Ensimmäinen Vilskevuosi alkaa olla pikku hiljaa kasassa ja pian alkaa kesälomat. Jotenkin varsin kummallinen ajatus. Lähinnä siksi, että aina ennen, lomaa on kovasti odotettu ja laskettu päiviä sen alkuun, mutta nyt se tuntuu vain tulevan.

Koko Vilske lomailee heinäkuun ja se tulee varmaan meille kaikille tarpeeseen, työn täyteinen vuosi takana, mutta miten tästä malttaa lomalle jäädä?

Ymmärtääkseni mitä viimeisen vuoden aikana on tapahtunut, järjestelin yksi ilta Vilskeen valokuva-arkistoja. Olipa liikuttava kokemus. Matka yrittäjäksi on ollut melkoinen. Ei aina kovin helppokaan, mutta palkinto on ollut joka hikipisaran ja kyyneleen arvoinen. Kuvat todistivat sen.

Äitini muistutti minua, kuinka viime keväänä hätäilin hänelle, että entä jos yksikään perhe ei löydä meille? Entä jos emme saa lapsia?

Nyt, kohotimme toukokuussa koko henkilökunnan kanssa maljan Vilskeelle joka on täynnä! Lapsia on jo jonossa ja ilmoittipa tällä viikolla yksi äiti jo ”vauvamaha” vauvankin meille. Hiljaiseksi ja nöyräksi vetää maalaistytön, tällainen unelman täyttymys.

Suuri syy Vilskeen perustamiseen oli se herätys, että työtä voi tehdä kahdella eri tavalla:

1. Voi tulla töihin, tehdä työnsä ja lähteä. Tämäkin on ihan hyvä tapa. Silloin olet vain töissä.

Tämä tapa ei vaan sopinut meille.

Monen sattumuksen jälkeen, kun myöntää, ettei pysty toimimaan näin, että se ei riitä, tajusimme lähteä tekemään tätä toisin.

2. Työstä voi tehdä elämän. Voit rakentaa työ sellaiseksi, että nautit siitä. Teet sitä siksi, että koet sen tärkeäksi ja opit joka päivä uutta. Kokeiletja huomaat mitkä asiat toimivat, mitkä eivät ja pystyt muuttamaan toimintatapaasi.

Elät yhdessä muun yhteisön kanssa. Rakennatte yhdessä, aikuiset ja meidän tapauksessa erityisesti lapset yhteisön, joka kasvattaa ja opettaa kaikkia. Elämän tarkoituksena on löytää itsensä, tulla siksi kuka on, onnelliseksi.

Vilskeen valokuva-arkiston kätköistä tajusin, että vitsi vie, mehän teimme sen.

Me Vilskeessä toimimme tavan kaksi tapaan. Tärkein työkalumme on sydämemme ja voimavaramme toisemme. Näistä pidämme huolta ja tähän satsaamme tulevaisuudessakin. Henkilökunnan hyvinvointiin.

Olemme ammattikasvattajia, mutta emme kasvata vain lapsia. Kasvatamme toisiamme ja ennen kaikkea itseämme.

Vilskeen kuvista ei nähnyt vain sitä, miten pikku ystävämme ovat kasvaneet, oppineet kävelemään, puhumaan, kehittyneet fyysisesti. Kuvista näki kuinka he ovat onnellisia.

Mitä me näimme taas Vilskeen aikuisväestä, he eivät ole kasvaneet fyysisesti (vaikka uskollisesti herkkuja toisillemme tuommekin :) ) he ovat mitä olemme. Omia itsejämme, se on äärimmäisen hienoa ja tärkeää, sillä vain näin voimme löytää itsemme ihan ammatillisestikin, puhumattakaan siitä, että vain näin voimme tulla onnelliseksi.

Kiitos tästä huikeasta vuodesta kaikille!

Syksy tuo tullessaan lisää vilskettä, kahdeksan uutta Vilskeaikuista ja paljon uusia lapsia ja perheitä.

Tervetuloa Vilskeeseen, seikkailut odottaa jo meitä!

Tässä Vilskeen tähtihetkiä. (Arg, olisin voinut laittaa tänne ne kaikki 3000 kuvaa :))