Hui, joulu meni ja uusi vuosikin vaihtui melkein huomaamatta. Joulun aikaan moni lomaili, mutta nyt kaikki ovat palanneet takaisin arkeen ja päiväkotielämään. Molemmat Vilskeet ovat nyt täynnä elämää ja iloa.
Vuodenvaihde toi esikouluun ilmoittautumisen. Näin sitä vain huomaa vuosien vierivän, kun muksut sen kun kasvavat ja vanhenevat. Itsessä ikääntymisen merkkejä on huomattavasti vaikeampi havaita, onneksi!
Esikoulupaikat ovat siis nyt hakusessa ja mekin Vilskeessä odotamme jo innolla, että pääsemme rakentamaan luontoeskaria. Meillä onkin kasvamassa sellainen tutkimusmatkailijoiden joukko että..
Odotamme nyt kaupungin tuomiota siitä, että millaisen esikouluväen saamme meille, sen jälkeen tiedämme, kuinka paljon uusia lapsia mahtuu sisälle. Syksyn päiväkotipaikat ovat siis myös haussa.
Tähän samaan rytinään saimme kaupungin teettämän asiakastyytyväisyys kyselyn tulokset. Punaposkilla olemme lueskelleet sitä. Kiitollisuus ja nöyrä on kai ne oikeat tunnetilat joita yrittäjänä saa tuntea tuollaista palautetta lukiessa.
Tiedän, että olemme hyvin onnekkaita, kun olemme saaneet kalastettua meille näin ihania ihmisiä töihin.
Kaikki lähtee ihmisistä, aina!
Suuret sydämet saavat paljon hyvää ja rakkautta ympärilleen.
Ihanaa, että olette nähneet ja tunteneet. Paljon positiivista saimme myös liikunnasta. Meillä liikunta näkyy ja tuntuu.
Kalervo ja lapset ovat jäädyttäneet pihaamme oman luistinradan. Nyt myös pienimmillä on mahdollisuus päästä treenaamaan luistelua, joka on yksi kokonaisvaltaisimmista liikuntamuodoista.
Talvikelit ovat vihdoinkin täällä ja niinpä pulkat sekä liukuritkin on kaivettu esille. Liikkumisessa tärkeintä on se, että se on mukavaa. Kuten meillä on..
Asiakastyytyväisyyskyselystä saatte kaikki vanhemmat yhteenvedon sähköposteihinne. Muutama kehittämisen kohde sieltä onneksi nousi meillekin.
Tiedonkulku, tuoainainen aihe josta ikinä ei voida puhua liikaa. Teimme suunnitelmia sen kehittämiseksi, muistutan vielä, että kommunikointi on aina kahden suuntaista. :)
Uusi vuosi tuo meille paljon uusia kujeita. Keskitymme luontoon ja nostamme rinnalle draamaa entistä enemmän. Näin lasten itseilmaisu pääsee valloilleen.
