Viime päivinä olen ollut erityisen nöyrä ja kiitollinen. Ei sitä aina tule edes ajatelleeksi, miten suuri merkitys sillä on kenen kanssa elämääsi jaat ja millä tavalla.
Kun aloitimme Kalervon kanssa suunnitella Vilskettä, haaveilimme päiväkodista joka ei olisi vain päiväkoti, vaan se olisi yhteisö. Se olisi paikka jossa viihtyisi ja ihmisten olisi hyvä olla.
Meillä on nyt sellainen Vilske, sen teette te kaikki, jotka elätte kanssamme tätä unelmaa jota myös elämäksi kutsutaan.
Ihminen tarvitsee toista ihmistä rinnalleen jakaakseen ilot ja surut. Sosiaaliset- ja vuorovaikutustaidot ovat tärkeimpiä taitojamme. Niillä rakennamme elämämme, kun ne ovat kunnossa voimme toimia erilaisissa yhteisöissä ja ammentaa niistä voimaa.
Vilskeläiset rakentavat oman yhteisön. Lapset ovat löytäneet omat paikkansa ja uusia ystäviä. Heistä on muodostunut hyvä porukka, he ovat tärkeitä toisilleen.
Kävin mielenkiintoisen keskustelun poikaporukan kanssa, jotka olivat tehneet majan valtavaan puskaan. Kyseessä oli heidän itsensä mukaan, kadonneet pojat ja heidän viidakko. Yritin puhua kirvoista, joita heidän niskat olivat todennäköisesti täynnä, mutta hyvää leikkiä ei voi lopettaa ja pojat osaavat vetää juuri oikeista naruista minun kanssa. Leikin pitää antaa kehittyä!
Lapsilla on hyvä yhteisö. Se elää, he muodostavat leikkiporukoita ja eri kavereiden kanssa tehdään eri asioita, mutta he ovat yhteisö.
Samaa positiivista yhteenkuuluvuutta Vilskeessä on henkilökunnalla. Vietimme helatorstaina Vilskeen arviointipäivää. Edellisen yön vietimme keskellä metsä laavulla, jonne oli tulossa koko porukka. Muutamat meistä joutuivat jäämään sairastumisen vuoksi pois, mutta kaikki muut olivat mukana mukavissa meiningeissä. En ole koskaan ollut työyhteisössä joka lähtee yhtä ennakkoluulottomasti mukaan kaikkeen. Toukokuussa yö tähtitaivaan alla, metsässä on aika hieno kokemus, sen voi jakaa vain sellaisen porukan kanssa jolla on samat arvot.
Hurjan hieno on myös vanhempaintoimikuntamme yhteisö. Lauantaina 21.5. vietimme Vilskeen pihalla pop-up kahvilaa. Mikä tunnelma!
Jo aamusta munkkeja paistettiin, pöytiä laitetiin, grilliä lämmitettiin. Iloista pöhinää päivä pullollaan. Naurua ja paljon uusia tuttavuuksia. Olin jotenkin ihan hämmentynyt minkä menon vanhempamme saivat aikaan. Tai saivat kai, jos on ihania lapsia, ei kai niillä voi olla kun ihania vanhempia!
Menestykäs päivä. Paljon iloisia ihmisiä, uteliaita katselijoita ja herkkusuita ostoksilla. 400 munkkia meni parempiin suihin. Kiitos, kiitos, kiitos, kaikille mukana olleille, aivan mieletön päivä. Otetaan uusiksi, ehkä jo elokuussa??
Vilske on nyt täynnä, joten paljon uusia kivoja perheitä on tulossa syksyllä mukaan menoon. Aktivoitukaa kaikki uudetkin vanhemmat, vilskeen vanhempaintoimikunta ei ole vain hilpeä yhteisö se voi olla avain lapsesi tulevaisuuteen. Kun rakennat jo nyt suhteita lapsesi ystävien vanhempiin se voi helpottaa tulevaisuudessa elämääsi. Sosiaalisuus- ja vuorovaikutus on se juttu, jolla lapsesi oppii eniten elämästä.