Dokumentoijana: Sara
Vilinät aloittavat aamunsa yläkerrasta. Kello 9 alkaa aamupiiri isossa satusalissa, jonka seinällä on viikkokalenteri ja päiväjärjestys kuvitettuina. Kun tiedämme odottaa jotakin yhteistä tekemistä, laitamme viikkokalenteriin pienen kuvan sen merkiksi. Esimerkiksi kruunun kuva tarkoittaa roolileikkipäivää ja repun kuva (jonka lapset tulkitsivat pöntöksi) tarkoittaa retkipäivää.
Villan huovuttaminen oli monelle aivan uusi kokemus.
Vilinöiden suosikkileikit
Yksi Vilinöiden suosikeista on ehdottomasti roolileikki! Mikäs sen parempaa, kuin päästä penkomaan suurta roolivaatekaappia, valita asut huolellisesti päästä varpaisiin, ja olla juuri sellainen hahmo kuin itse haluaa!
Toinen Vilinöiden kestosuosikki on ollut koko porukan yhteinen piiloleikki kartanon yläkerrassa. Parasta on, kun aikuinen laskee portaikon portin takana, ja muut Vilinät pinkaisevat äkkiä omiin piiloihinsa, joku saunaan, joku verhon taa, joku kotileikkihuoneen lipaston alle. Kun tulee löydetyksi, mennään odottamaan yläkerran Afrikka-matolle. Muiden piiloja ei saa tietenkään paljastaa! Vilinät ovat myös oppineet pari hyvää vinkkiä piiloleikkiin: Ei kannata mennä kaverin kanssa samaan piiloon, tulee ahdasta ja toinen saattaa vahingossa työntyä piilosta! Ja toinen tärkeä vinkki: Kun lähdetään piiloihin, ei kannata rynnistää, koska vaikka etsijä ei näe piiloutujia, hän voi kuulla minne askeleet vievät!
Hai-leikki:
Tämän leikin joukko Vilinöitä keksi eräänä aamuna. Leikissä on kolme kalastajaa, jotka istuvat korkean patja- tai sänkypinon päällä. Heillä roikottavat käsissään kalastajanverkkoja, jotka saattavat aikuisen silmään näyttää erehdyttävästi peitoilta. Yksi lapsista on hai ja loput ovat kaloja.
Hai yrittää syödä kaloja, jotka uiskentelevat ympäri satusalia. Mikäli kala tulee syödyksi, hän muuttuu myös haiksi. Kalastajat nostavat välillä kaloja ylös merestä, jolloin kalat ovat hetken aikaa turvassa – kuitenkin kalat viskataan takaisin mereen.
Välillä joku leikkijöistä halusi tauon leikistä, meni lattialle istumaan tyynyn päälle ja ”muuttui simpukaksi”.
Haamu-leikki:
Samankaltaisia leikkejä onkin paljon, mutta tämä on Vilinöiden oma versio. Paras paikka tämän leikkimiseen on ollut yläkerran iso satusali. Laitamme huoneen pimeäksi, ja klassista musiikkia soimaan. Lapset ovat haamuja, jotka vaeltavat ja ujeltavat ympäri salia musiikin soidessa. Kun musiikki lakkaa, haamut käpertyvät aivan hiljaa paikoilleen lattialle, ja aikuinen peittää haamun viltillä. Sitten aikuinen sanoo merkiksi ”haamu on valittu”, ja muut lapset saavat nousta. Sitten he arvaavat, kuka peiton alle jäi.
Pantomiimileikki on myös Vilinöiden mieleen!
Ja tietysti myös näillä leikitään!
Lepohetket
Jokaisella Vilinällä on omanlainen tarpeensa levolle, joten nukumme hieman eri paikoissa. Joku toinen tarvitsee unta enemmän, toinen vähemmän. Joku taas jaksaa koko päivän ilman uniakin, mutta pysähdyshetken jokainen lapsi tarvitsee. Vilinöillä on lepopaikkoja yläkerran satusalissa, jossa on luetaan ja kuunnellaan rauhallista musiikkia, jonka soidessa on mukava nukahtaa. Vilinöitä lepää myös alakerran salissa, jossa luetaan hieman pidempään. Lepohetkillä on luettu mm. Veljeni Leijonamieli, Uppo-Nallen kertomuksia, Peppi Pitkätossua, Katto Kassista, Heinähattua ja Vilttitossua, Risto Räppääjää..
