Paljon on mahtunut Vilskettä, niin paljon ettei ole viimeaikoina ennättänyt edes bloggailla. Nyt tehokas tiivistelmä, viime viikkojen tähtihetkistä.
Vilskeen aikuiset pistivät itsensä peliin. Draamaryhmä ”Vilskeen villit aikuiset” laittoivat taas parastaan. Aiheena oli improvisaatioteatteria hiiren, leijonan ja jääkarhun ystävyydestä.
ja lopuksi päälle kunnon räppitanssit!
Ihana Veeramme jäi masunkasvatuslomalle. Lapset arvelivat, ettei masu voi kasvaa noin suureksi pelkistä herkuista. Kuulemme varmasti vielä Veeruskasta. :)
Veeran jäätyä pois meillä on aloittanut kaksi uutta työntekijää, Anna-Maija ja Jasmin. Heidän esittelyt saatte pian nettisivuillemme kun vain valokuvaajamme ennättäisi kuvailemaan. Naiset ovat sopeutuneet hienosti hassuun joukkoomme ja lapsetkin pitävät heitä jo vilskeläisinä.
Keskiaikainen kaupunkimme syntyy ja elää.
Lasten näkemys ei aina välttämättä kohtaa ihan aikuisten kanssa, mutta meillä mennään lapsilähtöisesti lasten ehdoilla.
Osa keppihepoista odottaa keppejä muuten ne alkavat olla jo kunnossa ja miekkatehtaassa sepät ovat suunnitelleet ja ”takoneet” urakalla.
Hienosti miekat ja keppihepat liikuttavat lapsia...
Vilskeen ateljeessa ovat taiteilijat työstäneet kuninkaallisia muotokuvia. Varsin mielenkiintoista on ollut seurata miten eritavalla lapset näkevät asiat ja kuinka he käyttävät värejä.
Ja itse kuninkaallinenmalli
Turun talvi haastaa. Välillä paukuttaa pakkanen, välillä tulee vettä, mutta meillä ulkoillaan säässä kuin säässä. Turvallisuus on ainut, joka voi saada meidät pysymään poissa pihalta tai metsästä mutta silloinkin käymme happihyppelyllä. Terassimme onkin oiva paikka parvekejumppaan. Mukavaa vaihtelua pihaleikkeihin on leikkiä niitä parvekkeella. Ensin jumpattiin ja sitten leikimme liikuntaleikkejä.
Perjantaisin on aina yleensä jotain extraa. Niinpä ”Vilskeen Tripaduurit” konsertoi, soitti, laulatti ja tanssitutti koko väkeä.
Ihaninta oli taas huomata kuinka pienet ja isot löysivät toisensa.
Pikkutalonväki on puuhannut vaikka mitä, huolimatta siitä, että väki on tosi pientä. Yhtenä päivänä yllätin heidät maalamasta Vilskeen kylppäristä. Pelkissä vaipoissa, silmät suurina, kädet ja koko keho maalissa he pistelivät parastaan, suuria pintoja, paljon väriä ja liikettä. Suihkun raikkaana he matkasivat lopuksi sitten pikkutaloon syömään ja nukkumaan.
Pihaleikeissä on pulkat mukana
Kummalista sinne se kettu on hiipinyt koloonsa!
Pienten liikuntaa, temppurataa ihan arjessa.
Hulinan ja vilinän keskellä olemme etsineet energiaa ja rauhaa. Luontoretkellä meidät voi ihan normaalisti tavata puita halailemasta. Silloin lapset löytävät edes hetkeksi rauhan. Hauskaa sinänsä, että puunrunkoa tunnustellen eräs viisas pikkukaveri tokaisi
-Minä halailen mieluimmin kaveria, siitä saa myös hyvää energiaa! Ja niinpä hän tarrasi kiinni kaveriinsa ja halasi!
Tästä saimmekin hyvän puheenaiheen siitä miten ilo tarttuu myös muihin ja kuinka mököpussiolo voi helposti myös ottaa valtaa jos kaveri tai perheenjäsen kiukuttelee. Lapsissa piilee niin paljon viisautta.
Säkkärä ja Väkkärä lapset saivat myös kurkistaa ihan ensimmäistä kertaan pikkuruiseen Vilskeen aarrearkkuun.
Arkusta löytyi kauniita kiviä, ruusukvartsia, vuorikristallia, jadea..
Lapset olivat haltioissaan, oikeita aarteita.
He hypistelivät, tutkivat ja pitivät kiviä aarteinaan,
-Minusta tämä kivi tuntuu parhaimmalta tässä! Tuumasi kaveri ja laitoin Sitriinin otsaansa.
Loppukevennyksenä kerron miten toiminnallinen oppiminen toimii, leivoimme runebergin torttuja, leivoimme niitä hyvin paljon, mutta leipomisvaiheessa ei tullut juttua siitä kuka Runeberg oli, teimme vain antaumuksella torttuja. Seuraavan aamun aamupiirissä oli varsin viisasta väkeä..
-Tiedättekö kuka oli Runeberg?
-No höh, torttu tietysti!
Write here...