Vietin päivän aluehallitoviranomaisten ja opetushallituksen koulutuksessa, tutkiskelemassa uusia varhaiskasvatussuunnitelman perusteita. Odotin tylsää päivää, tunnustan, en ole oikein "istuja tyyppiä" ja vasu-asiat ovat olleet meillä kovassa pohdinnassa jo ennen kun koko Vilske oli edes syntynyt kunnolla.
Päivästä kehittyikin varsin mielenkiintoinen, kun aloitin miettimään vasun sisältöä oikein kunnolla arkeemme. Olemme Vilskeessä uutena työyhteisönä ja varhaiskasvattajina aikalailla uuden varhaiskasvatussuunnitelman sisällä. Teksti löytyy melkein täysin meidän omasta varhaiskasvatussuunnitelmasta.
Aina on kuitenkin asioita, joita on hyvä pohtia uudelleen ja uudelleen, koko työyhteisönä. Nämä ovat niitä asioita, joita me aloitamme taas miettimään.
Mikäs se meidän visio varhaiskasvatuksesta olikaan?
Mitä kaikkea osaamista meillä jo on?
Mikä on meidän motivaatio työhön?
Miten se luodaan ja vielä haastavampaa, millä se pidetään yllä?
Mitkä ovat meidän kokonaisresurssit?
Mikä on toimintamalli?
Näitä pohtiessa alkoi puhelimeni paukkua. Väkemme piristi minua koulutukseen. He lähettivät kuvia arjestamme.
Hymyillen katselin niitä. On paljon asioita joissa meillä on vara vielä kehittyä, jalostaa ja kehittää työtämme, mutta hitsin pimpulat, meillä on oikeat ihmiset töissä, tekemässä tätä varhaiskasvatusta suurella sydämellä.
Todelliset ystävykset, hihitystä ja halitusta riittää ja se on ihanaa!
Edna, jos ei ole lunta, on ainakin hiekkaa. (Huh, sitä piisaa myös eteisten lattioilla!)
Tehtiin nuotio ja laitettiin keitto porisemaan!
Leikkiin ei monesti tarvita kun mielikuvitusta, aikaa ja sallivat sekä mahdollistavat aikuiset.
Jännittäviä tunnelmia palolaitosvierailulla..
Palomies-Samit ja muut pienet tulipalon sammuttajat vierailivat palolaitoksella. Reissut tuntuvat olevan varsin jännittäviä, juttua piisasi ja onnellista väkeä sieltä virtasi takaisin Vilskeeseen. Keskiviikon vierailun jälkeen minulle kerrottiin;
- Henna siellä tuli hälytys! Se pilli soi kovalla. Mutta meille jäi silti vielä paloauto ja se potilasauto!
Kiitos Turun Palolaitos, ette varmasti voi edes kuvitella minkä elämyksen mahdollistitte. Palolaitos leikki jatkuu edelleen entistä rikkaampana Vilskeessä.
Jokaisen neiti-ihmisen elämässä pitää olla edes vähän bling-blingiä :)
Jouluun valmistautuminen on aloitettu.
Tästä näin se lähtee, kuperkeikka!
Jokaisella lapsella on lupa liikkua!
Pirpanat vauhdissa
Jokaisessa päivässä pitää olla aikaa myös pysähtymiselle, levolle. Kuva on varsin pimeä, joskus hienoista hetkistä ei saa kuvia, tässä kuitenkin hiljainen herkkähetki.
Mitäpä minä muuta tuumin, nyt tässä, huomenna jo omieni joukossa, lasten seassa. Se on se juttu!
"Johtajuus on energian, innostuksen ja toivon välittämistä alaisilleen"
Hienosti sanottu, minulle johtajuus on kuitenkin vielä sitä, että seison väkeni takana silloin kun he tukea tarvitsevat, kiskon heitä eteenpäin silloin kun he eivät itse jaksa ja lennän heidän rinnallaan, kun siivet kantavat, etunenässä näyttäen määränpään.