasti hyvää ja rakentavaa palautetta. Päiväkoti Vilske on täynnä lämpöä, huumoria, keskustelua, seikkailunhalua, tunteita, naurua, persoonia, tietoa, taitoa ja valtava määrä rakkautta. Olen saanut tähän mennessä kokea sellaista mitä en ole ikinä kokenut; railon sisällä liikkumista, oravien ja lintujen syöttämistä kädestä ja paljon kaikkea muuta ennen kokematonta. Kiitos Mammu että olet tutustuttanut minut avantouintiin ja verenluovutukseen.

Haluan sanoa KIITOS kun saan olla Vilskeessä töissä ja seikkailla yhdessä lasten, vanhempien ja työkavereiden kanssa.

Erityiset Kiitokset kuuluvat Hennalle ja Kalervolle, ilman teitä en olisi tällä hetkellä Vilskeessä töissä!

Anna

Lokakuun kylmeneviä päiviä

Lokakuu on lähtenyt käyntiin ensimmäisen kokonaisen viikon maanantaina aamupiiristä alkaen merirosvolauluja laulellen ja siitä seikkailuille matkaan lähtien. Leikittiin merirosvoja puissa, maassa ja vesilätäköissä!

Jotkut merirosvot olivat rauhallisempia ja kalastivat kaikenlaisia suuria merenalaisia olioita meille nähtäväksi maanpinnalle, jotkut taas olivat hurjia kiipeilemään mastoja ja verkkoja pitkin tarkastelemaan joko maata olisi näkyvissä.

Hippivippien kanssa löydettiin rannalta pullopostia ja sen sisältä kartta! Kartan johtamana päästiinkin yllättäen seikkailulle. Seikkailun aikana ehdittiin jutella puhelimessa pullopostin lähettäneen merirosvon kanssa lisävihjeistä aarteen luo.

Ja aikamoinen aarre olikin! Merirosvo aiheinen kirja, merirosvolaulun sanat ja ohje kuinka tehdä ikioma merirosvohattu paperista kuin paperista. Jokainen lapsi sai jännittävästä seikkailusta muiston kotiinsa, joiden avulla on hyvä tätä muistella.

  Lola