Pyydän Kalervoa nipistämään minua eräänä tammikuun iltana kaukana, kaukana Kiinassa. Nipistämään siksi, etten enää tiedä mikä on todellista.
Elämämme aikakaudessa, jossa elämä lipuu valtavalla vauhdilla eteenpäin, asioita tapahtuu ja jos olet valmis astumaan virran vietäväksi se vie ja antaa sinulle ihmeitä.
Elämä on totisesti antanut minulle ihmeitä ja niin kuin eräs ystäväni sanoi
- Henna, vain sinun suusta kertomalla, tuo kaikki voi olla mahdollista. Sinä olet luonut unelmasi.
Kalervo nipistää minua.
5-vuotta sitten kipuilin kovin itseni kanssa. Mitä haluan tehdä isona? Missä on minun paikkani?
Mikä on elämäntehtäväni?
Olin lastentarhanopettaja, ylpeä työstäni mutta muottiin asetettu.
Olen kapinoija luonne, liian vapaa kesytettäväksi, liian villi paikallaan olijaksi. Olen luova taiteilija työssäni, minun on saatava kuplia. Kuplien tyrehdytys aiheuttaa ahdistusta, muottiin asetus väkivaltaa.
Niinpä kun oli vihdoin oikea aika, ehkä tähtikuviotkin olivat kohdillaan, en tiedä, en usko sattumiin, uskon kohtaloon. Oli se joka tapauksessa mitä tahansa johdatusta, tuli luokseni Kalervo, joka jakoi saman energian, hän täydensi virtaani. Hän sai minut uskomaan, että yhdessä voisimme olla enemmän ja se mitä voisimme tehdä, voi olla todellista.
Vilske on meidän unelmamme, meidän lapsemme.
Olemme luoneet neljässä vuodessa päiväkodin. Päiväkodin, jolla on meidän kasvomme. Tämän kirjoitin vanhemmillekin joulun jälkeen, kun anoin kiitokset asiakaspalautteesta.
- Me vastaamme laadusta kasvoillamme, me emme ole ketju, emme suuren suuri organisaatio. Me olemme ainutlaatuisia.
Tämä on ehkä hyvää pohdintaa myös juuri nyt, kun mediassa jyllää ikäviä asioita isoista ketjuista, jotka tekevät, rahaa ihmisillä. Vanhuksilla on tehty bisnestä, lapsillakin voi tehdä bisnestä, mutta me teemme lapsilla rakkautta.
Vastaamme laadusta kasvoillamme, omallatunnollamme, rakkaudellamme, se on meidän menestyksemme salaisuus. Olemme yritys, totta kai meidän on tehtävä tuottoa, mutta tehdäänkö se tuotto henkilökunnan selkänahasta tai lasten hyvinvoinnista on toinen asia. Olemme yritys, jolla on moraali ja omatunto ja aikas suuri sydän tähän työhön, mutta uskon että se välittyykin kaikille meistä ja Vilskeestä.
Istumme siis Kiinassa. Olemme siellä vieraana tutustumassa kiinalaiseen varhaiskasvatukseen. He pyytävät meiltä apua, he haluat sinne laadukasta varhaiskasvatusta, meidän osaamistamme.
Istun illallispöydässä, ympärillämme on kansainvälisesti hienoja, menestyneitä ihmisiä. Oloni on hyvin epätodellinen.
Miksi me?
Mitä meillä olisi annettavaa?
Päätän ottaa asian esille seuraavana päivänä palaverissa.
Päiväkotivierailu Kiinassa. Meille näytetään parasta. Puitteet ovat huikeat. Paikkaa notkuu leluja, lapsia koulupuvuissaan, oikea kokki opettamassa leipomista, ulkona kallis pihatatami..
Joku on kuitenkin toisin. Lapset suorittavat varhaiskasvatusta. Opettajat johtavat opetusta. Kontrolli. Auktoriteetti.
Missä on ilo? Missä luovuus? Missä lasten tekemisen meininki? Missä riemukas leikki? Missä lämpö?
Istun lasten joukossa. Nieleskelen itkua. He ovat lapsia. Ihania. Tuijottavat minua varovasti. Puhuvat kiinaa, minä suomea, mutta sanoja ei tarvita, yhteys on löytynyt.
Kännykkä piippaa taskussa.
-Onnimannille ja teille terkkuja Kiinaan. Vilskeessä kaikki hyvin! Hiihdetään ja lasketaan mäkeä.
Kuvia missä kaikilla pursuaa ilo. Tekemisen meininki. Rakkaus.
Voi kuinka paljon meillä olisi tänne annettavaa. Tuo, joka välittyy kännykän ruudulta kuvien muodossa.
Illan palaverissa, saan vastauksen kysymykseeni, jonka olin jo itsekin tajunut päivällä. Tiedän, miksi juuri me olemme Kiinassa.
Mikä se sitten on se Vilske? Mikä erottaa meidät muista?
Aitous.
Rakkaus työhön.
Olen pitänyt henkilökunnalle kehityskeskusteluja. Ne ovat mielestäni äärettömän tärkeitä, haastaa pohtimaan niin henkilökuntaa kuin minuakin.
Eräs viisas työntekijämme tulkitsi asiaa näin
- Täällä nämä ihmiset elää tätä sydämellään. Ei täällä olla vain töissä. Täällä on pakko pohtia mitä oikeasti haluaa elämältään, sillä nämä ihmiset ansaitsevat 100% työkaverin ja työpanoksen.
Toinen taas sanoi sitä, että, kun te olette Kalervon kanssa niin alasti, niin te riisutte meidät muutkin. Sitä ollaan mitä ollaan ja on kohdattava itsensä juuri sellaisena, kun oikeasti on, on tultava siksi mitä on.
Siinä se juttu on.
Kun, olet kuka olet, olet aito.
Kun yhdistät siihen vielä sen, mikä on tärkeintä, rakkaus, ei voi, kun onnistua.
Positiiviset ajatukset, se että näkee ensin sen hyvän ja ruokkii sitä.
Sillä kasvatetaan terveitä tulevaisuuden toivoja,
sillä ja vahvalla ammattilaisen pedagogiikalla.