Retki biologiseen museoon tarjosi eskareille elämyksiä
eläimistä lähietäisyydeltä. Yksi suosituimmista eläimistä oli suurikokoinen
karhu, jota pääsi ihailemaan ihan läheltä lasin takaa. Museossa kierrettiin
etsimässä eri eläimiä ja merkittiin eläinten löytöpaikat numerolla omaan
lomakkeeseen. Retken inspiroimana on pohdittu eri eläinten monia nimityksiä-
kuten karhulle otso, kontio, mesikämmen. Karhulle keksittiin yhteensä 12
erilaista nimitystä! Myös eläinarvoitukset ovat herättäneet kysymyksiä- mitä
tarkoittaakaan, jos eläin on viekas? Eläinsaduissa saatiin selville mm miksi
karhulla on töpöhäntä. Omia lempieläimiä myös muovailtiin muovailuvahasta.
Evashetki paras hetki!
Eväät maistuvat aina ulkona paremmalta, vaikka tuuli vähän nipistelisikin
sormia. Ja eskarit ovatkin tottuneet evästämään puiden rungoilla, kivien päällä
tai kalliolla sammaleen päällä.
Toteemieläimen suunnittelussa, piti miettiä millaiset
eläinten piirteet sopisivat itseen. Jokainen valitsi kolme itseään kuvaavaa
toteemieläintä ja kokosi juuri itselleen sopivan paalun sopivilla väreillä.
Välillä eskarivuonna on kovin haastavaa tietää, millainen sitä onkaan kun ei
ole enää ihan pieni mutta ei vielä ihan suurikaan.
Eräänä päivänä metsästä löytyi puiden juurilta pienen
pieniä otuksia, joille osa innostui rakentamaan kotipesää. Otuksille keksittiin
monenlaisia hauskoja nimiä ja pienikokoisina ne mahtuivat sopivasti kulkemaan
omaan taskuun tai kenkään. Omia otuksia, haltijoita, metsänväkeä myös
maalattiin tarinatuokion ja rumpupiirin jälkeen sekä sadutettiin niihin
liittyviä pieniä tarinoita kuvatekstiksi. Syntyikin monta upeaa ja värikästä
taideteosta! Otuksia ja hahmoja suunniteltiin innokkaasti omiksi pehmoleluiksi
ja nyt odotellaan niiden valmistumista ompelutöiden jälkeen!
Matkalla Taikametsään pysähdyttiin leikkimään
Aarteenryöstöä. Aarteenryöstössä vaadittiin tarkkaavaisuutta, nopeita
reaktioita ja oman kehon hallintaa ja tasapainoa. Pisteita kerättiin
”huomaamattomasti” maasta löytyvistä aarteista ja vastassa oli Aarteenvartija
tarkoilla silmillään.
Välillä harjoiteltiin myos pettymysten sietämistä, kun
oma ryöstö ei onnistunutkaan huomaattomasti ja joutui palaamaan lähtöpaikalle.
Yhteisen pelin ja leikin onnistumiseksi tarvitaan kuitenkin yhteisiä sääntöjä
ja niiden harjoittelua.
Metsässä on ihanaa! Metsäretkipäivinä voi loytää
lepopaikan vaikka puunrungolta tai kallion kolosta. Luonnon rauhoittavan
vaikutuksen todella tuntee, kun lapset saavat vapaasti liikkua, leikkia ja loytää
ihmeteltaviä paikkoja ja asioita.
Yhtenä päivänä löytyi hitusen jäätä kalliolla ja koko
joukko lähti jäätä särkemään! Tarkat olivat suunnitelmat miten parhaiten
saataisiin jäätä irti paloina ja säilöön.
Pieni lumikerros kartanon pihalla
innosti jopa perustamaan jäätelötehtaan
ja kaikki mahdollinen lumi haluttiin kerätä talteen suurina lumi-hiekkapalloina.
Lunta vaalittiin tarkasti kuin suurinta aarretta! Spontaaneissa yhteisissä
leikeissä pääsee harjoittelemaan monia taitoja mm yhteistomintaa, suunnittelua,
rooleja, kommunikaatiota, neuvottelutaitoja, eläytymistä, luovuutta, sääntöjä,
mielikuvitusta, ongelmaratkaisua...Joskus leikki onkin paljon enemmän kuin
”vain” leikkiä 😊
Päiväkirjaa uskaltauduttiin tekemään pienessä
auringonpaisteessa. Ja välipalakin nautittiin tällä kertaa ulkosalla. Kyllä se
kevät pian tulee! Päiväkirjoihin on alkanut ilmestyä vihkoissa myös
itsekirjoitettuja sanoja tai pyydetään mallisanoja aikuiselta päivän
tapahtumien kirjaamiseksi. Tuttuja sanoja ja kirjaimia harjoitellaan myös
esimerkiksi jonotilanteissa kellarin portailla etsien oikean alkukirjaimen
paikkaa aakkosseinältä. Tutut sanat alkavat vähitellen näyttää yhä tutummalta.
Kun lumesta on saanut vain unelmoida tänä talvena syntyy
Satulinna talvella myös hiekasta! Ihanaa miten hiekastakin syntyy vielä usein
monelle mieluisa leikkiymparistö ja leikille löytyy aikaa joka päivä eri
ympäristöissä.
Sirkku