”Hyvää yötä piltit, nalle silmät sulkee. Lapsosista näkee nalle monta unta.”
Näihin säkeisiin päättyi syksyn viimeinen Nalle- tuokio viime viikolla. Juhlinnasta huolimatta mielemme olivat haikeat, sillä nallet olivat olleet olennainen osa syksyn toimintaa. Yhdessä olimme opetelleet yhteistyötä ja ystävyyden pelisääntöjä pitkin matkaa. Nallet olivat koonneet lapset yhteen ja luoneet ryhmähenkeä. Oli syntynyt Rohkeiden Hulinoiden ja Reilujen Vilinöiden porukat, mutta mitä kaikkea olikaan tapahtunut matkan varrella...
Alkusyksystä Hulina ja Vilinä ryhmät saivat postista kummalliset paketit. Pakettien lähettäjäksi oli kirjattu Äiti Karhunen Nallelaaksosta ja pakettien sisältä kuului kumeaa kuorsausta ja satunnaisia murahduksia. Molemmat ryhmät kokoontuivat vuorollaan omien pakettinsa ympärille tutkimaan ja tuumiskelemaan, mitä paketit saattaisi sisältää ja rohkenisiko niitä avata lainkaan. Uteliaisuus kuitenkin voitti epäröinnin ja uskalsimme raottaa hiukan pakettien kansia…
Hulina ryhmän postipaketista kömpi esille pieni keltainen nappisilmäinen nallekarhu ja Vilinä ryhmän postipaketista putkahti ulos suuri ja pörröinen karhunpoikanen. Ilmassa oli selvästi ihastusta ensi silmäyksellä ja lapset halusivat heti esitellä itsensä pörröisille ystävillemme, mutta silloin törmäsimme ongelmaan nalleilla ei ollut nimiä. Pidimme lasten kanssa ideariihen ja yhteistyön tuloksena Hulinoiden nalle sai nimekseen Otso Karhunen, joka jo kohta sai hellittelymuodon Ode Banana. Vilinöiden karhunpoikanen sai lasten ideoimana kansainvälisen nimen Titi-Blue. Jo ensimmäisestä yhteisestä tuokiostamme asti sovimme, että nalleja hoidetaan Nalle- tuokioilla pareittain, sillä pienistä karhuista on suuri vastuu.
Äiti Karhunen oli lähettänyt lapsensa Vilskeeseen oppimaan ja opettamaan elämisen taitoja, kuten yhteistyötä, ystävyyttä, itsestä ja kaverista huolehtimista, vastuunottoa ja terveitä elämäntapoja.
Ensimmäisillä kerroilla ryhmät keksivät itselleen nimet, ideoinnissa hyödynsimme vahvuuskortteja, lapset äänestivät mielestään parhaiten ryhmää kuvaa vahvuusadjektiivia nousemalla seisomaan äänestystilanteessa, Hulina ryhmän kärkikahinoissa olivat huumorintajuiset Hulinat ja Rohkeat Hulinat, rohkeus voitti yhdellä äänellä, jolloin sitä äänesti koko porukka, näin sai nimensä; Rohkeat Hulinat! Vilinä ryhmä oli selkeästi yksimielisempi ja Reilut Vilinät saivat nimensä jo ensimmäisellä äänestyskierroksella.
Seuraavalla kerralla Rohkeat Hulinat ja Reilut vilinät pohtivat mm. liikennesääntöjen kautta, yhteisien sääntöjen merkitystä. Lapset ideoivat pareittain omille ryhmilleen säännöt, joita jokainen omalla peukalon jäljellään allekirjoittaen sitoutui noudattamaan.
Tässä muutamia lasten laatimia sääntöjä:
ü Saa leikkiä
ü Ei saa nauraa, jos toinen kaatuu
ü Ei saa syödä myrkkysieniä tai marjoja
ü Riidat sovitaan puhelemalla
ü Ei saa nauraa, jos toista pelottaa
ü Kaikki otetaan leikkiin mukaan
ü …
Viisaita lapsia sanoisin.
Yksi tärkeimmistä harjoituksista, joita ensimmäisillä kerroilla teimme oli niin sanottu Ystävyyden verkko, jossa lankakerä kulki piirissä ristiin rastiin niin, että jokainen jolla kerä oli jo käynyt piti omasta kohdastaan kiinni kerän jatkaessa matkaa lapselta toiselle. Harjoitus konkretisoi yhteistyön tärkeyden sekä sen, että jokaisella on piirissä oma tärkeä paikkansa. Syntyi käsite ” ystävyyden piiri”, jonka ulkopuolelle ei saa jäädä kukaan.
