Nauttiessani takkatulen roihusta ja lämmöstä, niin on mukava muistella minun matkaani Vilskeeseen...
Alkuvuodestani minä ja avopuolisoni ruvettiin miettimään paikkakunnan vaihtoa, olisiko se Helsinki vai Turku? Sinä hetkenä asuimme Nokialla, 17 km Tampereelta. Päädyimme Turkuun. Etsiessäni työpaikkoja eteeni sattui Päiväkoti Vilskeen työhakemus. Mikähän tuollainen päiväkoti on ja missäpäin Turkua? Rupesin heti googlettamaan kyseistä paikkaa ja jestas sentään sehän on linna! Selailin Vilskeen kotisivuja, tutustuin henkilökuntaan satuhahmojen kautta, silloin heräsi kiinnostus Vilskettä kohtaan ja mikä satuhahmo olisin itse. Ei muuta kuin työhakemusta tekemään. Soitin Vilskeeseen lähetettyäni hakemukseni, muistan että mieshenkilö vastasi, ja Kalervohan se oli. Oli mukava juttelutuokio ja hän lupasi että hän ja Henna palaavat asiaan. Ja niin Hennalta tuli sähköpostia ja kutsu haastatteluun. Nyt oli sitten menoa.
Sitten koitti haastattelupäivä, jännitti, mutta hyvällä tavalla. Muistan kun minä astuin kartanon eteiseen niin tuli tunne että WOW, mihin paikkaan olen tullut, onko tämä totta vai satua. Minut ohjattiin saliin ja tarjottiin kahvia. Salissa oli vilskettä ja hauska tunnelma. Muistan että Donna oli salissa lasten kanssa. Eskarityttö tuli heti luokseni ja kysyi minusta ja mitä teen Vilskeessä. Kerroin mitä tein siellä ja hän kuunteli. Hän kertoi sitten Vilskeen historian, bussien kääntöpaikasta ja bussikuskien vessasta. Tunsin olevani oikeassa paikassa.
Sitten koitti haastattelu. Anna-Maija, Johanna, Kalervo ja Henna olivat paikalla. Minut otettiin lämmöllä vastaan ja kuunneltiin. Haastattelun päätteeksi kaikki totesivat että tervetuloa Vilskeeseen. Minähän tein päätöksen heti, tämän paikan haluan nähdä ja kokea. En halunnut nukkua yön yli.... Ja en kadu päätöstäni... Olen löytänyt työpaikkani, vihdoin ja viimein.
Kesäkuussa koitti kehittämispäivä ja silloin Vilskeen henkilökunta kokoontui syksyn suunnittelua varten. Oltiin saatu tehtäväksi miettiä viittä ominaisuutta itsestään. Minun viisi ominaisuutta: huumorintajuinen, maailmaa rakastava, näpsäkkä, Tättähäärä ja nauravainen. Kehittämispäivän aikana saimme tutustua toisiimme ja saimme tietää missä ryhmässä aloitamme elokuussa työmme. Muistan päivästä myös Petran ihanan naurun ja tietenkin teidät muut myös. Minä sain kunnian aloittaa eskarissa opettajana. Kehittämispäivä oli täynnä naurua, iloa, lämpöä ja odottavaisuutta.
Elokuusta asti olen herännyt hymysuin ja haluan lähteä töihin. Työpäivä on seikkailua täynnä. Mitkä maastot, puitteet, mikä luonto, oravat ja niin 1 edelleen. Minä tykkään. En ole työurani aikana saanut näin nopeasti hyvää ja rakentavaa palautetta. Päiväkoti Vilske on täynnä lämpöä, huumoria, keskustelua, seikkailunhalua, tunteita, naurua, persoonia, tietoa, taitoa ja valtava määrä rakkautta. Olen saanut tähän mennessä kokea sellaista mitä en ole ikinä kokenut; railon sisällä liikkumista, oravien ja lintujen syöttämistä kädestä ja paljon kaikkea muuta ennen kokematonta. Kiitos Mammu että olet tutustuttanut minut avantouintiin ja verenluovutukseen.
Haluan sanoa KIITOS kun saan olla Vilskeessä töissä ja seikkailla yhdessä lasten, vanhempien ja työkavereiden kanssa.
Erityiset Kiitokset kuuluvat Hennalle ja Kalervolle, ilman teitä en olisi tällä hetkellä Vilskeessä töissä!
Anna