Pikkutalossa tapahtuu

Dokumentoijana Wilhelmiina

Kierien, pyörien,  laulaen ja nauraen käymme kohti joulua.

IMG-20171123-WA0002.jpg

Pikainen kurkistus syksyyn, jolloin lähdimme pienin askelin etsimään kehonosiamme.

" missähän ne korvat on korvat on?"

Usein löysimme omat korvamme, mutta mahtavaa oli myös löytää kaverin ja aikuisen korvat. Oma napa on myös hirveän hauska ja sitä on metkaa näytellä kaverille. 

20171123_140540.jpg

Olemme myös iloksemme saaneet ihana eskarit luoksemme leikkimään ja pitämään lumoavia satuhieronta tuokioita. Pienoiset katsovat ihaillen isoja eskareita, jotka osaavat jo lähes kaiken. 

IMG-20171013-WA0005.jpg

Syksyllä luonnon tarjoama värikirjo sai lapset kiinnostumaan entistä enemmän väreistä. Lähdimme siis etsimään eri värejä luonnosta. Löysimme vihreitä puita, punaisia ja keltaisia lehtiä, sekä mustia kuralätäköitä, jotka osoittautuivat lapsista puita kiinnostavimmiksi.

IMG-20171123-WA0011.jpg

Toimme värit myös mukaan muihin toimintoihin. Värien avulla olemma harjoitelleet mm, kokoamista, rakentamista ja laskemista. 

IMG-20171123-WA0003.jpg

" minulla on kaksi punaista palikkaa".  

Punaisesta väristä pääsimmekin marraskuun vaihtuessa aistimaan talven tuloa. Pikkuvilskeen talonkulmalla on nähty tonttu. Tiistaisella metsäretkellä lapset löysivät punaisen tonttulakin puunkolosta. Pitkän pohdinnan jälkeen lapset päätyivät siihen, että metsässä asuu joulupukki ja akka. Löytämämme lakki oli kuitenkin lasten mielestä tontun pipo, se ei kuulunut pukille, eikä akalla

Päätimme ottaa "tonttupipon" mukaamme, odottelemmekin nyt josko tonttu tulisia hakemaan pipoaan jokin päivä. 

IMG-20171121-WA0002.jpg

Luontoäidin meitä hemmotelessa, luonnon värit muuttuivatkin yhdessä yössä aivan täysin. 

 

" Heiii katso katso, täällä sataa lunta" 

" lunta, lunta, lunta" 

-  jipii, niin sataa, minkäs väristä lumi on? 

" punaista" 

- onko lumi punaista? 

" kihihi, ei ole vaan valkoista" korjaa toinen lapsi. 

20171123_090556.jpg

Niin suuren ilon ja riemun toi lumi mukanaan! 

Vuorenvalloitus on huippu juttu, ensin kerätään taidot ja voimat ja kivutaan ison lumisen vuoren huipulle. Huipulta sitten vilkutetaan nauraen. Loppuhuipennus on tulla pyllymäkeä liukasta lunta pitkin alas, voi sitä naurun määrää. 

20171123_091146.jpg

Lapsi katsoo ylös taivaalle ja tokaisee, " hmmm tämä tuntuu kylmältä ja märältä, hyvältä." 

20171123_093011.jpg

Pienin askelin, teemme isoja asioita♡