Titi-Blue
Eräänä päivänä ollessamme metsäretkellä Johanna toi meille suuren postipaketin. Se oli lähetetty Vilinöille. Kokeilimme pahvilaatikkoa, me aikuiset emme millään meinanneet saada sitä nostettua ilmaan, mutta lasten mukaan paketti oli kevyt kuin höyhen!
Paketista paljastui suloinen nalle, joka oli lähetetty viskareiden seuraksi päiväkotiin. Nalle tarvitsisi paljon hoivaa ja huolenpitoa, ja Vilinät yhdessä lupasivat, etteivät jätä nallea yksin. Nallella ei vielä ollut nimeä, joten yhteistuumin hänestä tuli Titi-Blue.
Tämä tässä on Titi-Blue. Vilinät opastavat, että sadekelillä laitetaan kurahousut jalkaan! Ja olkaimet kannattaa laittaa ristiin, jos ne meinaa pudota!
Retket
Luonnonsuojelualueella kävimme etsimässä Onnimannin Metsän suloisimman paikan. Tutustutimme myös Titi-Blue-nallen luonnonsuojelualueeseen: Lapset opastivat Titiä, ettei luonnonsuojelualueelta saa viedä mitään pois, ei vaikka löytyisi kuinka hienoja keppejä tai kukkia.
Rauvolanlahden lintutornille kävellessämme eräs matkalaisistamme liukastui pitkospuilla, ja hänen jalkansa molskahti nilkkaa myöden suolle. Goretex-kenkä hörppäsi tietenkin vettä, ja sukka kastui litimäräksi. Pysähdyimme pohtimaan tilannetta, ja katsoimme mitä retkirepustamme löytyisi. Onneksi repussamme on aina pieniä muovipusseja roskien keräämisen varalta, joten otimme sellaisen avuksi. Märkä sukka puristettiin kuivemmaksi ja ripustettiin reppuun roikkumaan. Pienestä muovipussista tehtiin sukankorvaaja: Onneksi tiesimme, että ahkerat pyöräilijät käyttävät tätä muovipussikikkaa sateisella kelillä. Vaikka kenkä kastuu, jalka pysyy kuivana. Reipas matkalaisemme selvisikin urheasti reissusta, eikä Vilskeelle palatessa edes muistanut, miten paljon sukan kastuminen oli harmittanut!
Lintuja emme juurikaan bonganneet, mutta sitäkin kauniimpia maisemia kylläkin! Ja lapset kertoivat nähneensä jotain eriskummallisia, pieniä miehiä..
Leikkivarjot liikkeelle-päivä
Lähdimme reippailemaan yhdessä alueen muiden päiväkotilaisten kanssa Uittamon kentälle. Kävelimme koko matkan edestakaisin, vau! Otimme mukaamme kaksi leikkivarjoa, toinen oli pienempi, toinen suuri. Leikimme niillä yhdessä muiden lasten kanssa, kun taustalla soi lasten lempimusiikkia. Myös Vilskeen eskarit saapuivat paikalle, ja me evästimme kentän laidalla.
Liikkarit
Opiskelijamme tekivät meille hienot Liikkari-passit, joihin keräämme aina liikkarihetkillä leiman. Nämä ovatkin olleet lapsille mieluisia, kiitos Sari ja Niilo! Liikkareita pidimme sekä salissa että omalla pihalla. Päivän suunnitelmista riippuen liikkarit pidettiin kahdessa, tai jopa kolmessa ryhmässä. Liikkarissa leikitty peruna-porkkana-kaali nauratti lapsia erityisesti: Siinä lapset liikkuvat musiikin tahdissa, ja kun huudetaan ”peruna”, mennään maahan kippuraan. Kun huudetaan ”porkkana”, seistään tikkusuorina, ja kun taas ”kaali”, juostaan kaverin luo ja otetaan tiukka halausote.
Uimakoulu oli selvästi menestys! Siitä puhutaan vieläkin. Vilinät jaettiin kahteen uimakouluryhmään, ja pääsimme joka keskiviikko viiden viikon ajan uimaan Palvelutalo Esikkoon. Ihmettelimme lasten kanssa, miten hyvin asiat Vilskeessä ovat. Meillä on sujuvat ja kivat bussimatkat, tutut uimaopettajat ja yksi allas vain meidän käytössämme, ja vesi on jopa lämpimämpää kuin tavallisessa uimahallissa!
Norsupalloilu, eli futiksen pelaaminen jumppapallolla on ollut myös todella toivottua. Tätä on pelattu aivan hiki hatussa, ja lasten toiveesta tyylillä aikuiset vastaan lapset. Huh, oli tiukka peli mutta lapset lopulta voittivat!
