Elämä Vilskeessä alkaa pikkuhiljaa löytää omat uomansa. Lapset ja aikuiset alkavat olla vilskeläisiä, olemme ryhmäytyneet ja toimintakulttuuri kehittyy.
Uusia lapsia aloittaa pitkin kevättä, syksystä puhumattakaan, mutta iloiseen ja toimivaan porukkaan on helppo sukeltaa mukaan.
Jokaisen lapsen näkemisen, kohtaamisen ja koskettamisen takaamiseksi pienryhmätoiminta helpottaa arkeamme, vaikka puhdasta pienryhmätoimintaa emme kannata. Se on silti avain siihen, että jokainen lapsi pystyy kasvamaan yksilöllisesti. 4 – 7 lapsen ryhmässä olet rohkeammin sitä mitä olet ja pienessä ryhmässä on helpompi jakaa huomiota yksilöille, kuin 24 lapsen ryhmissä. Samalla opimme tuntemaan toisemme paremmin ja olemaan läsnä.
Erityisen iloinen olen henkilökuntamme puolesta, heistä jokainen haluaa nähdä lapset yksilöinä ja tukea heitä omina itsenään.
Vasukeskustelut, joita olemme aloittaneet teidän vanhempien kanssa, ovat tärkeitä hetkiä, jossa voimme yhdessä pohtia missä vaiheessa elämää lapset milloinkin ovat ja miten voimme parhaiten antaa tukea ja ohjausta kasvuun ja kehitykseen.
Saman tyyppistä keskustelua käymme Vilskeessä henkilökunnan kanssa, kehityskeskusteluina. On äärimmäisen tärkeää kuulla miten henkilökuntamme jaksaa, millä tavalla he kokevat työn vilskeessä. Miten he haluavat kehittää itseään ja työtämme. Näin me kehitymme jokainen yksilöinä ja työyhteisönä.
Kaiken tämän vilskeen päälle haemme uutta henkilökuntaa. Syksyllä Vilskeessä aloittaa paljon uusia lapsia. Meillä on vielä muutamia paikkoja vapaana, mutta pikkuhiljaa paikat täyttyvät. Tämä paikkojen täyttyminen mahdollistaa uusien innokkaiden vilskeaikuisten palkkaamisen. Olemme saaneet valtava määrän mielenkiintoisia hakemuksia, nyt kun vain löytäisimme ne oikeat, juuri meidän päiväkotiamme varten olevat henkilöt. Aika iloisen riemunkirjava porukkahan meillä jo on ja tätä täydentämään sopisi muutama lisää. :)
Tällä viikolla lapset ovat leikin ja ohjatun liikunnan lisäksi piirtäneet omia kuvia ja tehneet musiikkia. Tuttuja lauluja on mukava sanoittaa uusiksi ja keksiä niihin hassuja juttuja.
Isoimmat vilskeläiset ovat harjoitelleet crossfittiä. Yhdessä ollaan rakennettu ratoja ja koeteltu voimia ja fyysiikkaa. Tärkeintä liikunnassa on kuitenkin se, että se on kivaa. Tutkimusten mukaan liikunnalliset elämäntavat juurtuvat jo todella varhain, jolloin meille on todella tärkeää, että liikkumisesta tehdään lapsille myönteinen, kannustava ja positiivinen kokemus.
http://www.hs.fi/kotimaa/a1459829689307?jako=b34bb9a9ab8c25062e068f2087bdc986&ref=og-url
Pienten lasten kanssa ei ole tärkeää niinkään laji mitä tehdään, vaan se, että liikkuminen on mukavaa ja että se kehittää perusmotorisia taitoja monipuolisesti ja laadukkaasti. Samoja taitoja, mitä harjoitamme jumppasalissa tai crossfittaamalla voimme harjoittaa niitä luonnossa liikkumalla. Luonto on parasta mitä tiedän lasten liikkumisen ja liikunnallisen kehittymisen kannalta. Luonto on todellinen seikkailumaa, motoriikkarata, huvipuisto.
Toisaalta luonto saa myös kehomme rauhoittumaan ja tasapainottumaan. Jokainen meistä tarvitsee ja ansaitsee säännöllisen luontoenergia annoksen. Me käymme ihmettelemässä, aistimassa ja fiilistelemässä luonnossa säännöllisesti viikoittain, olemme tehneet lapset ja toisemme siitä riippuvaisiksi. Luontoretket ovat viikon kohokohtia, ei vaan siksi, että repuista löytyvät kotiväen tekemät herkkueväät vaan siksi, että siellä tullaan onnelliseksi ja tasapainoiseksi.
