Eräänä helmikuisena keskiviikkona eskarit lähtivät perinteisesti eväsretkelle. Oli sateinen keli, päätimme ottaa mukaan kaksi pressua, niistä saimme tehtyä yhteisen sateensuojan. Päädyimme metsään lähellä Vilskettä. Saavuttuamme metsään pidimme yhteisen aamupiirin, missä kävimme läpi mikä päivä tänään on, mikä kuukausi on, ja mikä vuosi on, ja kävimme myös läpi mitä olisi aikomus metsässä tehdä. Tärkeää on myös, että jää aikaa vapaalle leikille. Kyseisenä keskiviikkona kun saimme aamupiirin päätökseen, niin pystytimme pressut ja eskarilaiset saivat nauttia eväistään pressujen suojassa. Samalla kun eskarilaiset söivät eväitään, rupesimme yhdessä miettimään seuraavaa metsäsatua. Miten metsäsatu jatkuisi, mitä tapahtuu sadussa ja miten eskarilaiset esittävät sadun muille viskeläisille. Eskarilaisilla syntyi heti eri ideoita mitä metsäsadussa voisi tapahtua. Yhteinen sävel löytyi heidän kesken saman tien. Eskarit keksivät roolit itselleen, ja heillä tuli ajatus myös, miten he esittäisivät metsäsadun, eli näytelmän. Tästä lähti metsäsadun seuraava luku käyntiin. Rupesimme heti palattuamme Vilskeeseen työstämään tarinaa, miettimään rooleja ja myös lavastusta. Näytelmä koostui seuraavista rooleista: Neiti Kevät, Noita, Taivaan neitoja, Oravakuningas, Oravakuningatar, Oravanpoikaisia, Koira, ja Bambi. Näytelmä koostui myös eri äänitehosteista mistä eskarilaiset myös vastasivat. Tarinan alku syntyi jo kyseisenä metsäretkellä; Etsitään Neiti Kevättä, Oravanlinna on timanttilinna, myrskyä, ja tarina päättyy siten että Kevät saapuu.
Erika ja Aino löysivät aivan ihanan uuden kevätlaulun mikä sopi kuin tehtynä metsäsadun loppuun esitettäväksi. Kun tarina oli kirjoitettu ja saatu paperille niin alkoivat harjoitukset.
Kyllä se niin on, että harjoittelu tekee mestarin, ja tässä tapauksessa mestareita. Harjoittelimme, harjoittelimme ja taas kerran harjoittelimme. Sitten koitti perjantai, jolloin oli tarkoitus esittää metsäsadun seuraava luku muille vilskeläisille. Eskarilaisilla oli kaksi esitystä. Perjantaina ennen h-hetkiä ehdimme käymään läpi esityksen vielä kerran. Kihelmöivää jännitystä oli ilmassa, oli aivan ihana tunnelma. Ensimmäisen esityksen jälkeen eskarilaiset olivat niin iloisia ja innoissaan. Esitys oli osunut ja uponnut täysillä yleisölle. Ja kun toinen esitys meni vielä paremmin kuin ensimmäinen niin eskarilaiset eivät olisi halunneet, että esitykset päättyvät. Yleisö oli aivan haltioissaan ja olisivat halunneet nähdä esityksen uudestaan ja uudestaan. Esityksien jälkeen vedimme metsäsadun ja esitykset yhteen. En pysty sanoilla kuvailemaan kuinka ylpeitä olemme eskareista, heidän suunnitellusta, harjoittelusta ja esityksistä. Harjoittelujen sinnikkyys palkittiin yleisön kiitoksella. Haluan sanoa KIITOS ESKARIT! ja KIITOS METSÄ, kun annoit eskareille inspiraation.
Ja muistakaa että metsä sinänsä antoi Eskareille ideoita, jotka johtivat seuraavaan metsäsatuun. Metsä antaa voimaa ja mahdollisuuden jokaisen loistaa. Metsässä mikään ei ole rajana mielikuvitukselle, ja kaikki on mahdollista.
-Anna