Kaksi ensimmäistä viikkoa takana. Onpas meillä ollut vilskettä. Paljon uusia lapsia, uusia aikuisia, uudessa talossa. Muutamia uusia pieniä, vanhassa mutta heille uudessa pikku talossa.
Pienet pienet aloittajat ovat kipuilleet uuden alkua. Kuten aina kipuillaan kun erkaannutaan siitä maailman tärkeimmästä, tutuimmasta ja turvallisemmasta omasta vanhemmasta. ”Kuorolaulua” on ollut ja toisaalta kuuluukin olla jos se on se ainut tapa kommunikoida kertoa, minulla on ikävä ja minua hämmentää.
Pienen talon lehmähermoiset naiset Niina, Reeta ja Tanja ovat tuudittaneet, rauhoittaneet, pyyhkineet kyyneleet ja nenät. Vanhat pienet ovat vallan unohtaneet elo-syyskuussa tunnetun tunnemyrskyn – Me ollaan jo vanhoja konkareita, hyvä täällä on olla!
Palaute mikä pikku Vilskeen naisilta on tullut, on mukavaa kuultavaa.
Parasta on se kun näkee sen muutoksen. Kuinka lapset jokainen vuorollaan tottuu, toteaa tämän hyväksi ja tulee omaksi itsekseen. Itkut vähenee ja jokainen kullanmuru alkaa olla oma ihana itsensä!
Kaikkein pienimmätkin tutkimusmatkalaiset alkavat tehdä tutkimusmatkaa ensin aikuisen sylistä leikkihuoneisiin ja pihaan, mutta pian myös lähiluontoon ja isojen taloon (mutta vasta sitten kun pahimmat pakkaset helpottavat ja jokainen tuntee olonsa turvalliseksi.)
Isossa vilske talossa on koettu vähintäänkin yhtä suuria tunteita. Siellä ei ole itketty niinkään eroa vanhemmista mutta jonkin moista kipuilua on monella kotiin lähdön suhteen. Nyt lapsilla on paikka jossa riittää tekemistä ja tilaa, uusia ystäviä ja mahdollisuuksia. Kuka sieltä kotiinsa haluaa? Ei oikeastaan kukaan. Henkilökunnan kanssa pukkaa samaa ongelmaa. Me nyt Kalervon kanssa ollaan viime aikoina asuttukin vilskeessä niin kuin lapset ja henkilökunta luulee, hiukan olosuhteiden pakosta. Hommaa ja pikku puuhaa kun tässä vaiheessa vielä pukkaa olemaan aikalailla, mutta mukavaa se on. On mielenkiintoista havainnoida kuinka lapset löytävät omat paikkansa ryhmässä. Kuinka henkilökemiat toimivat jo pienillä ihmisillä. Meillä vilskeessä koko talo on täynnä persoonia ja se jos joku on rikkaus! Aivan uskomattomia lapsia, jokainen niin erilainen ja oman tiensä kulkija.
Aloitamme aamun yhdessä laulamalla hyvät huomenet ja toivottelemalla käsiterveiset. Siitä se aina lähtee. Prinsessa ja ritari leikit ovat syntyneet ja ne ovat laajentuneet jo palomiehiin, remonttireiskoihin ja kaikkiin muihinkin, roolileikit ovat pop.
Leikki on se joka kehittää lasta eniten. Sen myötä käsitellään tunteita, opetellaan elämään. Vilskeessä ei vain leikitä, meillä LEIKITÄÄN elämää varten, opetellaan tulemaan siksi mitä olemme, omaksi itseksemme.
Kädentaidoissa käynnistyi keppihevostehdas. Milläs muulla ne ritarit ja prinsessat ratsastaa?
Isompien vilskeläisten kanssa olemme suunnitelleet kevään toimintaa. Mitä kaikkia projekteja kevät pitääkään sisällään. Mihin kaikkeen keski-aika meidät viekään. Aikakone on jo rasvattu.
Nämä lapset ovat synnynnäisiä tutkimusmatkailijoita, suunnitelmat ovat huikeat. Linna rakennetaan hiekasta, lumesta, pahvista tai ihan mistä vaan, mutta se tarvitsee tornin ja vankityrmän, aarteita, linnanvartijat ja pelastettavia prinsessoja röyhelöineen ja prinssejä miekkoineen ja kilpineen.
Luovuus on todella kasvava voimavara kun sitä ruokitaan. HUH, mitä tästä vielä tuleekaan!
Vilskeen väkeä ei ole pakkanen pelottanut. Olemme ulkoilleet ja retkeilleet normaalisti vaikka pakkanen on paukutellut poikkeuksellisen kovastikkin. Lapset ja aikuiset tarvitsevat raitista ilmaa. Työolosuhteet ovat pakkasesta huolimatta aika hulppeat. Retkieväät ovat herkkua vaikka pakkanen pikkasen nipistääkin. Vanhemmat hyvät, pienet lapaset tai hanskat rukkasten alla retkipäivinä helpottaa kylmää!
Perjantaina olimme luistelemassa isompien vilskeläisten kanssa. Retki oli melkoinen. Kuvat, puhukoon puolestaan. Maanantaina mennään taas, nyt on hyvä treeni päällä. :)
Ja vielä yksi juttu, KIITOS! Sain sähköpostitse joulukuussa teidän vanhempien tekemän asiakastyytyväisyyskyselyn tulokset. Ylpeänä ja äärettömän iloisena annoin sen torstaina palaverissamme koko henkilökunnallemme. Rintarinnan tehtävä yhteistyö teidän vanhempien kanssa on meidän tavoite. Avoin ja luottamukseen perustuva kasvatuskumppanuus on päämäärämme. Vilske haluaa olla ja on toivottavasti jatkossakin kokoperheen päiväkoti jossa kaikilla on hyvä olla.
Seuraava blogiteksti voisi olla minun, ajatukset ovat kuin suoraan varhaiskasvatussuunnitelmastamme. Me haluamme, että meillä kasvatetaan lapsia elämää varten. Tutustukaa tekstiin ja mietiskelkää, elämä on se jota varten täällä olemme.
http://hidastaelamaa.fi/2014/04/uusi-mina-elamantaitoja-pitaisi-opettaa-koulussa/