Tässä toimistopöydän ääressä, taustalla hyrisee astianpesukone, ihanat lastenhoitajat puuhailevat kodikkaasti ja Kalervo silittelee viimeisiä pienokaisia uneen, samalla kun lukee tarinaa isommille.

Elämä on tässä ja nyt!

Minulla olisi iso määrä toimistotöitä tehtävänä, mutta haluan jakaa teille kaikille kuitenkin sen tärkeimmän, sen joka tekee minut onnelliseksi ja tänä aamuna aika monta muutakin…

Olimme vilskeenväen kanssa metsässä, ihan Isompien ja pienempien lasten kanssa. Mikä mieletön onni, on olla töissä tällaisessa paikassa, jossa voi viedä lapset takapihalle, jossa aukeaa metsän ihmemaa.

Aluksi kävimme ihmettelemässä kuinka meidän Ison Vilskeen remontti etenee. Hyvin etenee! Lastenkin on tärkeä nähdä, että pian se sieltä meille valmistuu, satumainen tarinatalo josta ei oikein tiedä mitä ajattelisi.

Kartano kiehtoo, se kuiskii ja kertoilee juttujaan, vetää puoleensa. Maltamme tuskin odottaa, että pääsemme rakentamaan sen lasten satumaaksi.

Ja ajatelle mikä ihana paikka heti takapihalta aukeaakaan, Katariinanlaakso valtavine arvopuineen ja merenrantoineen. Lapset osaavat vielä olla läsnä hetkessä, he kuulevat lintujen laulun ja kartanon työmiesten radion sykkeen, he haistavat meren ja tuntevat kosteuden kun sukellamme metsän syvyyteen. Se on hienoa, se taito on unohtunut meiltä monelta aikuiselta.

Katariinalaakso on oivallinen paikka myös siksi että luontopolulla kulkevat myös rattaissa ihan pienimmät, jos pienet varpaat ei vielä osaa askeltaa tai uuvahdus tulee.