Nalle- tuokioiden edetessä pohdimme lasten kanssa sateenkaaren kauneuden salaisuutta, olisiko se yhtä vaikuttava näky, jos taivaalla hehkuisi vain yksi väri, vai onko sateenkaaren kauneuden salaisuus sen taidossa yhdistää erilaiset värit kokonaisuudeksi, jossa jokainen raita on ainutlaatuinen ja sellaisena tärkeä. Lapset vertailivat keskenään erilaisia piirteitään, teimme ryhmiä silmien värin mukaan, jonoja pituuden mukaan ja pohdimme tekeekö erilaisuus meistä eriarvoisia ja saako erilaisuudesta kiusata. Yksi Hulina tytöistä kiteytti tuokion opetuksen sanoilla: ”Me ollaan kaikki ihan eri näköisiä, ainutkertaisia ja arvokkaita.”
Seuraavilla kerroilla keskityimme pohtimaan omia ja toisten taitoja. Yhteistyössä on hyötyä monista erilaisista kyvyistä, Vilinät pohtivat omia taitojaan leikissä ” Olen harvinainen lintu”, lapset kuiskasivat minulle vuorotellen salaisen taitonsa ja lukiessani lapusta taidon, kyseinen lapsi nousi seisomaan ja sanoi ” Olen harvinainen lintu”. Reiluista vilinöistä löytyi monenlaisia harvinaisia lintuja, yksi lintu oli taitava rakentamaan legoja, toinen piirtämään, kolmas teki voltteja ja kiitos uimakoulun meillä oli myös monta taitavaa uimaria ja sukeltajaa.
Hyvän näkeminen muissa ja tunnustuksen vastaanottaminen ovat myös taitoja, joita olemme harjoitelleet. Rohkeilla Hulinoilla oli kehupiiri, jossa piirin keskelle sai omaa tahtia tulla seisomaan ja kuulemaan muilta, missä asioissa juuri sinä olet taitava. Rohkeat Hulinat olivat sekä innokkaita ottamaan kehuja vastaan, mutta myös antamaan niitä. Reilut Vilinät taas saivat istua kehutuolilla ja vastaanottaa muiden kehuja itsestään. Lapset olivat tehneet todella tarkkanäköisiä huomioita toisistaan, meillä oli taitavia leikkijöitä, hyviä piirtäjiä, lohduttajia ja hyviä kuuntelijoita, rohkeita kiipeilijöitä, loistavia tarinankertojia, lempinimenkeksijöitä, nopeita juoksijoita, hyviä ystäviä ja ihan vaan ihania…
Olemme ehtineet pohtia myös, mitä tarkoittaa jos joku on tunnollinen ja mitä on vastuunkantaminen. Hulinat tekivät pieniä dramatisointeja tilanteista, joissa joku ei olekaan hoitanut tehtäväänsä vastuullisesti ja mitä tästä seurasi. Näimme muun muassa näytelmän, jossa talonmiehet päättivätkin jatkaa aamu- uniaan, eivätkä ehtineet näin ollen auraamaan päiväkodin pihalta yön aikana satanutta lunta, seurauksena oli hangessa liukastelevia lapsia ja vanhempia. Vilinät puolestaan miettivät kodinaskareita ja kenen vastuulla kotityöt ovat ja voiko myös lapset auttaa vanhempia hoitamaan kotia. Lapset pääsivät myös käytännön harjoituksiin, kun jaoimme pienille ryhmille omia vastuualueita päiväkodissa, erityisesti pöytien pyyhinnästä suorastaan kilpailtiin ( vinkiksi kotiin😉). Muita tehtäviä olivat hiekan lakaiseminen, eksyneiden lelujen paikalleen palauttaminen, kätketyn pölyn metsästys, pienien lohdutus ja auttaminen.
Koko syksyn mittaisia teemoja ovat olleet yhteistyö, toisten kuuntelu ja kunnioittaminen sekä kaikkien osallisuus. Jokainen Nalle- tuokio on alkanut ystävyyden piiristä, jossa olemme sähkösanoma- leikillä lähettäneet jokaiselle piirissä olijalle ystävällisiä ajatuksia. Nalle- tuokiot jatkuvat taas kun pörröiset ystävämme heräilevät kevät aurinkoon. Kevään teemoja ovat mm. tunteiden tunnistaminen, kiukun selättäminen, anteeksi pyytäminen ja anteeksianto, terveys, aivojen, keuhkojen ja sydämen tärkeät tehtävät, aistit ja avun pyytäminen hätätilanteessa. Eli kevät aurinko tuo tullessaan lisää tärkeitä elämässä tarvittavia taitoja.
Karhujen nukkuessa viettäkäämme satumaista joulunaikaa!
Toivottaa Johanna ❤