Autoiluviikko on ollut varsin maltillinen. Projekti on edennyt pienin askelin. Sitä on lähinnä hidastanut uusimmat pienet Vilskeen aloittajat, jotka ovat kaivanneet aikuisten hellää syliä.
Päiväkodin aloitus on koko perheelle uusi ja suuri asia. Pienen ihmisen elämä muuttuu täysin ja se hämmentää niin lasta, kuin myös vanhempiakin. Joskus ei tiedä kummalle eron hetkipäiväkodin portilla on suurempi kyynelehtivälle lapselle vai ikävää puhkuvalle vanhemmalle.
Tämä on luonnollista ja inhimillistä. Meistä jokainen isä ja äiti käyvät tämän tunteen läpi. Yhtä paljon kun kyyneleet ja äiti tulee! – huudot, hämmennystä ja ehkä ahdistustakin, voi herättää tunne kun lapsi on heti alkuun jo päiväkodissa kuin kotonaan. Tätä minä olen kaivannut! Se ei tarkoita ettei lapsi kaipaisi kotia, tai vanhempia, hän on vain valmis uuteen tai lapsen luonne kaipaa päiväkodin tuomaa vilskettä ja virikkeitä.
Lapsia ja tapoja reagoida uuteen on onneksi yhtä monta kuin kokijaakin. Aina siihen tottuu, varsinkin, kun henkilökunta jaksaa tarjota halia, syliä, silitystä ja nenäliinaa.Ja se tunne, kun kaikki menee hienosti, kun kaikki leikkii ja touhuaa onnellisesti ja vanhemmille voidaan kertoa, että johan meillä onkin ollut hyvä päivä!
Joskus näitä kommentteja, kuvat todistusaineena, laitamme viestinä rauhoittamaan vanhempien mieltä. Tätä meillä Vilskeessä kutsutaan vanhempien ensiavuksi. Pieni asia jolla saada myös vanhemmille hyvä ja luottavainen mieli.
Aina saa siis soittaa, tai laittaa tekstiviestiä kysyäkseen miten menee, jos aamu on ollut utuinen ja vaikea.
Vilskeessä remonttitouhut on siis jatkuneet. Eilen isoimmat Vilskeen pojat hakivat Kartanon puolelta oikeilta remppamiehiltä aineksia autoremppaan.
Meillä Vilskeessä on vieraillut myös Vilskeen virallinen Vilskemummo, josta tuli heti rakas monelle lapselle. Vilskemummo aiheutti hämmennystä, kun hän oikeasti onkin Hennan äiti, mutta myös meidän käytössä Mummona.
Omia mammoja ja pappoja mietittiin ja sitä, että heidät täytyy saada myös Vilskeeseen vierailulle, ehkä jo talvella.
Syksyä ja talvea odotetaan, myös siksi, että saamme Ison Vilskeen remontin loppuun. Nyt näyttää jo hyvältä. Ulkokuori on pian kunnossa, kattoa on maalattu koko viikon ja sisälle laitetaan jo uutta lattiaa. Olimme varautuneet yllätyksiin, mutta remontti yllätti silti laajuudellaan. Alakerran lattiat on nyt avattu ja puhdistettu ja uudet hirret on vaihdettu pehmenneiden tilalle. Tämän perusteellisemmin ja huolellisemmin remonttia ei voi tehdä, joten Isosta Vilskeestä tulee varmasti puhtaan ja terveen sisäilman iloinen talo.
Leikkimaailmojen ja huoneiden suunnittelu alkaa heti, kun saadaan tulla lasten kanssa sisään ihmettelemään. Rauhala kirjastohuone odottaa vielä oven puhkaisuaja Riehula köysiä kattoon, kiipeilyseinää, verkkoja ja paljon patjoja sekä tietenkin lapsia sinne purkamaan energiaa.
Rakennusmestarimme Jouni on luvannut, että remontti on viimeistään valmis marraskuussa. Tämä tietää, että joulujuhliin päästään jo Isoon Vilskeeseen ja vuodenvaihteen jälkeen Kartano on täydessä loisteessa.
Tällä viikolla oli myös Kartanon pihan suunnittelupalaveri. Nyt kovin viidakkoitunut salainen puutarha tullaan laittamaan upeaksi kartanomaiseksi lasten ihmemaaksi, missä ei ole muovisia härpäkkeitä eikä valmiita pihavälineitä, vaan oikeita luonnonkiviä, polkuja, suuria puita majan rakennuksen suojaksi. Löytyypä pihalta hyötypuutarhakin. Ehkä me haemme ennen vuodenvaihdetta Vilskeen väkeen töihin varhaiskasvattajaa, joka taitaa myös puutarhahommat lasten kanssa. :)
